Alkuja ja loppuja

Viikko on taas hurahtanut vauhdilla, huhtikuu on jo puolessavälissä ja yöpakkasista huolimatta se on virallista: kevät on tullut! Se ihana auringonpaiste joka sulattaa lumen, jään ja kärttyiset tädit on täällä.

Maanantai aloitettiin perinteisesti hallitreenillä, notkean oloisen koiran kanssa. Liikkuroidut suoritukset jotka koira teki intoa puhkuen. Kyllä se on kehittynyt, vaikkei aina siltä tunnukaan - ja lisäksi se on oikeasti hirveän kiva koira. Maanantain ohella treenattiin torstaina, poliisiparkissa jonne meillä btw on nyt ihan virallinen ja oikea lupa mennä.

Tiistaina kolmas ja tällä erää viimeinen akupunktiokeikka. Eläinlääkäri ihasteli piristynyttä koiraani ja totesi että kunto on nyt niin hyvä ettei tällä erää tarvita muuta. Liikuttaa ja treenata saa normaalisti, jatkossa suositus on hoitokerta 1-3 kk:n välein. Kipulääkkeitä ei olla tarvittu enää aikoihin.

Taas päästään riehumaan! By Satu S.

Keskiviikkona oli koiranomistajan hieronnan vuoro, kylläpä olikin niska ja hartiat jumissa. Lepoillan kunniaksi viihdytin itseäni lehtiä lukemalla ja havaitsin että Joensuussa 70- ja 80-lukujen taitteissa aloittanut kaupungin ensimmäinen pizzeria, Verona, on lopettanut toimintansa. Muistan elävästi ensimmäisen käyntini kyseisessä ravintolassa, se tapahtui ollessani esiteini-iässä ja äitini ilmoitettua että tässä perheessä kokeillaan nyt jotakin uutta ja eksoottista. Siihen aikaan en oikein välittänyt pizzasta mutta äitini jotakin päätettyä se yleensä myös tapahtui ja niinhän sitä sitten mentiin. Olin silloin juuri saanut elämäni ensimmäiset Beavers merkkiset farkut, joihin ylpeänä verhouduin. Farkkujen pienin myynnissä oleva koko oli 25 tuumaa ja housut pysyivät ylläni ankarasti vyötä kiristämällä. Sittemmin on kyllä moni asia muuttunut, nykyään minua ei todellakaan tarvitse patistella syömään pizzaa ja siksi toisekseen 25 tuuman farkut eivät enää menisi edes nilkastani läpi :D Mieleeni on jäänyt kuinka ravintolaan päästyämme silmäilin tyytymättömänä ruokalistaa - silloinen kokemukseni ravintola-ruoasta rajoittui lähinnä nakkikoreihin ja lihapulliin muusilla. Valintani olikin sitten Pikku Apollo niminen lasten pizza - siinä oli täytteenä nakkeja!

Kun jotain päättyy, tulee myös uusia alkuja. Verona saanee uuden paikan liiketoiminnalleen ennemmin tai myöhemmin ja meidän perheessä aloitetaan uusi elämä ensi viikosta alkaen. Yksikoirainen taloutemme muuttuu taas 2-koiraiseksi kun uusi perheenjäsenemme saapuu luoksemme. Siitä sitten lisää myöhemmin, kenties seuraavassa postauksessa.