Tylsääkin tylsempi sairaslomaviikko alkaa olla takana. Istun keittiössä ja katselen ulkona auringonpaisteesta nauttivia koiriani. Välillä samoillaan yhdessä pitkin pihamaata ja tutkitaan paikkoja vierekkäin seisoen, toisinaan intoudutaan kunnon ralliin. Välillä Rex kokeilee onneaan liikaakin saaden Suzyn hetkellisesti tuiskahtamaan. Ei tarvitse edes miettiä kumpi on näistä kahdesta se johtavampi yksilö :) Kaksikkoa on hauska seurata, tulevat oikein hyvin juttuun ja viihtyvät toistensa seurassa. Välillä Suzya pitää käydä komentamassa, se kun vahtii kaikkea ohikulkevaa liikennettä ja mielellään myös sitä kommentoi suurehkoon ääneen. Toisinaan se haukkuu myös naapurin miehelle, joka omasta mielestään on koiraihminen, Suzyn mielestä ehkä ei niinkään... Rex ei näihin haukkujuttuihin ole vielä mukaan lähtenyt, onneksi.
Minua tämä toimettomana olo alkaa tympimään toden teolla, onneksi huomenna on viimeinen sairaslomapäivä ja sitten voinee alkaa elämään hieman normaalimmin, voinnin mukaan tietysti. En suoraan sanottuna ymmärrä niitä ihmisiä jotka suorastaan hinkuavat sairaslomalle, saa nukkua aamulla pitkään juu, mutta kun mitään ei varsinaisesti pysty tekemään niin aika tylsäksi menee. Ulkoilemaan on onneksi vähän kerrassaan jo päästy, ihan rauhallista kävelyä toistaiseksi vain.
Kevään suunnitelmat ovat pikku hiljaa edenneet, poikaa on ilmoitettu näyttelyihin joista ensimmäiset alkavat jo olemaan lähellä. Näissä ensimmäisissä näyttelyissä poikaa vie kehään Kasvattaja, niissä missä hän ei ole paikalla vien sitten itse, kuten myös kilpailukehissä jos tarve vaatii. Poika on edelleen sangen sosiaalinen ja yhteistyöhaluinen tapaus, ei ainakaan mikään turhanräyhääjä vaikka rodunomaisesti vilkas onkin. Odotan kevättä ja kesää suurella mielenkiinnolla :)
Ensi viikolla minulla on muutama päivä talvilomaa, jo syksyllä lukkoon lyötyjä päiviä jotka nyt hauskasti sattuvat melkein sairasloman perään. Tulisikohan ensi viikosta hieman toimeliaampi kuin tästä? Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti