Tänään oltiin vaihteeksi poliisilaitoksen parkissa treenailemassa, paikka on pimenevää syksyä ajatellen sangen varteenotettava sillä siellä on valot. Kunhan kelloja käännetään, alkaa valaistus olla todella tarpeen. Juuri kun elettiin ihanaa kesää niin taas se pitkä, kylmä ja pimeä talvi kolkuttelee ovella :/
Juoksutin ensin lapinkoirauros Pyryä kera omistajansa, heillä erikoisnäyttely edessä joten harjoitus oli ihan paikallaan. Koira esiintyy niin varmasti ja hienosti ja on sangen komea kapistus :) Ei muuta kuin onnea matkaan Satu ja Pyry! Saatiin Sadulta maistiaisiksi uusia pehmeitä Frolic-nameja, Suzy oli niistä ihan tohkeissaan.
Oma koira esille seuraavaksi, virtaa oli taas kuin pienessä kylässä. Suzy herätti vähän hilpeyttä sillä autosta ottaessani se irvisteli hassusti ja aivasti monta kertaa peräkkäin. Ilmeisesti joku pöly vähän kutitti nenässä? Meni kuitenkin ohi, niin lähdettiin siitä sitten harjoittelemaan juttuja.
Seuraaminen sujui tänään aika kivasti ja siinä oli taas jotain uutta. Siis: olen yrittänyt korjata koiran asentoa sellaiseksi että se olisi sopivan lähellä minua (tokossa optimi-etäisyys on 10 cm) ja lisäksi toivomuksena olisi myös ns. viivasuora koira viime aikoina ajoittain hieman auranneen sijaan. Olen paneutunut asiaan ilmeisesti riittävällä tehokkuudella, sillä huomasin koiran tänään oikaisevan itseään siten että käänsi peppuaan hieman minua kohti. Suzy on hassu kun se oppii sille päälle sattuessaan asioita niin nopeasti ja kun miettii millaisia vaiheita tuon seuraamisenkin kanssa on ollut niin ei voi olla naurahtelematta. Saadaanpa nähdä mitä se seuraavaksi keksii! Koiran seuraaminen ei varsinaisesti ole huonoa, sitä vain on tarkoitus korjata mahdollisimman hyväksi ja on hauskaa huomata että oppilas on innolla mukana. Pitää vain itse olla todella tarkka siitä mistä palkkaa, niin ehkäpä tässä vielä joskus saadaan aikaan ns. ylempiin luokkiin kelpaavaa seuraamista. Onneksi säädöistä huolimatta perusasennot ovat aina suorat, joten ilmeisesti jotain on osattu tehdä oikeinkin :) Samoin koiran motivaatio tekemiseen on juuri sellainen kuin haluankin sen olevan. Sillä on kivaa ja se näkyy - asia joka itselleni on melkeinpä kaikkein tärkeintä.
Tehtiin lisäksi luoksetuloa ja jääviä liikkeitä, kaikki onnistuivat mutta erityisen ilahduttavasti liikkeestä maahanmeno - napsahti alas sekunnin murto-osassa eikä mennyt edes vinoon. Se mitä harjoitellaan, niin se paranee - tämän kanssa täytyykin tavoitteet pitää siksi hyvin mielessä. Jos ei harjoittele, niin sitä saa mitä tilaa... Huonointa oli tänään paikallaanmakuu ryhmässä, siinä jonkun pieni paleleva bokseri taas vingahteli pienet aariat. Näinkö sille pitää varata kohta alusta mukaan? Vai pitäisikö tätä kenties harjoitella vain kesällä :D
Treeniporukka meillä on tällä erää loistava, tasoltaan sellainen että kaikille tavoitteita omaaville löytyy varmasti jotakin - eikä tarvitse välttämättä olla edes kisatavoitteita kunhan omaa eräänlaisen treenihulluuden :D Samoja koirakoita seuraa mielellään pidemmälläkin aikajanalla, esim. tänään kun katselin miten Vippi harjoitteli EVL:n ohjattua noutoa niin ei voi olla iloitsematta näkemästään. Tekemällä saa ja yhdessä ollaan vahvempia.
Huomisen treenit on peruttu koska säänhaltija uhkailee kaatosateella. Perjantaina viimeistään halliin sitten, paluu ohjattuihin suorituksiin suunnitelmissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti