Kevään ensimmäinen näyttely ja muita kuulumisia

Taas meinaa unohtua tämä bloginpito. Sitten viimeisimmän päivityksen ollaan päästy jo sangen ahkerasti treenaamaan ja yhdessä näyttelyssäkin ollaan käyty. Rex osallistui Lappeenranta KV näyttelyyn, joka tosin tällä kertaa järjestettiin Imatralla isossa urheiluhallissa. Pidin paikasta paljon; hyvin mahtui kulkemaan, riittävän suuret kehät ja lisäksi tekonurmi alustana oli mukavan pitävä (siitä en sano mitään millainen on mahtanut olla pestä tapahtuman jälkeen). Koirille oli varattu sahanpurualue tolpalla varustettuna, siellä kävi omakin uros tyylikkäästi nostamassa kinttuaan tolppaa vasten... tokihan niin kuului tehdä :)

Rex jäljestää

Rexiä vei kehään tällä kertaa Leena ja todella hyvin veikin. Poika käyttäytyi hienosti, vaikkei tämän esittäjän kanssa ollut vielä kertaakaan edes harjoitellut ennen h-hetkeä. Liikkui ihanasti ja malttoi pysyä 4 jalalla arvostelun ajan, ainakin suunnilleen :) Kiitokset taitavalle handerillemme vielä kerran! Arvostelu on tässä: "Mittasuhteiltaan neliömäinen uros, vielä hieman ilmavassa vaiheessa, hyvä luusto, hieman kaartuva alaleuka, hyvin asettuneet korvat, riittävät kulmaukset, hyvä ylälinja, liikkuu sivusta ryhdikkäästi, hyvät edes-takaisin liikkeet. Aikaa tarvitseva."

Eli vallan hyvä arvostelu kotimaiselta tuomarilta, joille näiden keskeneräisten junnuikäisten arvostelu tuntuu toisinaan olevan melkoinen pähkinä purtavaksi. Tämäkään ei jakanut junnuille eikä nuorille yhtään SA:ta, mikä kertoo arvostelun linjasta jotakin, koirat eivät nimittäin olleet huonoja. Ja tuosta meidän jätkästä nyt on todettava että se on niin isokokoinen että raamien lopulliseen täyttymiseen menee - ja saa mennäkin - aikaa. Rex kuitenkin voitti oman luokkansa mikä nyt ERInomaiseen laatuarvosteluun yhdistettynä riittäisi aika pitkälle mikäli oltaisiin vaikkapa maailmannäyttelyssä satuttu olemaan :) Tuota alaleuka-asiaa ollaan hieman mietitty; bokserilla kun sen alaleuan pitääkin olla kaareva? Ei jummarra, vaan tarviaako tuota aina kaikkea ymmärtääkään... Pojan alaleuassa ei kyllä ole mitään vikaa, kuten ei herran rakenteessa noin muutoinkaan. Vaikka omaansa ehkä hieman ruusunpunaisten lasien läpi katsookin, niin hän on yksinkertaisesti upea nuori mies. 

Suzy voi hyvin ja nauttii lämpimistä säistä täysillä. Viihtyy Rexin kanssa pihalla tuntikausia ja lähtee mielellään mukaan treeneihin, lenkille, maastoon jne. Kertaalleen Suzy säikäytti meidät toden teolla, se juoksi ulkona liian läheltä pensaskehikkoa seurauksella että sen takaosa osui siihen ja koko koiran vartalo teki ns. piiskaliikkeen. Spondyloosikoiran omistajalla murtumariski pitää olla aina mukana ajatuksissa, ei niin että sitä miettisi kokoajan tai koiraa sen vuoksi alkaisi pumpulissa pitämään, mutta toki juuri tällaisia äkillisiä repäisyjä pitäisi kaikin voimin pyrkiä välttämään. Onneksemme selvisimme säikähdyksellä, koiran selkä kenties tärähti muttei murtunut ja taas mennään. Oppikohan mitään - hyvin luultavasti ei.

Charmantisti harmaantunut vauhtimimmi pääsiäisenä

Ensi viikonloppuna mennään taas näyttelyyn, sitä ennen juhlitaan vappua ja treeneissäkin ehditään pyörähtämään. Josko yhdistyksen luvatkin kohta saapuisivat ja pääsisimme virallisesti pellollekin kokeilemaan? Kokonaisuutena tästä kesästä on tulossa (jos luoja suo, tämän on nöyrä bokserinomistaja oppinut lisäämään joka paikkaan) kaikin puolin mahtava harrastuskesä, kenties parempi kuin osasin etukäteen kuvitellakaan. Näistä sitten lisää myöhemmin!