Niin sitä mennään, taas on ihana viikonloppu edessä ja yritän hidastaa tahtia sen verran että ehtisin siitä nauttiakin.
Eilen meillä oli metsäjälki-ilta ja voin sanoa että olen hyvin tyytyväinen illan antiin. Meidän ryhmä on ihan huippuhyvä; osaavia aktiivisia ihmisiä joilta takuuvarmasti saa neuvoja ja ohjeita silloin kun niitä tarvitsee. Ja jos tarkkoja ollaan niin hyvät harrastuskaverithan antavat neuvoja myös silloin kun niitä ei niin tarvitsisikaan :)
Sekä Suzy että Rex pääsivät jäljen ajoon, Rex ensimmäistä kertaa maastossa. Tein molempien jäljet tällä kertaa itse, Suzyn jäljen siksi kun halusin tehdä sen tietyllä tavalla ja Rexin jäljen siksi etten kehdannut pyytää ketään tallaamaan enempää jälkiä kuin ajaa. Pojan jäljet ovat vielä tietenkin tosi lyhyitä ja suoria, työlästä niiden tekemisessä on ainoastaan namien kylväminen - kyykkäämisestä saa helposti takapuolensa kipeäksi.
Rex pääsi porukan ekana hommiin, sen jälkeä kun ei niin tarvitse vielä vanhentaa vaan sen voi ajaa suunnilleen yksin tein. Poljin pojalle "tunnelin" jossa oli paljon nameja ja päästettiin kaveri sinne irti tutkimaan asiaa, samalla kun koko treeniryhmä seurasi herpaantumatta pienen pojan ensiaskelia jäljen saralla (kotona toki nurmikolla jo kokeiltu). Kyllä, hänestä tulee jälkikoira. Nenä tiiviisti maassa, nameja syöden poika eteni sangen keskittyneesti ja harmistus oli suuri kun nostettiin hyvässä vaiheessa jäljeltä pois. "Ei kun sinne jäi vielä nameja, minä haluan..." tuntui olevan pojalla mielipide. Uskon että seuraavalla kerralla palo jäljelle on entistäkin suurempi. Rex sai kehuja myös reippaudestaan, se kävi epäröimättä moikkaamassa ihmisiä eikä häiriintynyt edes lajikumppaneiden melkoisista äänitehosteista. Kivaa oli ja treenin päätteeksi pieni mies vetäisi lokoisat unet autossa. Väsyttäähän se töissä käyminen!
Suzyn jälki seuraavaksi, tein jäljen melko normaalisti, kuitenkin hyödyntäen pelloilla saamiani oppeja sen suhteen mitä voidaan muuttaa että koirasta saataisiin vielä huolellisempi työssään. Tässä kohtaa myös oma käytökseni jäljellä vaikuttaa asiaan. Suzy huomasi eron ja siitä tuli sille vähän painetta, mutta ei pahalla tavalla. Sen jälkityöskentely oli parempaa kuin viime viikolla, ainoastaan kepeistä tuli pientä sanomista; ensin yhdestä ohi ja sitten viimeisellä kepillä pieni keskustelu siitä tehdäänkö se homma loppuun vaiko ei. Jos koira merkkaa kepin, se myös ilmaisee sen ja tästä ei tingitä. Loppu hyvin, kaikki hyvin - olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Uuden treeniryhmän etu on uudet ideat, kaikkea ei voi eikä pidäkään muuttaa mutta on hienoa jos koiraansa saa vietyä eteenpäin - koirakin kyllästyy saman jankkaamiseen - samalla kun itsekin oppii uusia asioita. Ei niin että vanhassakaan ryhmässä mitään vikaa olisi ollut, päin vastoin. Jälki-ihmisenä en vain todellakaan voi sanoa olevani niin kokenut, ettenkö vielä pystyisi ja haluaisi uusia näkökulmia omaksua. Olen oikeasti todella innoissani harrastuksistamme tällä hetkellä!
Tänään sitten Suzyn akupunktio, toinen kerta tätä samaa sarjaa. Vasen puoli edestä nyt parempi, mutta vastaavasti oikea puoli pahempi - kuinkas muutenkaan. Onneksemme Suzy vastaa akupunktioon todella hyvin ja siitä vaikuttaa sille apua olevan - sen huomaa paitsi rennosta liikkeestä myös koiran käytöksestä siihen sen enempää puuttumatta.
Loppuilta meillä huilataan, minä siivoan jos jaksan ja huomenna sitten luonnetestiin töihin. Odotan innolla, se on aina mielenkiintoista ja antoisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti