Kas näin, taas on mennyt yksi viikko ja kohtapuoliin yksi viikonloppukin kaupan päälle. Aika menee ihan hirmuista vauhtia nykyään!
Meidän viikko meni alkuosin treenaillessa, sitten tuli pientä paussia. Suzyn juoksut alkoivat, tämä vielä itsessään ei riitä syyksi totaali treenitaukoon mutta ylitsemme pyyhkäissyt -30 asteen pakkasaalto sen kyllä teki. Onneksi kovaa pakkasta ei kestänyt kovin montaa päivää, nyt on välissä ollut ihan mukavia kelejä jos kohta ensi viikolla saattaa taas olla pakastumaan päin. Katsellaan, ei tätä nyt enää montaa kuukautta kestä.
Allekirjottanut on hurahtanut hiihtoon. Tuli vuodenvaihteen jälkeen ostettua uudet sukset ja niihin on nyt sitten tullut tutustuttua, vaihtelevalla menestyksellä. Alkaa se pikku hiljaa sujumaan, haaveilen jo retkistä aurinkoiselle kevätjäälle niin että koirakin pääsisi mukaan menoon. Suzylla ei viitsi sen selän vuoksi ihan varsinaisesti vedättää itseään, mutta eiköhän tuo juokse sujuvasti mukana kuitenkin. Hiihtäminen on mukavaa, joskin yllättävän uuvuttavaa touhua.
Ensi viikolla varmaankin käydään treenailemassa suht normaalisti, ainoastaan urosten omistajilta pitää muistaa ennen aloitusta kysyä mahtaako juoksunarttu samanaikaisesti kentällä häiritä liian pahasti. Ennen vanhaan juoksunartun kanssa tie nousi pystyyn vähän joka paikassa, nykyisin näyttelyihin saa jo viedä ja lisäksi sisähallitkin ovat alkaneet näyttämään vihreätä valoa harjoituksien suhteen. BH-kokeeseenkin saa mennä, ainostaan joutuu suorittamaan viimeisenä. Toivottavasti sitä päivää ei nähdä että tokokisoissakin saa juoksunartut luvan kanssa käydä, ehkä se olisi jo vähän liikaa kuitenkin? Siinähän sitä tulisikin aktiviteettia kerrakseen kun ryhmäliikkeessä joku uros näkisi tilaisuutensa koittaneen...
Suzy voi hyvin ja ruoka maistuu tällä erää erittäin hyvin. Viettää aikaansa riemuiten tekemisistä ja odotellen sapuskaa väliajat. Oikein huvittaa jos joku tietämätön tulisi tuota hoitamaan, Suzy kyllä tasan tarkkaan osaisi kertoa missä vaiheessa ruoan on syytä olla kupissa. Ahne pikku porsas, mutta hurjan suloinen!
Siskoni koirineen käväisi Joen kaupungissa ja samalla Ilomantsin ryhmänäyttelyissä labradoreineen. Pikku Stella oli ROP-pentu, ja täytyy sanoa että sellaiselta se näytti jo eilen kun käytiin näyttelymeininkejä vähän harjoittelemassa. Niin täydellinen pentu kuin olla voi. Uroksenkin kanssa napsahti luokkavoitto, että ei hullumpi päivä. Onnea vielä kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti