Viimeistä viedään...

... lomapäivää nimittäin.

Olemme kotiutuneet Oulusta jossa osallistuimme KV-näyttelyyn Äimärautiolla. Matkaan kuului myös rentoutumista Oulun Eden kylpylässä, joka onkin yksi mukavimpia lomapaikkoja jonka suomessa tiedän. Lähellä oleva meri antaa aina lomailuun oman tunnelmansa. Virkistävää ja ihanaa eikä ajaminenkaan rasittanut liikaa - minä ajoin menomatkan (isäntä toipui Ilovaari-rockista) ja herra ajoi sitten tänään takaisinpäin.

Niin, se näyttely. Se meni ihan kivasti ja olen suoritukseemme ihan tyytyväinen. Suzy sai ERIn ja voitti luokkansa. SA:ta emme tänään saaneet, mutta tällaistahan tämä näyttelytouhu on. Joskus niin sanotusti saa ja joskus ei :) Saimme kuitenkin hyvän arvostelun sekä harjoitusta näyttelyihin joita tulee nyt muutamia ihan peräkkäin. Suzy esiintyi kivasti ja liikkui hienosti; näyttelyharjoituksista on ollut apua sillä oikein tunnen sormenpäissäni kuinka se lähtee liikkeelle käyttäen koko kroppaansa. Liikkeistä tulikin tänään kehuja, kuten myös päästä, kulmauksista sekä sukupuolileimasta. No, näkyyhän tuosta kyllä kilometrin päähän että hän on prinsessa :) eli narttu siis. Yritän muistaa kirjoitella koko arvostelun tänne, jahka saan laukut purettua.

Viimeinen lomaviikko on mennyt aika tavalla koiraharrastusten parissa, kuten oikeastaan koko loma. Olen tämänkesäiseen lomaani vallan tyytyväinen, mieli on levännyt ja kuntokin ehkä kohonnut lisättyäni vanhan harrastukseni hölkkäämisen päiväohjelmaani. Ihan hyvillä mielin tässä ollaan työelämään palailemassa - se jää sitten nähtäväksi koska se kaikesta valittaminen taas alkaa :)

Suzylla juoksut jatkuvat ja tänään palattuamme rynnisti heti pihamaalle tarkastamaan vallitsevan poikaystävä-tilanteen. Niin tiivistä aitaahan ei ole olemassakaan, etteikö naapurin suloinen corgiherra halutessaan pihallemme pääsisi ja Maxihan tietää aina milloin lähiseudun tyttösillä on juoksut meneillään.Ollaan isännän kanssa hyväntahtoisesti pilailtu Maxiin kovin ihastuneen koiramme kustannuksella; tiedätte varmaan mainoksen jossa Eini laulaa heläyttää "yksi, kaksi, sulle tuli faksi"? Meillä rallatellaan "Yksi, kaksi, sieltä tuli Maxi" ja "Yksi, kaksi, paukahdin paksuksi". No herranen aika, toivottavasti ei sentään kuitenkaan!

Se on taas sitä aikaa...

Nyt ne juoksut sitten lopultakin alkoivat. Tämä itselleni muistiin, kun noin puolen vuoden päästä pähkäilen että koskas se olikaan... Kävin Mustista ja Mirristä ostaa päräyttämässä uudet juoksupöksyt; tyylikkäät ja istuvat Top Canis-merkkiset joita tuo toivottavasti suostuu yllään pitämään. Samalla ostin vähän Maukas pakasteita, jotain herkkuja sekä tietysti yhden pienen lelun koiralleni. Leikkii onnellisena ja äänekkäästi tälläkin hetkellä :)

Meidän suunnitelmiin tämä ei vaikuta muulla tavalla kuin siten että treeneissä typykkä otetaan aina viimeisenä esille. Kurssit, treenit, maastot jne. kaikki normaalisti. Onni on oma treeniporukka, jonka mielestä juoksunarttu ei saa töissä olevaa urosta häiritä. Jos kaikki menee ns. putkeen (kai sellaistakin noin periaatteessa VOI tapahtua) niin meidän elokuun suunnitelmat voidaan niinikään toteuttaa suunnitelmien mukaisesti. Niistä sitten lisää lähempänä.

Voi elämän kevät - kaikkiko se on sinne nettiin kirjoitettava! Kuva Niina J.

Vapaapäivä

Viime aikoina on tullut treenailtua sen verran paljon että lupasin Suzylle tänään vapaapäivän. Lenkillä käydään toki, mutta muuten saa hetken huokaista.

Eilen oltiin kenttätreeneissä 3 koirakon voimin, ihan älyttömän kuuma vaikka piti sataa vettä. Otettiin paikallaanolo (helteellä makaisi tyytyväisenä vaikka tunnin, ei haittaa mikään häiriö) ja sitten Suzyn kanssa ihan lyhyt harjoitus. Esitti nyt sangen kelvollista seuraamista, mikä kertoo että viime aikaiset harjoitukset on tehty oikealla tavalla. Ongelmanahan ei niinkään ole se etteikö tuo koira osaisi seurata, vaan tässäkin kohtaa se ikuinen tunnetila vaikuttaa asiaan. Säätelemme siis virettä ja toisella kädellä hienosäädöt kuntoon. Kuinkas muutenkaan :)

Suzylle on tulossa juoksut, on jo pidempään näyttänyt siltä että kohta mutta silmiään vain pyörittelee ja huokailee raskaasti eikä vaan millään. Luultavasti se odottaa että pääsemme näyttely-areenalle ja sitten alkaa tapahtumaan, tämähän on se ikuinen Murphyn laki joka sangen usein tuntuu näyttävän mahtinsa. Pahinta on jos juoksut jäävät elokuun alkuun, koska silloin on tarkoitus ajella muutamana päivänä Joensuu-Kuopio-Joensuu väliä siten että kyydissä on myös uros. Joku nyt tietysti sanoo että pakkoko se rekku on raijata näyttelyyn jos sillä on juoksut, mihin vastaan että kylläpä vain on. Kun ei näyttelymaksuja saa enää takaisin siinäkään tapauksessa että koira kuolee, niin takuulla ei yhden juoksun takia jätetä sikahintaista näyttelyä väliin. Mutta toivotaan nyt kuitenkin että ne juoksut alkaa tällä viikolla, siltä se ainakin näyttää.

Loppuviikon ohjelma alkaa muotoutumaan; huomenna olisi tarkoitus lähteä maastoon ystäväni kanssa. Sitten keskiviikkona näyttelytreeni + mahdollisesti vähän tokoilua perään. Torstaina taas maastoon ja perjantaina sitten katsotaan mitä tehtäisiin. Siinä se loma sitten onkin jo paketissa allekirjoittaneen osalta.

Nyt pitäisi lähteä hölkkäämään ja sitten kantamaan vettä kukille. Kovastihan se on sadetta ennustellut, vaan eipä tuota missään näy kuitenkaan.

Maalla, merellä ja ilmassa

Otsikon mukaisesti ei sentään meressä olla harjoiteltu (varsinkaan sellaisen koiran kanssa joka ei vapaaehtoisesti mene veteen) mutta aika lailla hyvin nämä loma-ajan mahdollisuudet ollaan hyödynnetty.
Sää on lopultakin alkanut helliä meitä kesäisyydellään ja vaikka lämpötila ei ihan virallisiin hellelukemiin vielä ole yltänytkään, niin ainakin allekirjoittaneesta tuntuu kuumalta.

Tänään ajatuksena oli harjoitella esineruutua, mutta koska en jaksanut lähteä maastoon ajelemaan, niin organisoitiin eräänlainen etsintäruutu tuohon kotipihalle. Suzy on sillä tapaa vähän ongelmallinen, että ei välttämättä suostu ottamaan mitä tahansa suuhunsa, ja siksi tein sille tänään pienen jekun. Etsitytin ensin pari kertaa palloa (jota se tuo mielellään) ja sitten vaihdoin pallon vähemmän mielekkääseen kapistukseen kertoen koiralle että se vaihdetaan palloon kun vain neiti ensin tuo tavaran minulle. Aika nopeasti tuo tajusi kupletin juonen ja nyt köllöttelee tyytyväisenä varjossa rakkaan tennispallonsa kanssa. Hmmmm, miksi sitä muuten jatkuvasti sijoittaa osan tiliään vinkuviin possuihin ja muihin tekeleisiin kun rakkaimmat lelut näyttää kuitenkin olevan ihan tavallisia tennispalloja?

No, illalla olisi tottistreeniä jonne meneminen on vielä vähän auki. Kovasti mieli tekisi, mutta lämpötila on tosiaan aika hottis. Mutta katsellaan...

Kukaan ei VARMAANKAAN valittanut sään kylmyyttä muutama kk taaksepäin :D Kuva Satu Sorsa

Iltatreenit

Tänään polkaisin Grand Voyagerin kohti Joensuun poliisilaitosta - meillä oli treenit sovittuna sinne hiekkaparkkiin. Onpahan taatusti ainakin rauhallinen paikka, tuumailin ajellessani ja ennakkokäsitys pitikin sangen hyvin paikkansa. Rauhallisuuden ohella paikka oli myös hyvin aurinkoinen, sillä varjopaikkoja siellä ei juuri ole. Treenistä tulikin siksi meidän osalta sangen lyhyt, kas kun keli on nyt viikonloppuna ollut suorastaan kuuma.

Suzyn kanssa otin lähinnä lyhyitä seuraamispätkiä, sitten vähän luoksepäästävyyttä sekä ohjattuna jättöliikkeet + luoksetulo. Harjoituksissa ollaan viime aikoina keskitytty paitsi seuraamisen tiivistämiseen, myös koiran uuteen tapaan ennakoida tietyissä tilanteissa - saattaapa esim. jättöliikkeissä nousta perusasentoon ennen lupaa, hän kun osaa tämän asian niin hyvin ja ihan itse... Ollaan suunniteltu harjoitukset siten ettei koira saa tilaisuutta turia hommaa ja jotenkin se on uskomatonta miten yhden jutun korjaamisesta saattaa seurata jonkun muun kohdan leviäminen kutakuinkin persielleen. Toisinaan ei tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa, ja mielessä pyörii lähinnä hanskojen tiskiin lätkäiseminen ja uusien sellaisten valmistaminen... koirasta :/ No, leikki leikkinä mutta oikeasti tämä koiraharrastus ei aina ole helppoa, kun vastapuolena on elävä olento jolla sattuu omakin tahto olemaan ja mitä ilmeisimmin runsaasti mielikuvitusta. Onneksi tuo samainen elukka väläyttelee toisinaan ihan hyviäkin suorituksia, mikä antaa toiveita tulevaisuuden suhteen. Kun nyt saataisiin treenata ilman mitään katkoksia, niin eiköhän se paketti ala pikku hiljaa pysymään kasassa. Ehkä... Anyway tässä on tietyt suunnitelmat muotoutumassa ja eteenpäin mennään menköön sitten syteen, saveen tai vaikka suorilla alimpaan kattilaan :D

Kotona ollaan lomatunnelmissa edelleen, sunnuntai-illan kunniaksi isäntä haki pizzaa ja tulihan se olutpullokin avattua. Kesä on ihana, nyt nautitaan!

Seuraavat tottikset sovittuna ma, ke ja pe, välissä torstain pienryhmätreenit ja pitäisi sitä esineruutuakin jossain välissä... No tekemistä riittää, mutta eikös lomalla pidäkin tehdä sellaisia juttuja joista tykkää.

Janatreeniä

Tänään pienryhmämme jälkiharjoitukset peruuntuivat Hannan leirin vuoksi, joten päätin lähteä maastoon itsekseni. Koska näissä treeneissä tulee hyvin usein ajettua toisten tekemiä jälkiä, päätin suunnata tarmoni janatyöskentelyyn. Suzyn janatyöskentelyhän on parantunut huomattavasti edelliskesästä, muttei silti ole vielä koetasolla. Joten ajattelin että tähän asiaan keskittyminen on paitsi vaihtelua myös hyväksi koiralle.

Tein 5 eri pituista janaa joista kustakin lähti lyhyehkö jälki päättyen keppiin, jäljet siten että harjoitusta tuli ns. molempiin suuntiin. Ja voi hitsi että koira yllätti taas mammansa positiivisesti. Ensimmäiset janat viivasuoraan, eikä mitään epäröintiä siitä minne suuntaan tässä nyt ollaan menossa. Samoin kepit nousivat kaikki ongelmitta. Kun jana pitenee niin siinä Suzy saattaa hieman ryhtyä kiemurtelemaan ja tässä näenkin nyt tarvetta harjoitella enemmän. Eli pitää vain tehdä niitä pidempiä janoja ja viedä koira määrätietoisesti suoraan kohti janamerkkiä. Se tietää kyllä mitä sen pitää tehdä, tarvitsee vain vahvistusta.

Nyt lähden katsomaan Housea mutta palaan vielä myöhemmin asiaan :)

After House part: Aloitin aamun reippaasti pesemällä Suzyn Bronze Lustre koirashampoolla. Nyt tämä hiljattain näyttelyssä "hieman synkän ja nokisen vaikutelman antava" koiraneitoni kiiltää kuin pronssipatsas ja näyttää ylpeän omistajansa mielestä yhtä kauniilta kuin aina. Pesu on ajoitettu siten että turkki on seuraavan näyttely yrityksen aikaan parhaimmillaan, nyt vain harjaillaan irtokarvoja pois. Suzy on myös saanut uuden annoksen punkkimyrkkyä nahkaansa, joten siltäkin osin voidaan olla huoletta. Koira on hienossa kunnossa!

Huomenna tottista luvassa, kesäkauden viimeinen hallitreeni ja ihan täysi kisatreeni suunnitelmissa. Hallin vuokraamista jatketaan sitten syksyllä taas :)

Peltojäljellä

Eilen sää hieman selkeni iltaa kohti ja niinhän sitä suunnattiin auton keula kohti Viinijärveä. No, menomatkalla tuli pieni viivästys kun piti käydä ostamassa Alkosta pari viinipulloa, enkä tosiaankaan ollut ainoa samoissa puuhissa... Mutta perille päästiin kuitenkin loppujen lopuksi.

Hanna oli kysynyt käyttöömme ison, edellisenä päivänä ajetun pellon. Työnnettyämme ensin akkaporukalla erään jälkiryhmäläisemme auton - siihen samaiseen peltoon kiinni juuttuneen - tielle, aloimme pidemmittä puheitta tallaamaan jälkiä. Tässä yhteydessä pitää mainita että Hanna oli tuonut meille kaikille lainaksi rotukohtaiset jälkipaalut ja ne oli livenä niin somat että minun oli pakko ostaa sellainen itselleni. Hinta vähän kirpaisi, joten ostin vain yhden mutta jahka hetken kärvistelen niin ostan sitten vielä myöhemmin toisen :) Näitä sai kuulemma mainostaa joten mainostan, käykäähän kaikki kurkkaamassa löytyykö omalle rodulle sopivaa: http://patchcoatpalmyra.blogspot.fi/p/hitsin-koirat.html  
Ostin itse samasta paikasta myös jälkiliinan ja se on tosi hyvä!

Peltojälkihän oli meille uusi kokemus ja lisäksi sää - navakka tuuli - asetti omat vaatimuksensa hommaan. Tallasin Suzylle jäljen 4 kepillä toivoen että se siitä suoriutuu. Ja kyllähän se suoriutui, alkujäljestä vähän heikommin ja loppua kohti parantaen; ilmoitinkin jäljen jälkeen että mamma löysi 2 keppiä (pakottaen koiransa ne ilmaisemaan) ja koira innostuttuaan löysi sitten loput. Kuulemma oli alkujäljestä näyttänyt siltä että "kuulepa äippä kun ei minun tarvia tällaisella alustalla tehdä mitään" minkä allekirjoitan täysin. Tuosta tuli nyt kuitenkin kimmoketta mennä uudestaankin, eihän sitä koskaan tiedä jos joskus erikoisjäljestä innostuisi noin esimerkiksi. Vaikka sitten kun Suzy on vanha ja harmaa eikä enää hyppää pk-esteitä :D

Illan päätteeksi kaikki paimenkoirat pääsivät pellolle riehumaan ja bokseri jäi autoon odottelemaan. Bokseri-ihmisille ei tarvinne selittää miksi koirani ei päässyt riehumaan laumassa jossa sen lisäksi olisi ollut 3 narttua. Mukavaa aloittaa juhannus ehjän koiran kanssa :) 

Hyvää juhannusta kaikille, uskokaa tai älkää mutta tämä koiramamma lähtee nyt hölkkäämään!