Koiravuosi 2012

Vuosi alkaa olemaan paketissa. Ennen uuteen vuoteen suuntaamista voi hetken katsoa taaksepäin ja miettiä mitä kuluva vuosi toi tullessaan. Ohessa meidän koiravuosi 2012, osittain kertauksena jo blogissa käsitellyistä asioista.

Tammikuu

Vuosi alkoi erittäin lupaavasti. Osallistuimme Kajaanin KV tamminäyttelyyn jossa Iita menestyi loistavasti, saldona VSP ja ROP-veteraani. Tässä näyttelyssä Iita sai Suomen sertikiintönsä täyteen, voidaan sanoa että helposti koska koiran kanssa ehdittiin siihen mennessä käydä vain kymmenkunta näyttelyä. Tuomarin sanoin superdog with super movements ja juuri sellainenhan hän oli.

Tammikuussa Iita vastaanotti kennel Octifein Paras Näyttelykoira 2011 palkinnon kiitokseksi edellisvuoden näyttelymenestyksestään. Ihastuttava yllätys!

Suzylla oli juoksut ja naapurin corgiherra Max vieraili pihallamme ahkerasti.

Helmikuu

Helmikuussa elettiin hiljaiseloa – kuten nyt yleensäkin keskellä pimeintä talvea. Käytiin treenaamassa maneesilla ja ulkokentilläkin säiden salliessa. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa hierontaa koirille ja päätettiin ottaa se ihan tavaksi silloin tällöin. Tarkasteltiin jo sillä silmällä kevään/kesän näyttelyantia ja nautittiin elämästä terveiden ja hyväkuntoisten koirien kanssa.

Maaliskuu

Maaliskuussa jatkettiin näyttelymenestyksen saralla. Pienen epäröinnin jälkeen ilmoitin Iitan Polvijärven näyttelyyn, kun nyt sattui tuossa lähellä olemaan. Eijan lapinkoirauros Vippi oli kerrankin samana päivänä kehässä, joten yhdessä lähdettiin hurvittelemaan kera koirien. Käväisyn tuloksena ROP-veteraani sekä jättiyllätyksenä veteraanien BIS2 (tuli kerrankin jäätyä isoon kehään kun se näyttely nyt edelleen sattui tuossa lähellä olemaan). Pokaalia & ruusuketta kannettiin suunnilleen nelin käsin autolle ja kotimatkalla lähestulkoon hihkuttiin riemusta. Onnekseni en tiennyt että se oli Iitan viimeinen näyttely ikinä eikä sillä ollut elinaikaa enää 2 kuukauttakaan. Onneksi Iitakaan ei sitä tiennyt.

Iitan kanssa sain kokea millaista on käydä näyttelyissä sellaisen koiran kanssa jolla on paitsi tarkoitukseen sopiva ulkomuoto, myös oma halu esiintyä ja kyky siitä nauttia. Olen melko varma että Iitan mielestä kaikki näyttelyssä paikalla olevat olivat ostaneet lipun vain hänet nähdäkseen :)

Moni on sitä mieltä että näyttelyt eivät ole ”mitään”. Henkilökohtaisesti olen oppinut näyttelymenestystä arvostamaan, koska usein se on melkoisen työn takana. Toisinaan kuulee kommentteja miten näyttelykoira käy vain näyttelyssä, eikä sen kanssa tehdä mitään muuta. En usko tähän ainakaan oman rotuni kohdalla. Huippukunnossa oleva bokseri joka osaa käyttäytyä ja esiintyä on jotakin jonka kanssa touhutaan aika paljon :)

Huhtikuu

Huhtikuussa lumen määrä ja alati jatkuva talvi alkoi jo hieman tuskastuttamaan. Koirien kanssa yritettiin löytää pitäviä alustoja ulkoharjoituksiin. Eijan kanssa treenattiin perjantai-treenien muodossa Koirakoulu Napakan hallissa. Ohjatut suoritukset kisamuotoisina otettiin mukaan osana harjoittelua, vaihtelevalla menestyksellä.

Satu otti kuvia Suzysta, mukavia talvisia muistoja joista on jo aistittavissa kevään riemuja.

 

Toukokuu

Toukokuussa meitä kohtasi suuri suru. Kesken iloisimman kesän odotuksen Iita sairastui vakavasti. Ihanat eläinlääkärit Anja Turunen ja Kirsi Mäkimattila tekivät kaikkensa koiraa auttaakseen ja Iita taisteli urheasti kuin leijona, mutta valitettavasti sairaus oli liian vaikea. Rakas koiramme menehtyi äitienpäivän iltana jättäen jälkeensä ison ikävän.

Loppupuolella kuukautta Suzy osallistui pieneen ryhmänäyttelyyn lähellä Oulua. ERIn sai ja sangen passelin arvostelun, muttei sen enempää.

Aloitettiin jälkikausi jota jatkettiin elokuun loppuun aktiivisesti, satunnaisemmin sen jälkeen.

Kesäkuu

Kesäkuussa isäntä oli työmatkalla Baltimoressa ja ajelin Suzyn kanssa kohti Laukaata jossa boksereiden erikoisnäyttely järjestettiin. Alun perin Ilmoitin koirat näyttelyyn lähinnä Iitan vuoksi; uskoin että sillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet menestyä veteraaniluokassa. Mutta koska tilanne nyt oli mikä oli ja koska samalla reissuun oli mahdollista yhdistää keski-Suomessa asuvien siskojeni tapaaminen niin lähdettiin Suzyn kanssa matkaan. Menestys oli aika lailla odotuksien kaltainen, englantilainen tuomari ei oikein tykännyt koirani tyypistä ja antoi sille arvosanaksi EH. Itse tilaisuus oli kyllä hyvin järjestetty ja mukava. Eikä se viikonloppu nyt ihan puihin mennyt muutenkaan; Suzyn velipoika Zappa kunnostautui toisaalla Suomessa ollen ROP ja saaden FI MVA titteliin oikeuttavan kolmannen sertinsä. Hyvä kun joku pitää mainetta yllä!

Heinäkuu

Heinäkuussa Suzy osallistui 2 näyttelyyn, molemmat pohjoisessa.

Oulun iso koiranäyttely on aina yksi kesän kohokohtia. Hauskana yksityiskohtana näyttelyyn liittyy sen ajankohta; järjestetään aina samana viikonloppuna Joensuun Ilosaari Rock tapahtuman kanssa. Viikonlopun yhtenä osana järjestettävä Ilovaari Rock on mieheni kesän kohokohtia – siinä missä koiranäyttelyt ovat minulle. Olen jo täysin rutinoitunut joko ajamaan matkan Ouluun yksin tai krapul… hivenen rokkailusta väsähtänyt isäntä vierelläni. Perinteitä noudatettiin tänäkin vuonna :)

Oulussa meni ihan ok, ERI luokkavoitolla ja oikein hyvällä arvostelulla.

Myöhemmin samassa kuussa osallistuimme Paltamon näyttelyyn. Isäntä oli taas reissuillaan ulkomailla joten mentiin Suzyn kanssa kahdestaan. Tiesin tuomarin pitävän isoista koirista – olihan hän sama joka aikoinaan palkitsi Ofelian sertillä. Joten ei ollut yllätys että tuloksena meillä oli tällä kertaa EH. Hienoinen yllätys sen sijaan oli että näyttely oli sisänäyttely – todella harvinaista heinäkuussa. Suzyhan ei oikein viihdy sellaisissa halleissa joissa on tungosta, se saattaa hieman häkeltyä eikä välttämättä esiinny parhaimmalla tavallaan. Reissun ehdoton kohokohta oli Suzyn kasvattajien luona vierailu, siellä on aina mukava käydä.

Suzylla oli juoksut ja se aiheutti minulle sarjan harmaita hiuksia karkaamalla Max-poikaystävänsä kanssa. Onneksi ilman mitään seurauksia!

Elokuu

Elokuussa tuli täyteen 20 vuotta rotuharrastusta. Monenlaista on vuosien varrella tullut nähtyä, koettua ja opittua. Bokseriharrastajana yritän pitää itseni ajan tasalla koirien terveyden, luonteiden, käyttö- ja näyttelytulosten osalta, samalla kun yritän pitää omat yksilöni kurissa ja herran nuhteessa. Koirien suvut kiinnostavat minua, aina kun tapaan yksilön joka itseäni miellyttää vietän tovin sen sukutaulua tutkien. Totta puhuen saatan tehdä saman silloinkin kun eteeni osuu yksilö joka ei viehätä minua lainkaan. Kiinnostukseni ei rajoitu vain boksereihin, vaan koirat yleisesti ovat rakas harrastukseni.

Varsinainen vuoden The Näyttelymaratoni koettiin Kuopiossa. Eijan kanssa ajeltiin Joensuu-Kuopio-Joensuu väliä sinnikkäästi kolmena päivänä. Tuloksena ERIä ja EHta joista varsinkin viimeisen päivän arvostelu kirvoitti jo väsyneen hihityksen ”Saisi olla parempi pää ja pidemmät jalat”. 40 euron arvoisen lyhyehkön yleiskatsauksen luettuaan Veskukin ratkesi nauruun. Suzya ehkä hieman ihmetytti miten isäntä joka kerta koiran nähdessään alkoi hekottamaan tiedustellen ”mitäs meidän mäyräkoira”. Toinen on niin sievä ja parastaan yritti…!

Suzyn kanssa aloitettiin toko -kilpaura Pieksämäellä, 3.5 pistettä vaille ykköstuloksella. Kynnys mennä kisoihin tuli ylitettyä ja koira luottamuksen arvoiseksi havaittua.

Syyskuu

Syyskuusta tuli yllättäen koko vuoden paras kuukausi Suzyn kanssa. Syksy itsessään ei alkanut kovin hyvin; Suzylla oli valeraskausoireita ja itse sain melkoiset oireet altistuttuani sisäilmaongelmille. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin ja käydä täräytettiin yhden viikonlopun aikana sekä BH-koe että MH-luonnekuvaus – molemmat hyväksytysti. Näiden ohella käytiin yhdessä näyttelyssäkin, josta tuloksena PN2 ja VA-SERT. Mikäli kehäsihteerit olisivat välittäneet noudattaa näyttelysääntöjä, olisi tuloksena ollut PN1 ja SERT. Mutta aina ei voi voittaa – jos sitten ikinä :)

Lokakuu

Lokakuussa lähdin suorittamaan palveluskoirayhdistyksemme talkoovelvoitetta luonnetestiin. Mielenkiintoinen päivä joka herätti paljon ajatuksia koirien käyttäytymisestä. Omat koiraharrastukseni ovat suurelta osin sellaisia joissa koiraa kontrolloidaan aika paljon, testi on siksi mielenkiintoinen kun siinä kukin koira on omana itsenään ja tekee itse ratkaisut käyttäytymisensä ja toimintojensa suhteen. Uskoisin että testistä voi olla koulutuksellista apua, koska toisinaan koiran luonteenpiirteet hieman yllättävät omistajan. Se mikä itseäni on eniten yllättänyt on se että testi voidaan tietyissä tilanteissa uusia ja koira saattaa esim. vuoden päästä edellisestä testistä saada ihan erilaisen tuloksen, myös niiden luonneosioiden osalta joiden pitäisi olla stabiileja, sellaisia joihin ei koulutus eikä karttuva elämänkokemus vaikuta.

Lokakuussa aloitettiin Eijan kanssa uusi pätkä hallin vuokraamista; loka-marras- ja joulukuuksi.

Suzylla oli hieman vatsavaivoja, jotka sittemmin ovat korjautuneet.

Marraskuu

Olen yrittänyt miettiä mitä teimme marraskuussa – ilmeisesti emme mitään merkille pantavaa? Kertoo ehkä siitä hienoisesta väsymyksestä jonka pimeä vuodenaika toisinaan aiheuttaa. Nopeasti kuukausi ainakin meni, kuten itse asiassa koko syksy ja koko vuosi.

Joulukuu

Nyt ollaan sitten jo joulukuussa. Suzy on ollut koko vuoden aika kilttinä, joten uskoisin että joulupukki tuo sille jotakin mieluista kun reilun parin viikon kuluttua pääsemme juhlimaan joulua.

Iitan poislähdön jälkeen ajattelin että meille ei enää koskaan oteta koiranpentua. Sittemmin ajatukset ovat alkaneet hieman pehmentyä ja tulevaisuudessa meille saattaa hyvinkin - ehkä - vielä sellainen tulla. Ensi vuonna tai joskus sen jälkeen, sen aika näyttää.

Lupauksia tulevalle vuodelle? En lupaa mitään, paitsi nauttia elämästä! Tähän ikään kuuluu elämän rajallisuuden oivaltaminen. Me olemme täällä kukin vuorollamme, tehdään parhaamme ja nautitaan joka hetkestä!