Sepä alkaisi taas yksi viikko olemaan paketissa, mihin tämä aika oikein menee?
Iitan korva on kutakuinkin kunnossa, korvanlehden reunassa ihan pieni turvotus joka pienenee kaiken aikaa. Käytin koiran tänään jo ihan kunnon lenkillä ja annoin sen myös juosta irti niin kovaa kuin halusi. Halusi aikamoista vauhtia mennä, eipä uskoisi kohta 8 -vuotiaaksi veteraaniksi :) Katsotaanpa joko Kajaanissa päästäisiin korkkaamaan veteraaniluokka...
Suzyn kanssa aamupäivällä kunnon lenkit myös, illalla sitten tokokurssin osio 2. Ohjelmassa oli luoksepäästävyys, seuraamista, käännöksiä (Suzy sai olla oikein esimerkkikoirana täyskäännöksessä), paikallaanoloa, pujottelua koirarivin läpi, joitakin aktivointitemppuja sekä lopuksi luoksetulo. Vaikeinta Suzylle on istua paikoillaan perusasennossa kun uusi ja ihana ihminen lähestyy, mutta sekin sujuu pikku hiljaa paremmin. En pidä huonona asiana ollenkaan että koirani suhtautuu ihmisiin iloisesti, toisinaan jopa hieman yli-iloisesti. Paljon helpompaa näin päin!
Miten kuvaisin sitä tunnetta minkä tuon koiran kanssa harrastaminen herättää? Vilkkain ja eniten häiriötekijöihin reagoiva koira ikinä, pienessä hallissa 14 koirakkoa kaikkine häiriötekijöineen, silti se valitsee minun kanssani olemisen, keskittyy ja yrittää otsa hurmaavilla kurtuilla kaikkensa. Se on niin ihana! Paljon on töitä tehty ja paljon on edessäkin, ohjaajana olen todella saanut miettiä omia toimiani ja opetella uusia keinoja. Mutta olen myös oppinut että parasta on juuri nyt, se matka jonka saan tuon ihanan koiran kanssa tehdä. Toki meidän tavoitteet on kisapuolella, ilman muuta, mutta silti harrastaminen on niin mukavaa juuri nyt. En vaihtaisi koiraani mihinkään muuhun maailmassa ja odotan innolla kaikkea tulevaa sen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti