Viime yönä se taas tapahtui. Heräsin sydän hakaten miettimään olenko muistanut antaa lääkkeet. Asiaan kuuluu että pitää miettiä kukas koira meillä lääkettä tarvitseekaan ja missä yhteydessä se annetaan. Jos lääke annetaan ruoan yhteydessä, pitää miettiä onko koirat saaneet ruokaa. Ovat saaneet, on siis lääkkeetkin annettu. Voi siis jatkaa nukkumista. Joka jumalan yö sama juttu!
Homma juontaa juurensa aikaan jolloin taloudessamme asui koira jonka piti saada lääkkeet tunnilleen ajallaan. Aika oli stressaavaa ja sitovaa, mutta palkitsevaa koska lääkkeiden avulla kyseinen koira sai ihan hyvää koiranelämää vielä yhden lisävuoden verran. Kun koira sitten poistui elämästämme koirien taivaaseen, heräsin useana yönä samaan sydämen hakkaamiseen - olenko muistanut lääkkeet. Unisena sen asian toteaminen ettei taloudessa sillä erää ollut yhtään lääkitystä tarvitsevaa koiraa oli erittäin helpottavaa.
Tällä erää toivun itse leikkauksesta ja lääkitsen itseäni sen vuoksi useita kertoja päivässä. Taloudessamme asuu myös koira, Suzy, joka tarvitsee säännöllistä kipulääkitystä ainakin niin kauan että sen selässä meneillään oleva prosessi luutuu loppuun. Aamulla ruokia ja lääkkeitä jakaessaan saa olla tarkkana, että ottaa omat lääkkeensä itse ja antaa koiran lääkkeet nimenomaan sen koiran kuppiin joka sitä lääkettä tarvitsee. Ja mielellään antaa vielä oikean kupin oikealle koiralle. Sangen huvittuneena olen miettinyt koska koittaa se aamu jolloin tällään Buranan koiralle ja vetäisen itse kunnon annoksen Gabapentiinia. Siinä sitä olisikin selittäminen miksei töihin tulo juuri tänä aamuna onnistu. Toistaiseksi sekaannuksia ei ole sattunut, toivottavasti ei jatkossakaan. ja toivottavasti lääkityksen tarve jatkossa vähenee - meillä kaikilla :)
Ensi viikolla mennään kontrolli-verikokeisiin sopimaan jatkoista lääkityksen suhteen. Puolivuosittain tarpeellinen toimenpide, että tiedetään koiran voivan hyvin lääkityksestään huolimatta. Eläinlääkärikuulumisista sitten lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti