Vauhdilla kohti kesää

Saattaa olla että toistan itseäni, mutta kylläpä on taas viikko hurahtanut vauhdilla loppuun!
Tällä viikolla saatiin jälkikausi alulleen ja kun kerta alettiin niin jäljellä käytiinkin sitten kolmena päivänä peräkkäin.

Väliajat leikitään

Aloitettiin torstaina metsässä, Siprin mahtavapohjaisissa maastoissa. Sää ei kyllä juurikaan mairitellut, inhottava sade joka sai miettimään lähtemisen järkevyyttä. Onneksi kuitenkin lähdettiin, sade nimittäin taukosi juuri kun jälkiä alettiin ajamaan ja hetkessä meillä olikin lähestulkoon optimaaliset olosuhteet. Tällä ensimmäisellä jäljellä Suzy teki ihan kelpo työn. Kepit ilmaistiin epäröimättä maahan menemällä, yhdestä kulmasta lähti vähän luirailemaan mutta korjattiin takaisin ja sitten mentiinkin loppuun asti. "Hyvät, vahvat ilmaisut" totesi ohjaajamme ja antoi sitten täsmäannoksen ohjeita siitä mitä voitaisiin korjata ja missä voitaisiin parantaa - tai siis lähinnä minä voisin. Tykkään tästä uudesta ohjaajastamme, napakka ja todella osaava ihminen.

Perjantaina ja lauantaina päästiin sitten pellolle jäljestämään. Sain tilaisuuden saada paikan myös peltojälkiryhmästä ja uuden pennun omistajana päätin tarttua siihen. Jos ei muuta saada, niin ainakin koira saa tarkkuutta työskentelyynsä ja emäntä saa taas jälleen kerran lisäoppia koiran kouluttamisen saralla. Ensimmäisen päivän perusteella vaihdettiin valjaat pantaan ja mahan alla kulkevaan liinaan, sekä alettiin etsimään nameja joita koira suostuisi syömään - ei ole syönyt namin namia sen jälkeen kun oppi jäljestämään eikä syönyt nytkään, tyytyi vain merkkaamaan ne. On tässä opetteleminen, peltojälki on jotakin aivan muuta kuin metsäjälki.

Kahden ensimmäisen päivän saldona Suzy on tyypillinen metsäjälkikoira joka on tottunut kulkemaan hajuvanassa, joka metsässä voi olla useita metrejä varsinaisen jäljen sivussa. Suzy käyttää nenäänsä hyvin, muttei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole peltotyöskentelyyn tarpeeksi tarkka. Ei toki voi ollakaan, kun tasan 2 kertaa on harjoitellut ihan oikeiden peltojälki-immeisten valvonnassa. En tiedä tuleekokaan siitä sellaista, mutta en usko että harrastamisesta erilaisilla alustoilla haittaakaan on. Olen saanut jo ison pinon uusia ajatuksia ja oppeja, joista varmasti tulee olemaan hyötyä sekä Suzyn kanssa että sitten kun Rexiä aletaan kouluttamaan jäljelle. Mikä sivumennen mainittuna tapahtuu hyvin pian.

Väsynyt mutta onnellinen

Rex on kulkenut jälkimenoissa mukana, pikkumies matkustaa jo sangen kokeneesti, joskin on herättänyt hieman hilpeyttä ajomatkojen alkupätkillä. Se komentelee Suzya haukkumalla saaden sen huokailemaan raskaasti ja pyörittelemään silmiään. "Aivan kauhea tuo kakara" -puhekuplan voi lähestulkoon nähdä sen pään päällä. Hyvin matkustaminen kuitenkin sujuu ja kun Rex on saanut rokotukset alkaa pikkumies osallistua iltamenoihin yhä suuremmassa määrin.

LISÄYS: Koska tämä oli jälkiaiheinen postaus, niin mikä olisikaan parempi tapa lopettaa tällä kertaa kuin jakaa kanssanne juuri saamani, koko viikonlopun paras uutinen: Siskoni labrador uros, Koirantähden Tutti Frutti alias Simba tänään FI JVA. Onnea rakas sisko ja halaukset, tämän te olette ansainneet!!!

Rex aitauksessaan (aitaus on oikeasti suorassa)