Hyvää Joulua

Viisauden sanoja

Aurinkoista päivää (joskaan ei ihan kirjaimellisesti) bokseriaiheisten mietelauseiden muodossa. Puhukoon kuvat puolestaan!

Onnellisuuden alkulähteillä

Niinpä. Se ainoa oikea!

Kaikki tarpeellinen yhdessä kassissa.

Vähän todellisuuttakin...

Lisää todellisuutta :D

Huohhh... pitää niin paikkansa!

Jep. Mieti kannattaako meille tulla :)

Viisaus asuu silmissä...

... tai sitten ei.

Niin minne sulla muka oli kiire? Aina on hetki aikaa!

Suzyn lait

Luulit ettet voisi rakastaa enää enempää...?

Juuri näin. On koiria ja on Boksereita.

Näillä pääsee jo pitkälle.

Tuliko tämä jo selväksi? Sellainen pittää olla!

Elä täysillä kun vielä voit.

Selitykset aina kohdallaan. En se minä ollut.

Vai olitkohan sittenkin?

Mietelauseiden aatelia. Pysy tyynenä!

Hyvin on koulutettuja, joo-o!

Aina sydämessä, ikuisesti muistoissa <3

Oh yes, I do!!!

Koiravuosi 2015

Aika menee hirmuisen nopeasti ja huomaan että alkaa taas olemaan perinteisen vuosikatsauksen aika. Mitä mahtui koirien vuoteen 2015?

Tammikuu
Vuosi alkoi pakkasilla, kuten Suomessa yleensäkin. Treenattiin sekä maneesilla että ulkokentillä.

Pataluodon kentällä

Helmikuu
Rex kävi virallisissa terveystutkimuksissa joissa todettiin että luuston puolesta poika käy kaikkeen harrastamiseen.

Maaliskuu
Maalis-huhtikuun vaihteessa pidin viikon talviloman ja kauniista kevät-säistä saatiin nauttia jonkun verran. Kylläkin myös niistä vähemmän kauniista...

Rex lomailee <3

Huhtikuu
Talvilomani päätteeksi matkustimme tarpeeseen tulleelle pikku lomalle Vuokattiin, missä Suzy alkoi oireilemaan silmäänsä. Sen silmävammaa hoidettiinkin sitten oikein pitkän kaavan mukaan; siinä meni pääsiäinen, vappu ja hyvä ettei juhannuskin ennenkuin siitä selvittiin.
Huhtikuussa avattiin näyttelykausi, jonne tosin osallistuin itse vain turistin ja kuskin muodossa. Erittäin rentouttava ja mukava tapa osallistua näyttelyyn!

Toukokuu
Toukokuussa osallistuimme kahteen näyttelyyn; ESR Klubshow tapahtumaan sekä Varkauden KV näyttelyyn. Molemmissa Rex menestyi melko mukavasti.

Varkaudessa

Kesäkuu
Kesäkuussa koimme koko vuoden huippuhetken, kun osallistuimme SBY:n erikoisnäyttelyyn Tampereella. Tapahtumaan oli ilmoitettu 120 koiraa ja Rex valittiin koko näyttelyn kauneimmaksi urokseksi ja VSP:ksi. Ikimuistoinen kokemus jota arvostan yli kaiken tähänastisen ja jonka yli ei tulevaisuudessakaan mene ihan helposti mikään.  Ko. tapahtumassa Rex sai Suomen sertikiintiönsä täyteen. Kotimatkalla ajettiin vielä Riihimäen "kautta" missä Rex sijoittui PU2:ksi. Mahtava viikonloppu siis!

Erkkarin palkintosaalis, puhelinkuva

Suzyn silmää hoidettiin 2 viikon piilolinssihoidolla ja se saatiin monen mutkan kautta lopultakin paranemaan. Kesän huippuhetkiä sekin; vaikka Rexin tekemiset aktiivisesti harrastavana koirana usein nousevatkin paljon esiin, ei Suzy ole meille yhtään sen vähemmän tärkeä.

Pitkästä aikaa ilman kauluria!

Kesäkuussa osallistuin myös kouluratsastuskurssille, jonka jouduin jättämään kesken sairastuttuani ja jouduttuani sangen ikimuistoisesti tiputukseen koko juhannuksen ajaksi ja ylikin. Varsinainen A-luokan juhannus siis, josta toipumiseen fyysisesti meni paljon aikaa.

Heinäkuu
Heinäkuun lomailin työni puolesta ja tein kaikkea mukavaa harrastusten merkeissä; jäljestämässä hyvässä seurassa tuli käytyä paitsi Joensuun pelloilla ja maastoissa, myös Leppävirralla missä meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan. Näyttelyrintamalla osallistuimme Hyvinkään ja Mikkelin näyttelyihin, ei mainittavaa menestystä niistä. Kesä oli harvinaisen kylmä joten mökkeilemään päästiin harmillisen vähän.

Jossain vaiheessa lämmintäkin?

Elokuu
Elokuussa osallistuimme paikallisiin elo-Karelia näyttelyihin. Italialaiselta tuomarilta Rex sai toisen CACIBinsa ja valittiin myös rotunsa VSP:ksi. Osallistuimme näyttelyyn myös toisena päivänä, ilman merkittävää menetystä. Pyörähdimme kera Leenan myös ison kehän kasvattajaryhmässä, kahden nopeasti briiffatun avustajan kanssa. Esitys ei näyttänyt videolta katsottuna ihan toivottomalta, vaikka ainakin allekirjoittaneen koira hieman ahtaassa tilassa lämpeni :)
SBY Klubsieger näyttely niinikään järjestettiin elokuussa; tällä kertaa Jyväskylän seudulla. Saksalainen tuomari antoi erinomaisen arvostelun, mutta taisi pitää koiraani hieman turhan pitkäkinttuisena rotunsa edustajana. Sen sijaan Rexin äiti sai tuomarin lähes polvilleen ihastuksesta, hienoa Essi!
Käytiin myös vilkaisemassa seuraavana päivänä järjestettyä boksereiden ZTP-testiä.

Syyskuu
Syyskuussa osallistuin paikallisen palveluskoirayhdistyksen kilpailuihin talkoiden merkeissä, zombieryhmässä pyörien. Suoritusten seuraaminen mahtavassa syyssäässä oli kerrassaan antoisaa ja herätti runsaasti ajatuksia siitä miten itse haluaisin kilpailuissa suorittaa sitten kun sen aika koittaa. Treenattiin tottiksia todella runsaasti ja saatiin runsaasti apua korvaamattomilta treenikavereiltamme.

Irlannissa matkailleelle isännälle otettu synttärikuva...

... ja pusu

Lokakuu
Lokakuu oli koirarintamalla sangen tapahtumarikas. Osallistuimme ESR järjestämälle leirille Lapualla Wanha Karhumäki nimisessä paikassa. Saavuimme paikalle perjantai-iltana melkoisen reipasotteisessa syysmyrskyssä jonka jälkeen pääsin ensimmäiseksi kuulemaan muiden leiriläisten minulle esittämän onnittelulaulun syntymäpäiväni kunniaksi. Olin mykistynyt! Lauantai-päivä vietettiin melko tiukasti treenaten ja sunnuntaina sitten koitti BH-kokeen vuoro, johon siis Rexin kanssa osallistuimme. Koe meni kuten sen pitikin mennä, eli hyväksytysti, ja tuloksena Rex saa kantaa kirjainyhdistelmää BH nimensä yhteydessä.
Osallistuin myös talkoolaisena paikallisen PK-yhdistyksen BH-kokeeseen, joka herätti runsaasti ajatuksia. Niistä voi lukea lisää tästä blogista lokakuun kohdalta.
Lokakuussa osallistuin myös ratsastusvalmennukseen, joka ei mennyt niinsanotusti ihan putkeen. Ensimmäisiä kertoja elämässäni olen tänä syksynä huomannut harkitsevani harrastuksen lopettamista, kun se ei nykymuodossaan tunnu oikein antavan tarpeeksi. Vaan eipä siitä luopuminen taida onnistua kuitenkaan... Samalla tiellä siis edelleen ja hyvä niin :)

Marraskuu
Marraskuussa Suzyn pitkään todella hyvänä ollut selkä alkoi aavistuksenomaisesti oireilemaan ja päädyin viemään koiraneitosen akupunktioon. Siitä oli todella apua, on hienoa kun koirillekin on nykyään vaihtoehtoja pelkkien kipulääkkeiden sijaan. Ostin myös Back on Track takit molemmille koirilleni, mitkä on todettu erittäin hyviksi hankinnoiksi.

Joulukuu
Ja niin ollaankin jo edetty joulukuuhun, joka koiramaisten tapahtumien osalta huipentui Helsinki KV näyttelyihin itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Rex kruunasi 2-vuotiskautensa PU3-sijoitukseen ja CACIBiin.
 
Kun katselen vuotta taaksepäin, voin todeta että henkilökohtaisella tasolla tämä on ollut raskas ja surullinen vuosi, mihin koirat ovat tuoneet ilon ja valon pilkahduksia. Kuten myös ne ihanat ystävät jotka harrastuksen kanssani jakavat! Luojalle kiitos näistä nelijalkaisista, ilman niitä elämä voisi olla melko ankeaa. Kaikki tavoitteet mitä tälle vuodelle uskalsin asettaa on saavutettu ja hetki huilataan ennenkuin aletaan miettimään ensi vuotta. Tulkoon siitä onnellinen ja antoisa meille kaikille!

Voittaja näyttelyt 2015

Näin sitä ollaan edetty jo joulukuuhun asti ja heti ensimmäisenä viikonloppuna ohjelmistossa oli vuoden viimeiset näyttelyt, eli Helsinki KV x 2.

Matkaan lähdettiin perjantaina, jota varten olin säästänyt yhden lomapäivän. Majoituimme tällä kertaa Vantaalla paikassa nimeltään Hämeenkylän kartano, jota voin lämpimästi suositella koiraihmisille. Huoneemme sijaitsi Niittysiipi nimisessä rakennuksessa ja siitä oli suora käynti takapihan nurmialueelle. Jos sää olisi suosinut olisimme todella nauttineet paikasta, mutta ikävä kyllä koko viikonlopun raivonnut myrsky asetti omat rajoitteensa ulkoilulle.

Suzy oli mukana reissussa ja valitettavasti sairastui, ressukka. Perjantaina havaitsimme että jostain tulee pieniä tippoja pissaa ja varsin nopeasti vika oli paikannettavissa neitikoiraan. Lauantaihin mennessä vaiva sai melkoiset mittasuhteet ja niinhän siinä kävi että sunnuntai-aamua aloiteltiin Univetin päivystyksessä Tammistossa. Pissatulehdus nyt ainakin ja siihen lääkkeet - katsotaan tokeneeko sillä vai tarvitaanko lisätutkimuksia. Pissanäytteen (itse otetun) ja koiran päällisin puolin tutkiminen maksoi Vantaalla sunnuntailisineen yli 300 euroa, joten jälleen kerran totesin että vakuutuksen ottaminen koiralle saattaa sopivassa tilanteessa maksaa itseään aika nopeasti takaisin. Toki rahasta viis kun koira vain on kunnossa.

No, niihin näyttelyihin. Lauantaina meillä piti olla Irlantilaistuomari, jota innolla odottelimme. Valitettavasti tuomari joutui perumaan tulonsa aivan viime hetkillä, ja arvostelun suoritti kotimainen Kirsi Tevalin. Muutos ei suoranaisesti ollut meille huono, mutta valitettavasti Messukeskuksessa vallinneet olosuhteet eivät suosineet suurikokoista ja pitkällä askeleella liikkuvaa koiraani. Kehään levitetty sininen matto luisti todella pahasti koirani jalkojen alla. Jotenkin hieman hassua kun juuri hetkeä aikaisemmin mm. koirani leveää ja voimakasta takareittä kehunut tuomari tyytyy toteamaan että lyhyt taka-askel ja voimaton liike - vaikka oli melko selkeästi havaittavissa mistä kyseinen seikka johtui. Rex parka yritti kaikin voimin päästä eteenpäin; sen mahanalus suorastaan vilisi jalkoja niiden sutiessa pitämättömällä alustalla. On aina helppo todeta että olosuhteet ovat kaikille osallistujille samat, mutta eihän se näin ole kun koirat ovat eri kokoisia, jopa saman rotuiset koirat. ERI saatiin kuitenkin arvosteluksi ja siihen oli tällä kertaa tyytyminen. Kyseinen tuomari ehkä arvosti hieman pidempiä kuono-osia kuin mitä omalla koirallani on, joten ehkäpä vain toteamme että ei ollut Rexin päivä tällä kertaa. Tapahtuma itsessään oli kuitenkin mitä ihanin kuten näyttelypäivät aina - samanhenkisessä seurassa kuulumisia vaihtaen.

Sunnuntaina matkaan varustauduttiin kenties hieman edellispäivästä viisastuneina ja pakattiin pullollinen perinteistä Coca Colaa mukaan. Ennen kehään menoa koiran jalat kostutettiin em. tuotteella ja kappas vaan kun liikkeisiin saatiin melko huomattava ero edellispäivään verraten. Rex voitti sangen kovassa seurassa luokkansa ja piti pintansa myös PU-kehässä mistä saatiin lopulliseksi sijoitukseksi PU3. Rex sai myös va-cacibin joka kirkastuu oikeaksi, koska sen saanut voittaja-iskä alias Caesar ei sitä inttinä voi enää ottaa vastaan. Have a Coke and smile! :)

Tyytyväinen? Kyllä! Tokihan Messariin lähdetään aina tittelistä haaveillen, mutta en voisi onnellisempi olla kun sen sai Rexin upea isä joka sen todellakin ansaitsee. Koirien taso on tänä päivänä kova ja kun vain yksi niistä voi voittaa, myös kilpailu on kovaa. Jos voittoa ei omalleen saa, niin mikä tahansa PU/PN-sija Messarista on upea suoritus josta ei voi olla mitään muuta kuin superonnellinen. Rex on vielä nuori, se ehtii tavoittelemaan kaikkea mahdollista vielä moneen kertaan. Tällä sijoituksellamme saimme mukavasti täytettä saaliiseemme Vuoden Bokseri kilpailua varten. Voittoa ei ko. kisassa saada eikä sitä olla tosissaan tavoiteltukaan, mutta jonkinlainen sijoitus lienee luvassa. Lopullinen tulos selviää sitten ensi vuoden puolella. Kaikki kunnia Kasvattajallemme, joka tekee hienoa työtä rodun eteen!

Kotimatkalle päästiin tyytyväisinä ja vieläpä sangen hyvissä ajoin. Matka taittui mukavasti kauheasta säästä huolimatta; Kouvolassa pysähdyimme syömään jouluruokaa - ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kivaa oli olla reissussa, mutta vähintäänkin yhtä kivaa oli palata kotiin! Seuraavia reissuja jo odotellen!

Tyttö vai poika?

Vuosikausia minulla oli unelma suuresta keltaisesta urosbokserista. Viiden nartun verran ehdin harjoitella ennenkuin unelmani toteutui ja ehkä hyvä niin. Tässä rodussa urosta ei mielellään suositella ensimmäiseksi koiraksi ja siinä vaiheessa kun hankintaan lopulta päädyin, oli korviini kantautunut mitä monimuotoisin kattaus erilaisia kauhuskenaarioita jollaisia vahvan uroksen omistamisesta voi seurata. Nyt kun kokemusta on jo jonkin verran karttunut, ajattelin listata joitakin havaintojani asiaan liittyen. Ihan varsinaisesta asiantuntijuudesta ei ehkä voitane vielä puhua - siinä missä narttujen kanssa on tullut touhuttua jo yli 20 vuotta, jää uroksen kanssa vietetty aika noin kymmenykseen siitä. Mutta kokemukset karttuu ja havaintoja on tehty :)

Uroskoirat on jäätävän isoja ja vahvoja. Totta, urokset on tosiaan isompia. Eron huomaa jo pentuna, omakohtaisesti paitsi itse koiran koossa luuston vahvuuksineen, myös hammaskaluston koossa ja toimivuudessa. Mikään ei ole koko elämäni aikana purrut yhtä lujaa kuin tuo kotonamme elävä koiraherra pentuaikoinaan. Uroskoiralle kaikki pannat ja takit on pääsääntöisesti noin 10 cm isompia kuin mitä narttu tarvitsee ja kaikkea mitä sille syötetään - alkaen ruoasta päätyen matolääkkeisiin - tarvitaan hieman enemmän. Niinikään siinä missä narttu leikkii sievästi pehmoleluillaan, pitää urokselle hankkia suunnilleen ratakiskon vahvuutta edustava tekele, ainakin meillä.
Koirien kooissakin toki on yksilöllisiä eroja; on pieniä uroksia ja isoja narttuja. Pentuajan koolla ei välttämättä ole mitään tekemistä aikuiskoon kanssa; nimimerkillä omistanut nartun joka enimmillään edusti 36 kiloa pelkkää iloa :) Hevosihmisenä on todettava noin ylipäätään että kaikki on niin suhteellista - hevoseen verrattuna koira on kooltaan aika pieni vaikka olisikin rotunsa isompi edustaja. Jos hevosia pystyy hallitsemaan, niin kyllähän nyt yhden koirankin. Kysymys on ehkä enemmänkin taidosta, ei niinkään voimasta.

Kotimatkalla pissatauolla. Olihan se vankka poika :)

Sirompi Suzy suunnilleen saman ikäisenä. Kuva H. Vuorinen

Urokset on hankalampia kuin nartut. En allekirjoita tätä, tosin korostan että kokemusta on vain yhdestä uroksesta jonka sydän on pohjimmiltaan puhdasta kultaa. Toki kaikelle räyhäävä, sonnin kokoluokkaa edustava dominoiva uros voi ollakin pirunmoisen hankala, mutta väittäisin että ihan yhtä hankala voi olla täpäkän puoleinen, nollasta sataan sekunnin murto-osassa kiihtyvä ja koiratappeluita kaihtamaton narttu. Kun nartut päätyvät tappelemaan, niin ne todellakin usein tappelee niin että toinen tai molemmat kuolee jollet mene väliin. Vastaavissa tilanteissa olen kuullut uroskoirien lähinnä selvittäneen välinsä, olkoonkin että on siinäkin menossa saatettu jokunen tikki tarvita. Nartuilla on lisäksi usein sellainen piirre että kyseenalaistavat asioita ja osaavat käyttää tilaisuudet venkoiluun hyväkseen. Uros on ehkä hieman suoraviivaisempi putkiaivo, ainakin tuo oma tuntuu taipuvan tahtooni kun tarvittaessa kerran sanon asiasta hieman painavammin. Lyödä tai muutenkaan pahoinpidellä ei ole tarvinnut kumpaakaan, ihan maalaisjärjellä ja positiiviseen vahvistamiseen pohjaten ollaan pärjätty. Molemmista sukupuolista kuitenkin toteaisin että rotunsa normaaleina edustajina tarvitsevat johdonmukaista otetta ja kunnollisen tapakasvatuksen. Tämä ei ole laiskan ihmisen rotu! Muutoin voi olla hankalaa, edustipahan koira sitten ihan kumpaa sukupuolta tahansa.

Piti sitä näyttelyihinkin vähän kouluttaa...

Uroksilla on aina tytöt mielessä. No joo, onhan se vähän niinkin. Kyllähän tuo meidän nuori hidalgo aina tytöt huomaa. Mielestäni tämäkin on aika pitkälti koulutuskysymys; uroksen pitää pystyä tekemään sille opetetut asiat olipa lähistöllä miten hemaisevalta tuoksahtava tyttönen tahansa. Eli kun ollaan töissä, tehdään töitä ja vapaa-ajalla voi sitten vaikkapa vähän miettiä tyttöjuttuja. Eivätkä uroskoirat välttämättä ole ainoita joilla näitä ongelmia voi olla - vähintääkin yhtä haasteellinen ellei jopa hankalampi voi olla narttu valeraskauksineen ja muine toistuvine hormonihörhöilyineen. Vaaleanpunaisten pentulasien läpi maailmaa katsova narttu voi olla niin pihalla että sen sielunmaailman ymmärtäminen voi tuntua täysin tuhoon tuomitulta ja melkoisen turhalta yritykseltä. Sanonta "paras harrastuskoira on leikattu narttu" ei mielestäni mene ihan metsikköön. Uroskoiraa - varsinkaan harrastuskoiraa - en henkilökohtaisesti leikkauttaisi ilman todella painavaa syytä, johtuen joistakin näkemistäni leikatuista uroksista joista on tullut laiskoja läskejä noin nopeasti kuvaillakseni. Ei tokikaan kaikista, enkä kyllä narttuakaan leikkauttaisi ilman hyvää syytä.

Uroskoirat pissaa joka paikkaan. Jep, pitää paikkansa. Siinä missä narttu lenkin aikana lorottelee joitakin kertoja, saa uroskoiran kanssa pysähdellä vähän joka pensaan ja puun kohdalla. Kotimme pihalle tuli tietynlainen muutos sen jälkeen kun uroskoira muutti taloon - uusia pensaita on melko turha istuttaa, nurmikko näyttää paikoitellen sangen kärähtäneeltä ja ilmassa tuntuu aina lämpimillä säillä leijuvan vieno pissan haju. Sisäsiistiksi kyllä oppi ehkä hieman narttua helpommin, että jotain positiivistakin.

Hankkiessani urospennun minulla oli runsaasti kokemusta rodusta ja osasin ehkä välttää pahimmat karikot. Vietin paljon aikaa pennun kanssa pyrkien tekemään itsestäni sen silmissä mielenkiintoisen, samalla kun opetin sille niitä juttuja joita pennuille on aina opetettu - nykyisin niistä puhutaan mm. hienoilla nimillä luopuminen ja valinta. Ja kyllä, kun nyt katson isokokoista keltaista urostani, niin täytyy todeta että hän on toteutunut unelma johon pääsääntöisesti luotan kuin kallioon. Rex kyllä osaa olla luonteikas sille päälle sattuessaan (kaikkihan me osatataan), mutta missään nimessä se ei ole hankala vain siksi että sattuu olemaan uros. Ainakin tämän nimenomainen tapaus tuntuu sopivan käteeni vallan mainiosti - ehkä minä sitten olen vähän "urosihminen" :) En silti lähtisi linjalle "nyt kaikki ostamaan uroksia", jokainen tietää itse mitä haluaa ja millaiseen elämäntilanteeseen.

Akupunktiossa ja uusia hankintoja

Tänään oli Suzyn toinen hoitokerta akupunktion merkeissä. Edellisestä käynnistä koiralle oli selkeästi hyötyä, mutta koska useammalla käsittelyllä saadaan yleensä paras teho, niin mentiin tänään vielä uudestaan.

Suzy meni vastaanotolle todella mielellään, epäilen että sen täytyy oivaltaa käsittelystä saatava apu koska rauhoittuu - ollakseen Suzy - todella nopeasti ja antaa käsitellä itseään hienosti. Tänäänkin se itse asiassa lepäili makuulla suurimman osan hoitoa ja vaikka välillä vähän sattuikin, niin ei hermostunut. Lihapullia vähän nautittiin ja eläinlääkäristä toisena koiran pitelijänä on toki apua.

Selän tilanne oli tänään sangen hyvä. Oikea lapa oli jumissa, mikä ei ihme olekaan, onhan se vastapari vasemmalle takajalalle joka on Suzylla se heikoin lenkki. Kun eläin varoo jotain tiettyä kohtaa, se käyttää helposti toista jotain enemmän ja oireet saattavat tällaisissa tilanteissa näkyä vastakkaisessa raajassa - tämähän koskee sekä koiria että hevosia. Takajaloissa oli niin ikään jumeja ja niitä lähdettiin sitten hoitamaan.

Neuloja laitettiin tänään vähän joka puolelle; niitä oli koiran päässä, lavoissa, selässä ja sitten vielä niissä takajaloissa. Joitakin pahimpia jumikohtia eläinlääkäri aukaisi käsin. Hyvältä näyttää, uskoisin että meillä on taas huomenna villi koira!

Niin, tähän loppuun vielä vähän mainostusta joka sopiikin hyvin jatkoksi tähän selkäteemaan. Sorruin ostamaan molemmille koirille Back on track takit; Suzylle vähän paksumman ja Rexille verkko-mallisen ja nämä ostokseni saapuivat eilen postiin. Takkien kokojen arpominen tuotti pientä päänvaivaa; takithan piti ostaa tilaamalla, mutta taidettiin osua aika lähelle kuitenkin. Suzyn takki 55 cm on juuri sopiva, Rexin 67 senttinen taas tuntuu himppasen isolta. Voi tosin johtua materiaalistakin, verkko on melkoisen valuvaa. Ensimmäinen kokeilu suoritettiin välittömästi akupunktion jälkeen; Suzy köllöttelee tätä kirjoittaessani erittäin tyytyväisenä takki yllään. Jatkossa näitä käytetään treenien yhteydessä, pidemmillä matkoilla ja kaikissa tilanteissa joissa lihasjumien syntyminen on mahdollista. Koska niin terveitä koiria kun pyritäänkin tässä maassa kasvattamaan, niin tekevälle sattuu ja lihasjumeja on takuulla kaikilla harrastuskoirilla joskus. Kipeät koirat sitten puolestaan ovat jo oikeasti kipeitä, jokainen koiraihminenhän tietää että koiralle on lajityypillistä peittää kipunsa ja vaivansa viimeiseen saakka. Minun mielestäni akupunktio auttaa lihasjumeihin kaikkein parhaiten, mutta tietysti hyvä jos jumien syntymistä voidaan näiden takkien avulla ehkäistä. Nämähän on jossain vaiheessa todettu Ruotsissa dopingiksi, että ilmeisesti tehokin on todellinen :)

Kaikki postauksen kuvat ell Soile Sormunen  - kiitokset kuvista sekä myöskin Suzyn hoidosta!

Akupunktiossa

Suzylla on ollut selkänsä kanssa pitkä hyvä jakso. Viime aikoina huomioni on kuitenkin kiinnittynyt ajoittaiseen jäykkyyteen koiran liikkeissä ja kun Suzy ilmoitti ettei autoon hyppääminen oikein tunnu hyvältä ajatukselta ja sänkyynkin saisi joku nostaa, oli asia sillä selvä. Akupunktioon siis.

Olemme melko onnekkaita, sillä paitsi että kotikaupungissamme on akupunktioon perehtynyt eläinlääkäri, hän myös asuu lähellä meitä ja ottaa vastaan myös kotonaan. Kodinomainen tila on koiralle vähemmän stressaava, eikä vastaanotolla tarvitse kohdata muita koiria ollenkaan. Suzy kyllä menee eläinlääkärin vastaanotollekin reippaasti, mutta vuoroaan odottamaan joutuessaan usein vähän hermostuu. Jos vaihtoehtoja on tarjolla, niin toki turhat stressit vältetään.

Vastaanotolla eläinlääkäri tutki Suzyn selkää painellen; rintarangan yläosassa vaikuttaisi olevan jotain aktiivista meneillään ja alaselässä lihasjumeja havaittavissa. Neuloja laitettiin tällä kertaa selkään ja takajalkoihin; joskus aiemmilla kerroilla on laitettu myös etujalkoihin ja päähän. Suzy ei reagoi neulojen laittoon eikä niiden paikoillaanoloon, neulat kyllä toisinaan saattaa hieman lennellä koiran saadessa ilonpuuskia eläinlääkärin jutellessa tai yrittäessä liikkua jonnekin. Kun neulat ovat paikallaan koira saa joko seisoa tai käydä makuulleen - Suzy tyylilleen uskollisena kokeili tietysti kaikki vaihtoehdot :) Ja toki odotellessa maisteltiin vähän lihapulliakin...

Spondyloosikoiran kanssa eläminen ei välttämättä näy arjessa mitenkään. Akuuttivaiheessa koira voi oireilla (ei aina oireile mitenkään), mutta yleensä kun luutumisprosessi loppuu, loppuu kipukin. Suzyn osalta asia ei ole ihan niin yksinkertainen, koska sillä muutokset ovat niin laaja-alaisia. Selkä alkaa olla jo luutunut, mutta edelleen siellä vaikuttaa olevan jonkinlaista aktiivisuutta, eli ilmeisesti muutoksia on tullut lisää ja ehkä tuleekin vielä. Hermot jotka ovat ottaneet osumaa tapahtumain tiimellyksessä, ovat sitä edelleen eikä asia muuksi muutu - tästä kertoo mm. toisessa takajalassa oleva kuopan tapainen. Onneksi tilanne on kuitenkin akuuttivaiheen jälkeen stabilisoitunut melko hyväksi ja koira voi elää normaalia elämää.

Hoidon jälkeen Suzy oli raukean oloinen - eipä ihme sillä lihasjumithan tällä hoidolla sulaa kutakuinkin kertalaakista - ja pääsi loppuillaksi kotiin lepäilemään. Lähdin itse ratsastamaan ja sieltä palatessani vastassa oli melko touhukas koiraneiti jolle saunan ylälauteelle kiipeäminen ei näyttänyt olevan minkäänlainen kynnyskysymys. Seuraillaan nyt vointia ja parin viikon päästä uudelleen käsittelyyn.

Tätä kirjoittaessani akupunktiosta on vuorokausi aikaa ja meillä on touhukkaan koiran sijasta melkoisen villi koira kotona :) Tuli ilmeisen tarpeeseen siis tämä hoito.