23.3.2012

Melkein lomatunnelmissa

Tämän ja oikeastaan ensi viikonkin suunnitelmat kokivat hieman uudistuksia Suzyn sairastuttua ja jouduttua antibioottikuurille. Alkuviikko meni täysin lepäillessä, tänään päästiin varovaisesti jo hieman ulos kävelemään. Siitä piti tulla rauhallinen pieni kierros kevätauringossa lämmitellen, mutta kun Suzy sai pannan kaulaansa niin silloin lähdettiin. Tuli lyhyt mutta aika rivakka lenkki, hyvin Suzymainen siis. Mukavaa kun koira alkaa taas olla oma iloinen itsensä! Nyt koiraneitoa nukuttaakin taas makeasti, mutta tässä vaiheessa tohdimme jo uskoa unen parantavaan voimaan.

Iitan kanssa käytiin pellolla kuten nyt keväällä ollaan usein tehty, kelkkaurat on ihan parhautta. Aika kova vauhti tällä veteraanillamme, ei voi muuta sanoa. Samalla tuli todettua että eilen terassin ovesta hieman osumaa ottanut takajalan käpälä ei mitä ilmeisemmin saanut isompia vaurioita. Nämä ovat toisinaan niin nopeita käänteissään että ei pysy mukana ihmiset eikä edes ovet...

Sunnuntaina ei siis suunnitelmien mukaisesti osallistuttukaan kisatreenehin, olin siellä mukana ilman koiraa. Liikkuroin ensimmäistä kertaa elämässäni tokon voittajaluokan suorituksen, ei muuten mikään tuosta vaan tyyppinen nakki. Aamu meni plaratessa sääntökirjaa sekä Youtubesta kyseisen luokan suoritusta katsellessa - miten sitä  ennen pärjättiinkin kun ei ollut internettiä joka tietää kaiken? Itse suorituksen ohjaaminen vaati vielä tapahtumapaikallakin pohdintaa sekä runsaasti "hei miten tässä nää käskyt menikään" kysymyksiä. Selväksi tuli myös se miksi tokossa on sekä liikkuri että tuomari, se liikkuri ei nimittäin todellakaan ehdi katsoa miten koirakko tehtävistään suoriutuu, ainakaan riittävän tarkasti. Oli hauskaa ja tuostakin oppi vaikka mitä. Jatkossa kisatyyppiset harjoitukset jatkuvat ja mahdollisuuksien mukaan niitä myös videoidaan. Nähtäväksi jää pystyykö niitä videoita selvin päin katsomaan... :D

Keskiviikon treenien sijaan & Iitan hieronta-ajankin siirryttyä viikolla eteenpäin ajeltiin kummipoikamme perheen luokse kylään, samalla tuli ihailtua heidän uusinta perheenjäsentään; mäykkypoika Bossea. Suloinen ja hyvä luoja että koiranpennut tuoksuu ihanalle! Kummipoikamme Matiaksen esittämä valomiekka-show piristi myös iltaa kummasti.

Nyt ollaankin sitten edetty viikonloppuun, mitään erikoisempia suunnitelmia ei ole. Suzylle varovaista ulkoilua edelleen, Iitan kanssa mahdollisesti viimeiselle maneesivuorolle treenaamaan ja pesu ennen näyttelyä. Kotona siivousta ja kenties hieman sisustusta (uusi olohuoneen matto odottaa paketissa).

Mukavaa viikonloppua kaikille, halitaanhan koiriamme!

1 kommentti:

  1. Vai liikkurina sitä on oltu, onneksi olkoon. Se on kyllä rankka homma vaikka tietäisikin mitä pitää tehdä.
    Silloin aikoinaan kun liikkuroin ne 25 koiraa mitä kokeeseen mahtui, olo oli illalla kun olisi juossut maratonin ja opiskellut kvanttifysiikkaa päälle.

    VastaaPoista