Käväistiin aamutreeneissä kokeilemassa onneamme - pystyttiin lähinnä leikkimään patukalla, ottamaan vähän seuraamista ja leikkimään vähän lisää. Sekä käymään kävelemässä treenialueen ulkopuolella että saatiin edes vähän liikuntaa.
Suzy on ihan sekaisin juoksujensa takia. Nartuilla tämä juttu on hyvinkin yksilöllistä. Siinä missä yhden kanssa on meidänkin perheessä käyty BH-kokeessa juoksunartun kanssa (läpi meni), ei tämän kanssa onneksi lähdetty moista edes yrittämään. Suzyllakin näköjään vähän tunnelmat vaihtelee, muistelisin että sen kanssa on juoksujen aikaan treenattu jopa suht normaalisti, mutta tällä erää ei onnistu. Sillä näyttää olevan mielessään vain yksi juttu: laulun sanoja lainatakseni so many men, so little time.
Uroksetkin reagoivat tilanteeseen hieman eri tavalla. Vippi on kokenut uros ja useamman pentueen isä - se tyytyi toteamaan tyynesti että ei lähelläkään tärppejä, töihin. Koulutusalueen ohi kävelevällä nuorella uroksella sen sijaan meni senssit ihan sekaisin, sen nenä meinasi irrota kuonosta omistajan ihmetellessä että mikäs tälle nyt tuli. Hihkaisin että oikeassa se on, tällä on juoksut :) Varsinainen tahtojen taistelu näytti olevan että uroksen kanssa pääsivät jatkamaan matkaa. Mitä tässä voi todeta - koulutus auttaa ja kokemus tuo oman lisänsä asiaan?
Meillä mennään nyt hiljaiseloa sen aikaa että neitokaisella alkaa järki juoksemaan normaalisti. Odotellessa käytiin kotimatkalla ostamassa kaupasta pussillinen naudan putkiluita, jos sen kanssa menisi jokunen hetki mukavasti touhuten. Tämä koiramamma suuntaa seuraavaksi hiihtämään - kerrassaan superkeli siihen tarkoitukseen tuolla ulkosalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti