Kesä!

Paljon on taas vettä virrannut Pielisjoessa ennenkuin tämä blogi päivittyy, mutta laitetaan nyt kuulumisia vähän pidemmältä aikajaksolta.

Kevät tai oikeastaan kesä alkoi tänä vuonna leiriltä Hauhovissa joka sijaitsee Hämeenlinnan tuntumassa. Sää suosi vähän liiankin kanssa ja tuntui hassulta kun ihan hetki sitten oli talvi ja sitten suunnilleen bikinikelit koko leirin ajan. Turha kai sanoakaan että kesävaatetus oli enemmän kuin hukassa, hiki virtasi ja nahka paloi. Kivaa oli kuitenkin; hyvää seuraa, ihanaa ruokaa ja runsaasti ohjelmaa - Rexille peltojälkeä ja Nerolle babypuruja. Rexille jälki oli kevään ensimmäinen ja rohkeasti vain multa-alustalle - omistajan huolet olivat turhia sillä kaveri suoriutui kerrassaan erinomaisesti tehtävästään vaikeammalla alustalla.

Siellä siintelee Hauhovin koulutuskenttä

Seuraava etappi oli Haminan Nord näyttely Harjun hevosopiston maisemissa; matkustimme Neron kanssa sinne kahdestaan ja majoituimme opiston tiloissa - edullinen ja yllättävänkin laadukas majoitus ihan pikkurahalla. Oli hauskaa lenkkeillä mahtavissa maisemissa, upeaa miljöötä sekä ihan pihapiirissä tarhaavia hevosia ihastellen. Näyttely oli Nerolle viimeinen nuorten luokka jonka jätkä suoritti sijoittuen PU4 sijalle. Kotimatkalla mietin näyttelyharrastuksen järkevyyttä, taso on kova ja vaikka omistaisitkin hyvän koiran ei menestyminen ole todellakaan itsestäänselvyys koska samat jo tunnetut huippukoirat kiertää kaikki näyttelyt ja keräävät korkeimmat palkintosijat omiin nimiinsä. Toki sen menestyksen hienolle koiralle suo, samalla kun omaa motivaatiota syö se että palkinnot tuntuu usein olevan jaettu jo kauan ennen kuin kehä edes alkaa pyörimään. Ajatukseni keskittyä jatkossa kasvattajatuomareihin on saanut runsaasti vahvistusta - ei tule aina menestystä näinkään toimien mutta voi olla varmempi siitä että tuomari arvostelee nimenomaan koiraa.

Joensuun näyttelyssä jatkettiin, ei mitään menestyksiä sieltä. Tällä erää pojat on samassa luokassa ja osallistumisia on mietittävä senkin pohjalta; ei tunnu järkevältä juoksuttaa omia uroksia toisiaan vastaan ja ihan fyysisestikin se on mahdotonta jos ei toiselle ole esittäjää matkassa. Erittäin hauskaa onkin sitten huomata että tuomari olisi arvostanut niitä ominaisuuksia jotka jätti tällä kertaa kotiin :D Tärkeimmät näyttelyt käydään toki edelleen yhdessä, samalla kun mietitään toimia jatkon osalta. Vaihtoehtoinahan ovat avoimen luokan lisäksi käyttöluokka ja valioluokka - tältä pohjalta sitten vain miettimään tavoitteita ;)

Ja kuinkas sitten kävikään... jatkoa seuraa!

Sitten olikin jo kesäkuu ja perinteisen SBY erikoisnäyttelyn vuoro, Keravalla. Majoituin poikien kanssa tutussa ja turvallisessa Vierumäen urheiluopistossa jossa on oikein mukava rivitalo- tyyppinen ratkaisu koirallisia matkaajia varten. Pojat käyttäytyivät esimerkillisesti ja nukkuivat yön somasti vierekkäin toisella majapaikan vuoteella :) Tuomarina näyttelyssä oli nartuille kotimainen Olavi Tuovinen (Kennel Vielfrass) sekä uroksille Anna Pogucka (Kennel Nostrum) Puolasta. Sivumennen mainittuna urosten tuomari on Suzyn jo edesmenneen isän kasvattaja & omistaja. Esitin näyttelyssä yhden narttupennun sekä turistiluokan uroksen, molemmat sijoittuivat luokassaan sijalle 3. Rex ja Nero saivat molemmat erinomaisen, mutta eivät sijoittuneet suurikokoisessa luokassa. Pojista tällä kertaa enemmän tuomaria miellytti Nero, joka sai uloskättelyssä erityismaininnan "tarvitsee vain aikaa". Hmmm... olenkohan joskus ennenkin kuullut tuon lauseen uroskoiran kanssa liikkuessani... :)

Sangen pätevä jo nyt :)

Kesäkuuta jatkettiin töiden ja harrastusten merkeissä; osallistuin perinteiselle kouluratsastuskurssille kankisuitsin ja siitä edettiinkin sujuvasti juhannukseen jonka vietimme ihan kotona. Vielä osallistuimme tuttavapariskunnan kesähihin Lieksassa ja sitten sitä oltiinkin jo heinäkuussa ja pääsin viettämään kauan odotettua kesälomaani.

Kesäloman ensimmäinen viikko meni mitä suurimmassa määrin jälkipuuhissa; onnistuin saamaan peltoja käyttööni tästä ihan tonttimme rajalta tai sen läheisyydestä ja nyt pystyn lopultakin ongelmitta toteuttamaan koulutusmetodia jossa harjoituksia tehdään useampana iltana peräkkäin ja sen jälkeen pidetään hetki taukoa. Noin muutoin meillä kävi aika paljon vieraita ja yhdet pennutkin mahdollisesti saatettiin alulle tuossa kotipihallamme. Isänä ei tosin ole kumpikaan omista uroksistani.

Hyvän jäljen voi ajaa uudelleenkin :D

Heinäkuun puoliväliin asti kun ehdttiin niin sitten olikin yhden kesän odotetuimman tapahtuman vuoro, nimittäin ESR 10 vuotis juhla Klubshow Katariinan puistossa Kotkassa. Tästä tapahtumasta kirjoitan ihan oman blogitekstin. Eli jatkoa seuraa pian :)

Sinivalkoista haaste

Sain sinivalkoista haasteen jo jokunen tovi sitten Karjalasta Savoon blogin kirjoittajalta. Kiitos haasteesta, yritän nyt lopultakin saada tämän tehtyä. Anteeksi Heidi että on todellakin m y ö h ä s s ä tämä julkaisu!!!

Haasteen säännöt olivat seuraavat:

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti Tiiu/Puutarhahetki
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha blogin Sinivalkoista-haaste postauksen kommenttikenttään

No niin, eli todettakoon heti alkuunsa että tulen rikkomaan räikeästi lähes jokaista sääntöä, koska esimerkiksi sini-valkoiseen teemaan sopivaa kuva-aineistoa ei oikein ole saatavilla. Suurin osahan jo tietääkin että talomme paloi loppukesällä, tulipalo vei mukanaan mm. tietokoneet kuvasisältöineen. Mutta, yritän saada kasaan sinivalkoisia asioita, sitä mitä suomalaisuus minulle merkitsee.

Minun Suomeni on:

Vapautta ja itsenäisyyttä

Suomalaisena olen aika vapaa tekemään mitä haluan, enkä suurimpaan osaan toimistani tarvitse kenenkään lupaa - tai jos tarvitsen niin useinkin sellaisen saan. Maamme itsenäisyys on ihana asia jota arvostan paljon.

Tasa-arvoa 

Paljonhan siitä puhutaan, että ei se toteudu ja kuka ylipäätään väitti että elämä reilua olisi. Kuitenkin, jos verrataan esim. naisen asemaa monessa muussa maassa, niin kylläpä vain Suomessa on asiat aika hyvin. Ei ehkä täydellisesti, mutta hyvin.

Turvallisuutta

Suomessa voi lähteä ulkoilemaan iltaisin niin että melko suurella todennäköisyydellä palaa hengissä takaisin. Joskus aikoinaan meillä oli jenkki-auto joka tietyssä vauhdissa lukitsi ovet automaattisesti. Oletko koskaan tullut miettineeksi että on olemassa paikkoja joissa ei voi ajaa autolla turvallisesti lukitsematta sen ovia? Puhumattakaan että jättäisi kotonaan ulko-ovet auki.

Terveyttä 

Lähiomaisen vakavaa sairautta sivusta seuranneena voisin todeta että kaikkea ei voida parantaa, eikä kaikkia voida auttaa, mutta yritystä ei tässä maassa puutu. Terveydenhoito on hyvällä tolalla. Jos olet eri mieltä, voit vapaasti kokeilla vastaavaa hoitoa jossain muussa maassa. Älä ylläty jos et saa hoitoa samaan hintaan :)

Mahdollisuuksia

Olitpa rikas tai köyhä, tässä maassa saat keskimäärin hyvät mahdollisuudet tehdä elämästäsi sellaista kuin itse haluat. Pääsääntöisesti se on niin että moneen asiaan voi itse vaikuttaa sellainen jolle on mahdollisuudet normaaliin elämään suotu. Mikä on jo suuri lahja itsessään! Ethän jätä mahdollisuuksiasi käyttämättä?

Onnellisuutta 

Elämä opettaa, sanoi ihana anoppikokelaani aikoinaan - niin on tosiaan tehnyt. Ei ole elämä aina helppoa, jokaisella lienee huonoja kokemuksia, katkeria muistoja, traumoja ja menetyksiä elämässään. Asiat eivät myöskään välttämättä ole tapahtuneet oikeassa järjestyksessä, niin että hyviä asioita olisi sillä hetkellä osannut arvostaa. Onnellisuuskin voi olla valinta, kaikkea ei voi saada mutta voi yrittää olla onnellinen siitä mitä on kuitenkin saanut. Ja kylläpä vain, ainakin allekirjoittanut kokee olevansa onnellinen :)

Luontoa

Rakas Isäni opetti minut rakastamaan ja arvostamaan luontoa. Kesämökillämme - Isälleni paikka oli kaikki kaikessa - yhdessä vietetty aika on varmasti antanut elämääni paljon eväitä. Ja ilman eläinrakkautta elämä olisi varmasti paljon köyhempää.

Juuria ja muistoja

Täällä Suomessa ovat juureni, sukulaiseni ja ystäväni. Vaikka tiedostan tässä maassa useitakin epäkohtia (talvi!!!), en tällä erää osaisi kuvitella muuttavani täältä pysyvästi pois.

Suomalaista sisua 

Sitäpä juuri, niitä ärräpäitä ja sitä perisuomalaista periksiantamattomuutta jonka avulla on selvitty monesta tilanteesta. Ja selvitään jatkossakin :)

Lainataan tähän loppuun edesmenneen Antti Hammarbergin (tunnettu myös nimellä  Irwin Goodman) tilanteeseen sopivaa sanoitusta:

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

Koiravuosi 2017

Pitkä tauko on ollut blogin päivittämisessä, elämä on vienyt niin sanotusti mennessään. Lienee sopiva hetki vuosikatsaukselle - mitä kaikkea meille onkaan tapahtunut.

Tammikuu

Jostain syystä en koskaan loppuvuodesta oikein muista mitä olen tehnyt tammi-helmikuussa. Aivan varmasti olen jupissut vallitsevia olosuhteita - en todellakaan pidä talvesta; pimeydestä, kylmyydestä ja loputtomasta lumen määrästä.  Voisin kuvitella että olen ulkoillut, treenannut koiria hallissa sekä ennen kaikkea odottanut kiivaasti kevättä. Luultavasti myös miettinyt keinoja viettää jatkossa tammi-maaliskuu jossain lämpimämmässä maassa.

Vilkaisu Facebookin maailmaan paljastaa että on tullut pähkäiltyä nuoriherra Neron edesottamusten kanssa. Tässä FB-kavereita huvittanut esimerkkini elämästä nuoren bokseriuroksen kanssa:

Miettii miten paljon pienen koirapojan suoli vetää tavaraa menemättä tukokseen. Joulun aikaan nuoriherra heittäytyi sangen kekseliääksi, joulupallohan oli vasta alkua. Lisää jännitystä elämään saatiin syömällä mm. kuusen kynttilä suoraan sarjasta - toki päällä olevasta. Eilen kaverille pätkähti päähän ottaa kukkaan upotettu koriste, sellainen joulupukin mallinen. Pukki itsessään löytyi melkoisen ryvettyneenä lattialta, mutta pukkia paikallaan pitänyt puutikku on mystisesti kadonnut. Toivoa sopii että on edes pureskeltu pieniksi paloiksi, ettei ole niin sanotusti poikittain persuuksissa seuraavaksi.
Eilen rakas suloinen pikkumies mennä viipotti ohitseni hirmuista vauhtia, suussaan jotain joka näytti epäilyttävästi... no, pitsisiltä pikkareilta. Karjaisin (tunnustan olevani huono koiranomistaja, karjun toisinaan kurkku suorana) ja pudotti - voidaan todeta että melko entiset tekeleet. Lisätään loputtomaan parittomien kenkien etc. sarjaan - kaikki koiranomistajat tietää tän jutun. Tai jos löytyy jostain joku koiranomistaja jonka koira ei koskaan ole tehnyt mitään omiaan, niin nyt ei ehkä ole oikea hetki tulla esille. Saa kyllä onnitella itseään ilman muuta.
Kysymyshän ei ole siitä etteikö näillä olisi leluja, luita ja muuta oheisrompetta rekkalastiksi asti. Toisinaan minulta kysytään harrastanko näiden kanssa mitään missä ne voisivat purkaa energiaansa - löydän itseni hymyilemästä vinosti ja kiittämässä kauniisti neuvoista. Harrastukset, nehän meiltä tosiaan puuttuukin...
No, näillä mennään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, näinhän se menee. Ja pidetään eläinlääkärin numero lähellä :D

Kaverukset iltalevolla + allekirjoittaneen nilkka

 Helmikuu

Helmikuussa Rex vietti synttäreitään ja kävi asianmukaisilla rokotuksilla. Sydänäänet tarkastettiin ja kaikki kunnossa edelleen. Jossain vaiheessa vuotta kuvautin sen kyljessä olevan patin (vaaraton, ollut koiralla ns. aina), samalla tuli kuvattua selkäkin uudelleen. Samanlaisena pysynyt eli edelleen vain se 1 muutos rintarangassa. Rex on hienossa kunnossa oleva tasapainoinen aikuinen jonka kanssa treenataan aktiivisesti peltojälkeä. Yksi elämäni koirista ehdottomasti, mieheni sanoja lainaten "maailman paras Rekku".

<3

 Maaliskuu

Maaliskuussa havahduin siihen että koiranuorukainen alkaa kuoriutumaan ankasta joutseneksi hieman arvioitua nopeammin ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen näyttelykalenteria voitiin alkaa jo selailemaan. Luonnollisesti kuvioon otettiin mukaan myös näyttelyharjoitukset yhdessä muiden hurahtaneiden kanssa. Vaihtelevalla menestyksellä :)

Isännän kanssa kokeiltiin Teatteriravintolan Social Friday iltaa; suomeksi sanottuna mahtava 4 ruokalajin illallinen Hinen konjakeilla ja Teelingin viskeillä höystettynä. Suosittelen lämpimästi, oli kerrassaan mainio ilta hyvässä seurassa. Eikä tultu edes kauhean huppeliin, vaikka kuvissa nautittu alkoholin määrä näyttääkin melkoiselta. Ideana oli kuitenkin maisteleminen, ei pöydällä tanssiminen tahi muu vastaavanlainen touhu.

Valitettavasti jälkkäristä ei tullut kuvaa... joku ehti syödä sen :D

 Huhtikuu 

Huhtikuussa päästiin suorittamaan näyttelykauden avaus, hieno aloitus molemmilta pojilta.

Vierailin keski-Suomessa siskoni luona, ihana viikonloppu messuilla kierrellen ja kaikenlaista kivaa puuhaillen. Sain vielä kerran nähdä vakavasti ja kroonisesti sairastuneen siskoni hyvässä kunnossa, täynnä toivoa tulevaisuuden suhteen.

Keväistä lenkkeilyä

Toukokuu
 
Toukokuussa Suzy täytti 9 vuotta ja Nerokin juhli 1-vuotissynttäreiden merkeissä. Näyttelykausi pääsi kunnolla vauhtiin, sillä osallistuimme paitsi Varkauden näyttelyyn myös viikonlopputurneen omaisesti Haminan ja Helsingin näyttelyihin. Varkaudessa meni parhaiten, Rex sijoittui sijalle PU2 ja Nerokin sijalle PU4 saaden va-sertin. Näyttelyn voitti Neron isä joka sai viimeisen Suomen sertinsä ja menestyi upeasti aina ryhmäsijaa myöten. Haminassa ja Helsingissä pojat onnistuivat molemmat saamaan erinomaiset SA:lla höystettynä, mutta kumpikaan ei saanut sen enempää menestystä. Hienoinen pettymys, mutta Suomessa on paljon hyviä koiria ja kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee niin huomaan myös tänä vuonna onnistuneeni valitsemaan ne näyttelyt joissa on ollut kaikkein eniten osallistujia. Yhdessä näyttelyssä koen myös havainneeni että aina se ei ole se koira joka pärjää, vaan muillakin asioilla voi olla merkitystä. Tapaus jätti hieman ikävän muiston aiemmin kovasti arvostamani tuomarin työskentelystä. Mutta ei pidä olla katkera ja kauneushan on katsojan silmässä eli näkemykset voivat vaihdella jopa päivittäin ;)

Suzy 9 vuotta

 Kesäkuu

Kesäkuussa koitti kauan odotetun erikoisnäyttelyn vuoro ja valitettavasti pettymysten merkeissä. Rex onnistui haalimaan itselleen bakteeritulehduksen nieluun, eikä lääkekuurin juuri loputtua voinut osallistua. Lähdettiin silti koko perheen voimin Turkuun, mistä saatiin Airbnb:n kautta aivan ihastuttava majoitus pihamökissä omalla saunalla sekä uima-altaalla. Majoitus sijaitsi ihan lähellä hevoskeskus Loimihakaa, joten ulkoilumahdollisuudet olivat hyvät ja sääkin suosi meitä.
Perheen kunniaa ylläpiti sitten Nero, joka onnistui haalimaan itselleen tähän asti ainoan EH:nsa laadusta. Tuomari kyllä ihan tykkäsi koirasta, mutta selkeästi arvosti pidemmälle kehityksessään ehtineitä koiria ja tähän oli tällä kertaa tyytyminen. Kasvattajamme muut koirat pärjäsivät loistavasti, joten ei se päivä ihan pieleen mennyt, oma pettymys vain oli melkoinen. Päivän aikana esitin pari narttua jotka molemmat menivät mukavasti  - toinen luokassaan sijalle 2 saakka. Olisi ehkä voittanutkin, mutta ei ollut valeraskauden vuoksi täydessä näyttelykunnossa minkä tuomari pahoitellen ilmoitti. Mukavat muistot jäi näistä, vaikka näytänkin valokuvissa petolinnun peräosalta.

Kelpasi majoittua Loimaalla!

Kotimatkalla Turusta kävimme tervehtimässä juuri uuteen kotiin muuttanutta siskoani ja hänen miestään, järkytys oli melkoinen sillä siskoni kunto oli heikentynyt merkittävästi. Kovasti vielä kaikki toivoimme käännettä parempaan, mutta viikkoa ennen juhannusta saatiin murskaavia uutisia; ei mitään tehtävissä enää. Luulen että pahinta mitä voi olla on se kun ihmiseltä viedään toivo, nuorelta ihmiseltä joka ei mitään muuta olisi tahtonut kuin elää, vaikka sitten sairaanakin. Rakas, ihana siskoni nukkui pois heti juhannuksen jälkeen. Lepää rauhassa Salla, elät ikuisesti sydämissämme ja muistoissamme <3 Ilman Sinua mikään ei enää ole ihan samanlaista, mutta yritämme jatkaa elämäämme, koska sitä nimenomaan toivoit.

Osallistuin perinteiselle kankikurssille, ratsastuksen merkeissä siis. Tämä kuuluu jokaiseen kesään ja on aina yhtä ihanaa - herättää haaveet omasta hevosesta jollaista nyt ehkä kuitenkaan ei ole tulossa. Työnteko rajoittaa harrastuksiin käytettävissä olevaa aikaa valitettavan paljon, se on oikeasti joko koirat tai hevonen jos "tosissaan" harrastaa aikoo. Ja tietysti käytettävissä olevat rahavaratkin asettavat omat rajansa...

Heinäkuu

Heinäkuussa jätimme vielä viimeiset haikeat jäähyväiset siskolleni hautajaisten muodossa ja seuraavana päivänä starttasin kohti Oulua ajatuksena nähdä merta, kasata itseään ja osallistua samalla näyttelyyn jonne Rex oli ilmotettu. Rex taisi olla aika onnessaan saadessaan olla hetken ainoa koira ja kyllä se tekikin hyvää levähtää hetkinen kylpylä Edenissä meren rannalla käyskennellen, asioita miettien. Ensimmäisenä päivänä ei menestystä niitetty, koska tuomarin näkemyksen mukaan koirallani on väärän väriset huulet :D Tervetuloa koiranäyttelyharrastuksen pariin... Näyttelyissä nähtiin eräänlainen skandaalikin, sillä PN-sijojen ratkettua toiseksi sijoittunut narttu alkoi rähisemään muille pudotettuaan suustaan pallonsa jonka kanssa koira siis meni koko esityksensä ajan. Sijat jaettiin uudelleen tuomarin hylättyä suorituksen. Pisti kyllä miettimään että jos koira ei pysty ravaamaan yhtä ympyrää tappamatta muita ilman palloa suussaan, niin miksi se on näyttelyssä? Tämä on palveluskoirarotu, pitäisi kaiketi onnistua vähän muunkin...
Toisena näyttelypäivänä onnistuin saamaan Rexin sijalle PU4, ei nyt sekään ihan mitä toivottiin mutta kuitenkin tyytyväisempänä kotia kohti. Näyttelyn osalta parasta oli nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa!

Askeleet rantahiekalla

Nautin!

Neron kanssa osallistuimme Eukanuba Summer Show tapahtumaan Helsingissä. Majoituimme taas Hämeenkylän kartanon hotelliin, paikkaan mitä suosin aina tuolla suunnalla liikkuessani. Niin lähellä Helsinkiä, mutta kuitenkin ihan maaseutua suoralla uloskäynnillä hotellihuoneesta. Täydellinen paikka koiralliselle matkaajalle ja vieläpä kohtuulliseen hintaan.
Tuomarina näyttelyssä oli tiukkana tunnettu kasvattajatuomari ja voisin sanoa että yksi kesän mieleenpainuvimmista hetkistä oli itselleni se kun hän kiersi katsomassa kaikki junioriluokan osallistujat ja - nähtyään luokassa viimeisenä esiintyvän koirani - alkoi hymyilemään. Tämäkin tuomari totesi että poika tarvitsee aikaa, mutta näki sen raamit jotka omaan silmääni ovat kuin huutomerkki. Nero voitti luokkansa, sai SA:n ja sijoittui sijalle PU2 heti isänsä perään saaden ensimmäisen sertinsä. Juhlapäivä, joka sai kruunauksensa kun poika valittiin vielä Eukanuba ROP junioriksi. Pitkän matkan vuoksi jätimme ryhmäkehän väliin, harmi sinänsä, mutta erittäin tyytyväisenä kotia kohti.

Liikettä piisaa, kun vain itse pysyy perässä :)

Elokuu

Elokuussa treenattiin pellolla ja eräänä treeni-iltaa seuranneena päivänä havaitsin uroksissani kummallisia iho-oireita. Niitä havaittiin ensin Rexillä ja sittemmin myös Nerolla ja sen kummemmin setvimättä todettakoon että vaivaa hoidettiin pitkäkestoisesti aikaa, vaivaa, rahaa, shampoota ja hermojani säästämättä. Näyttää ilmeiseltä että koirat saivat reaktion pellolta, mitä se oli ja miksi se tuli jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Molemmat tulivat kyllä kuntoon erinäisten vaiheiden jälkeen. Jatkossa saattaa olla että pesen koirat heti pitkässä heinässä treenaamisen jälkeen.

Jäljelle lähdössä

esineitäkin löytyi

ja oli niin kivaa!

Joensuun näyttelyissä tuli käytyä turistina sekä onniteltua itseään siitä että tuli jätettyä osallistuminen väliin tällä kertaa. Ei oikein nuo Joensuun tuomarivalinnat ole viime vuosina tukeneet ajatusta ja seuratessani tämänkertaista tuomarointia en voinut kuin todeta että varsinkin sunnuntain näyttelyssä sama meno jatkui. Saimme kuitenkin meille näyttelyvieraita käymään ja ihme kyllä sääkin malttoi pysyä hyvänä sen aikaa kuin näyttelyssä olimme. Näyttelyvieraamme auto kolaroitiin hotellin parkkipaikalla, onneksi kuitenkin niin että syyllinen saatiin vastuuseen vahingostaan. Siinä vaiheessa sitä mietti että kaikkea sitä sattuukin...

Näyttelyn jälkeen sunnuntai-iltana elämä teki taas täyskäännöksen ja seurauksia on saanut setviä näihin hetkiin saakka. Sitä kuvittelisi että kun takana on raskas vuosi, raskaita menetyksiä ja vatoinkäymisiä, niin niillä olisi jonkinlainen raja. Sanotaan että salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan ja niinhän sitä toivoisi että ei ainakaan saman vuoden aikana. Mutta... iski sitten kuitenkin. Silloin sunnuntai-iltana olin laittamassa ruokaa kun liesituulettimemme meni oikosulkuun ja talossamme syttyi tulipalo. Palokunta saatiin paikalle pian, mutta tulipalo eteni räjähdysmäisesti niin että taloon tuli mittavat palo ja savuvahingot. Edessä on kuukausien remontti jonka onneksi vakuutusyhtiö hoitaa. Sivumennen mainittuna, jos et ole ihan kartalla omien vakuutustesi suhteen, suosittelen tarkastamaan ne nyt - niissä ei missään nimessä kannata säästää. Kokemuksena tapahtuma oli shokki, jonka pelkkään ymmärtämiseen on mennyt paljon aikaa. Kiitollisena kuitenkin siitä että olemme kaikki hengissä ja saamme jatkaa elämäämme keräten uusia muistoja niiden tilalle jotka tulipalon myötä menetettiin.

Linkki uutiseen:
Sanomalehti Karjalainen 13.8.2017

Keittiö tulipalon jälkeen. Ei ihan kaappien vaihdolla selvitty.

Elokuussa järjestettiin myös perinteinen SBY Klubsieger näyttely, jonne osallistuimme molempien poikien kanssa. Sää näytti kaikki puolensa, mutta ihan kiva päivä tämäkin. Ei mainittavaa menestystä pojille, mikä ei haittaa koska kysymyksessä on tittelinäyttely - tittelit jaetaan vain voittajille. Jos ei voita niin aika sama pärjääkö vaiko ei.

Syyskuu

Syyskuussa otetiin vielä kerran suunta kohti eteläistä suomea, tällä kertaa Porvooseen jossa samana päivänä järjestettiin 2 näyttelyä. Ensin kaikkien rotujen näyttelyyn, missä tällä kertaa oli arvostelemassa italialainen kasvattajatuomari. Molemmat pojat esiintyivät oikein mallikkaasti ja molemmat voittivat luokkansa, Nero ensimmäisen kerran myös velipuolensa joka tähän saakka on voittanut kutakuinkin kaikki näyttelyt joihin on osallistunut. Tämäkin tuomari huomasi pojan raamit sekä kaikki ne hyvät yksityiskohdat mitä siinä on, mm. hurmaava pää, loistava purenta, vahva luusto, sekä hienot liikkeet. Tiikerijuovainen väri ei ehkä ole niin näyttävä kuin keltainen valkoisin merkein, mutta ei se ainakaan tällä kertaa menoa estänyt. Urosten voittajaksi Neron isä, PU2 Rexille ja Nerokin melkein pääsi jatkoon, mutta hävisi sitten sertin PU4ksi sijoittuneelle avoimen luokan urokselle. Va-sert saatiin kuitenkin.

<3

Päivän toiseen näyttelyyn sitten seuraavaksi, kysymyksessä ESR Klubshow missä Rex on tähän saakka sijoittunut aina kismittäväksi luokkansa toiseksi mahtavin arvosteluin. Näissä Klubinäyttelyissä ei jaeta SA:ta ja jatkoon pääsevät vain luokkavoittajat, joita sitten on enemmän kuin näyttelyissä yleensä koska myös turistiluokat arvostellaan. Tällä kertaa Nero kumosi kirouksen, se voitti nimittäin nuorten luokan sekä myöskin toistamiseen saman päivän aikana upean velipuolensa. Rexkin sai erinomaisen ja hienon arvostelun, mutta ei sijoittunut luokassaan. Nerollakin menestys jäi tällä kertaa luokkavoittoon, mutta oli kuitenkin hieno päivä mukavassa seurassa. Ja väsyneitä koiria kotimatkalla :)

Lokakuu

Lokakuuhun mennessä olimme muuttaneet jo 2 kertaan, ensin väliaikaismajoitukseen viikoksi ja sieltä seuraavaan - rivarikaksioon Karsikossa - reiluksi kuukaudeksi. Lokakuussa viimeisteltiin sitten muutto nykyiseen kotiimme, jossa toivoakseni saamme asua vanhainkoti-ikään saakka - sen verran kuluttavaa puuhaa tuo muuttaminen on. Uusi kotimme sijaitsee Niittylahdessa, Pyhäselän rannalla ja se on se mieheni unelma jonne meidän piti muuttaa jo aiemmin. Nyt siis elämme tilanteessa jossa on yhdistetty sekä kesämökki että talo ja täytyy sanoa että onhan se ihanaa, hyvin rauhallista kaukana kaikesta kaupungin hälinästä. Vähän niinkuin omassa maailmassaan. Pikku hiljaa laitamme uutta kotiamme oman näköiseksi, samalla kun vanhaa remontoidaan. Vanhaan rakkaaseen taloomme emme siis itse enää muuta takaisin, vaan sen saa itselleen jatkossa joku muu.

Uuden kodin terassilla

Pojat ulkona

Mr Rantaleijona

 
Nero käväisi luustokuvilla. Sydän ok, polvet 0/0 ja kyynärät 0/0. Lonkista ja selästä välikuvat, selkä puhdas ja lonkat hieman eri paria. Tarkastellaan näiden osalta tilannetta uudelleen kesällä.

You see, it's not just the outside that matters. It's the inside as well

Näyttelykausi saatettiin tämän vuoden osalta päätökseen kun kävimme Neron kanssa osallistumassa Seinäjoki KV näyttelyyn. Tässäkin näyttelyssä oli arvostelemassa kokenut kasvattajatuomari ja odotukset olivat korkealla. Valitettavasti pieni maalaispoikamme hieman hämmentyi ensimmäisestä kokemuksestaan suuressa messuhallissa, eikä malttanut esiintyä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Luokkavoitto SA:lla kuitenkin ja sijoitus PU4 va-sertillä - taas meni serti nenän edestä mutta tällaistahan tämä joskus on. Nyt jäädään kotiin kasvamaan ja katsotaan taas ensi vuonna olisiko meistä vastusta muille. Jätämme kaikki isot loppuvuoden areenat suosiolla väliin - onnea vaan muille niihin kehiin :)

Tuomari halusi bokseriväen kuvaan

Kuvat Tuija Markkanen. Ja se tuomari makuulla tuossa edessä :)

Marraskuu

Tätä kirjoittaessani on marraskuu ja ei voi kuin todeta että jälleen kerran on kokonainen vuosi mennyt. Kokonainen elämäkin siinä ohella, minkä vuoksi tämä vuosi muistunee jatkossa mieleen surullisena, olkoonkin että myös onnen ja ilon hetkiä on saatu kokea. Tällä erää kaikki liikenevä tarmo menee tekemiseen kotona; paljon ollaan saatu tehdyksi mutta tekemistä riittää vielä mm. koira-aitojen pystytyksen merkeissä. Tulipalon jälkeen kaikkea tekemistä määritellyt hässäkkä, stressi ja kiireentunne alkaa kuitenkin pikku hiljaa väistyä taka-alalle. Kun vain jaksaisi uskoa että elämä kantaa, eikä mitään pahaa enää satu. Ainakaan hetkeen.

Otetaan rennosti!

Joulukuu

Ja pian se on täällä taas - Joulu ja vuoden vaihtuminen seuraavaan. Koirien kanssa toisaalta levätään loppuvuosi, toisaalta aletaan virittäytyä tottistunnelmiin mihin on talven aikana tarkoitus keskittyä. Toivotaan ensi vuodelle rauhaa ja rakkautta - ei mitään suurta vaan ihan tavallista elämää.

Ei tonttu vaan smurffi

Näyttelykauden avaus

Loputtomalta tuntunut talvi alkaa taipumaan kevääksi ja näyttelykausi saatiinkin avattua pääsiäislauantaina Imatralla. Molemmat pojat lähti mukaan, Suzy jäi kotiin isännän kanssa.

Heräsin aamulla ennen kellon soittoa, mikä ansaitsee erityishuomion sillä kellohan oli soimassa suorastaan epäinhimillisen aikaisin. Nero heräsi heti kun minäkin, mutta Rexin ylös saaminen hieman kesti. Vaikeaahan se voi olla koirallekin ymmärtää miksi pitää keskellä yötä minnekään lähteä... Matkaan päästiin aamutoimien jälkeen hieman ennen 5.30 ja eipä siinä sitten muuta kuin auton keula kohti Imatraa.

Perillä määränpäässä oltiin ennen 8 kuten pitikin - halusin jättää reilusti aikaa nuoren koiran ensimmäisen näyttelykokemuksen (lue kaaos meluisassa sisähallissa) vuoksi. Sain autolle paikan suht läheltä hallia, mutta koska tie halliin oli epätasainen hiekka/multapolku niin jouduin tekemään siirtymiset kolmessa erässä. Ensin tavarat ja sitten koirat erikseen. Sivuhuomautuksena todettakoon että vaikka urokseni kulkevat lenkillä yhdessä kutakuinkin päivittäin, niin ihan tuollaiseen yleisötapahtumaan en sentään hirviä porukassa lähteä. Kätevästi sain koirat ulkoilutettua siirron aikana, eli sikäli ihan hyväkin juttu. Jäin kyllä vakavasti harkitsemaan isompien pyörien ostoa näyttelykärryyn, helpottaisivat kovasti tavarain rahtaamista.

On suunnaton etu viedä nuorta koiraa yhdessä kokeneen aikuisen kanssa, eikä vähiten niin lehmänhermoisen kuin Rex on. Nero katsoo "isoveikastaan" mallia ja kun isoveikka ei ota pulttia mistään, niin ei yleensä ota pikkuveikkakaan. Kyllähän se suuri halli kaikkine efekteineen hieman ihmetytti, sehän kuuluu asiaan. Mutta loppujen lopuksi kaikesta selvittiin aika mallikkaasti. Koirien omistajakaan ei pyörtynyt, ainoastaan kellahti kumoon törmättyään kehäaitaan.... No siitä ei ehkä sen enempää!

Kehä alkoi pyörimään klo 9 ja heti pentuluokan jälkeen olivat juniori-urokset vuorossa. Nero esiintyi upeasti edukseen yhdessä muiden poikien kanssa ja toiveet ehtivätkin jo nousta aika korkealle. Yksilöesiintymisessä poika meni myös kivasti, ainoastaan ei jaksanut ihan loppuun asti tsempata täysillä keskittyen, mikä on tuon ikäiselle ihan normaalia. ERInomainen kuitenkin laadusta mukavalla arvostelulla ja kilpailuluokassa sitten sijoitus toiseksi kehityksessään pidemmällä olevan velipuolensa jälkeen. Olen ihan tyytyväinen pojan suoritukseen, enempää en oikeastaan osannut tässä vaiheessa toivoakaan. ERI on junnu-urokselle todellakin kelpo saavutus! Olen tietysti hieman jäävi sanomaan, mutta nyt muidenkin mielipiteitä kuulleena rohkenen pitää poikaa sangen lupaavana tapauksena ja odotan innolla tulevaisuutta sen kanssa. Jätkä saa kaiken ajan minkä tarvitsee, nyt kerätään kokemusta ja rakennetaan vahvaa & tasapainoista urosta tulevaisuutta varten. Nuoren miehen käytöksestä mainittakoon että se oli sangen hyvää koko koitoksen ajan, ainoastaan velipuolelle olisi tehnyt mieli antaa vähän kuonoon mutta sellaistahan se on - suku on pahin :D

Nero 10 kk

Heti junioreiden jälkeen olikin jo kiire viedä Rex kehään, hän pyörähteli itselleen ERInomaisen, luokkavoiton ja SA:n. Todellakin ansaitusti ja ehkä hieman odotetustikin. Paras uros luokassa tuomari mietti pitkään toisen ja kolmannen välillä, mutta päätyi lopulta sijoittamaan Rexin kolmanneksi ja kilpakumppani Calvinin toiseksi. Tuomarin linja oli mielestäni selkeä ja arvostelut kertoivat rotumääritelmän tuntemisesta. Kehän päätyttyä selvisi että tuomari olikin itse asiassa kasvattajatuomari, mikä tietää Rexille ihan hyviä aloituspisteitä vuoden bokseri kilpailuun. Sijoituksellaan hän tienasi vara-cacibin, mikä ylpeästi toimitettiin minulle kehän jälkeen tuttuun tyyliin "tässä on saalis, missä minun lihapullani on". Sai poika toki lihapullansa, useammankin kuin yhden. Oli mukavaa nähdä miten innoissaan poika oli kehään pääsemisestä, hän nauttii paitsi kehän jälkeisistä palkinnoista myös todellakin esiintymisestä. Luulen että Rex on melko varma siitä että yleisö on lippunsa maksanut vain hänet nähdäkseen, siltä se meno ainakin usein näyttää :)

Suurin ja kaunein <3

Perässä tulijoiden aatelia :)

Oli mukava päivä; aina yhtä kivaa nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa. Näyttelyn jälkeen sama rumba toiseen suuntaan koirien &  tavaroiden kanssa ja lopuksi otimme vielä kasvattajan & Neron siskon omistajan kanssa kuvia pojista. Kaikki tämän postauksen kuvat nappasi Senni Enroos - kiitokset upeasta työstä!

Hurmaava Nero

Näytelmällistä treeniä

On taas se aika vuodesta kun kevään tulosta ollaan saatu pieniä aavistuksia ja näyttelykausi alkaa pikku hiljaa päästä vauhtiin. Aika kaivaa koirat naftaliinista siis. 

Näytä vain suunta minne katsotaan, hoidan homman

Rexin kanssa homma on lähinnä vanhan kertausta, melko monessa tapahtumassa käyneenä sitä voinee pitää jo eräänlaisena konkarina joka takuulla tietää mitä näyttely tarkoittaa ja mitä siellä tehdään. Rex on kiltti uros, mutta sillä on aina vähän pientä pilkettä silmäkulmassa. Tämän vuoksi olen jatkossa rajannut melko tarkkaan ne henkilöt jotka sen kanssa voivat kehään mennä jos en mene sinne itse. Pientä kertausta lähinnä tarvitaan ja tietysti koiran näyttelykunto pyritään viimeistelemään huippuunsa - ruokavalion ja liikunnan suhde kuten nyt yleensäkin näillä Mister-kisojen osallistujilla :) Turkinhoitoa unohtamatta ja lihaksia toiveikkaana tarkastellen.

Aina ei kyllä olla ihan samaa mieltä oltu näistä poseerauksista...

Neron kanssa olemma havahtuneet sangen perinteiseen tilanteeseen - koira on jo aika iso ja sen kanssa pitäisi ehkä alkaa harjoittelemaan. Ehkä siksi, että alustavista suunnitelmista huolimatta poika on kehittynyt sen verran että ensimmäinen näyttely siintelee jo suunnitelmissa :/

Minäkö näyttelyyn?

Näyttelyitä varten harjoitellaan paitsi koiran käsittelemistä, seisomista ja liikkumista myös tämän kaiken tekemistä porukassa. Käytännössä siis niin että sekä koiran edessä että takana voi olla muitakin koirakkoja ja niitä pitää pystyä sietämään ilman että oma toiminta häiriintyy. Olen onnekas - paitsi että saan harjoitella sangen osaavassa porukassa, on seuraan liittynyt myös useampi saman roturyhmän edustajia. Suunnilleen samanlaiset kujeet siis, eikä tarvitse erikseen selittää miksi tämä on tällainen...

No voinhan tässä harjoitella

Neron kanssa huomasin että se esittää parasta näyttelyseisomista silloin kun sen edessä on jotain mielenkiintoista - esimerkiksi kaunis tyttökoira :) Koska koiran palkitseminen tästä lähtökohdasta voi olla haasteellista, päätin ottaa avuksi naksuttimen. Toivon sen avulla saavani kerrotuksi koiralle mitä haluan ja mene tiedä saan siitä vielä varman esiintyjän. Toivottavasti ainakin.
Kuvia otettaessa poika oli jo hieman väsynyt, eikä jaksanut enää viimeisen päälle tsempata. Olen kuitenkin suht tyytyväinen siihen mitä hyvin vähällä harjoittelulla ollaan saatu aikaan, liikkuminen on vaivatonta, osaa jotenkin seistä 4 jalalla eikä ainakaan väistele ketään. Tästä se lähtee!

Ja maltan ihan hyvin jo olla paikallani

Minä osaan kaiken!

Koiraperheen päiväohjelma

Minulta on usein kysytty miten saan aikani riittämään 3 koiran kanssa. Usein on tehnyt mieli vastata että en mitenkään :) mutta kun asiaa miettii niin onhan siihen koira-arkeen jonkinlainen rutiini tullut aikojen saatossa.

Koirien päivä starttaa samalla kuin omani, usein herätyskellon soittoon klo 5.30 mutta lähestulkoon aina 7 mennessä. Aamu alkaa ulkoilulla joka meillä tapahtuu periaatteella ovi auki ja olkaapa hyvät, eli koirat ulkoilevat omalla aidatulla pihallamme. Ulkoilun aikana jaan jo aamuruoat valmiiksi; aamuisin meillä syödään yleensä lihapainotteisesti hieman koirasta riippuen. Ruoat meillä nautitaan niin että jokainen koira syö omassa tilassaan - nämä ovat ahneita possuja ja toisen kupille meneminen tietäisi melko varmaa tunteiden lämpenemistä. Aamupalan jälkeen koirilla on vielä mahdollisuus käydä ulkona ennen töihin lähtöäni, sen jälkeen ne vetäytyvät oma-alotteisesti lepäilemään aamupäiväksi. Normaalin työpäivän aikanakin niillä on usein mahdollisuus ulkoiluun jos mieheni on kotona ja tässä yhteydessä onkin todettava että koiramme saattaisivat jossain kerrostalo-asunnossa olla aikamoisia painajaisia pidettäviksi - ne kun ovat tottuneet pääsemään ulos vain luomalla merkitseviä katseita takapihan oveen. Ulkoillessaan varsinkin urokset leikkivät ja juoksevat aika paljon, joten aamuisin pitää muistaa tarkastaa että vettä on varmasti riittävästi tarjolla.

Kasvava lapsi

Töistä palatessassani koirat pääsevät taas ulos ja Nero nauttii keskipäivän ateriansa mikäli mieheni ei ole sitä jo sille antanut. Pyrkimyksenä on antaa tämä ruoka 14-15 aikaan, päivittäisten aktiviteettien ajoittamisen vuoksi. Bokseri kuuluu ns. syvärintaisten rotujen joukkoon, eli mielellään ennen ja jälkeen aterian koiran olisi syytä ottaa noin 2 tuntia suht rauhallisesti. Meillä ei ole 25 vuoden aikana - jonka olen rotua harrastanut - ollut yhtään mahalaukun kiertymää ja kovin mielelläni välttäisin ko. vitsauksen jatkossakin. Mikäli tiedossa on että koira osallistuu fyysistä rasitusta aiheuttavaan aktiviteettiin, annan vähemmän ruokaa tai siirrän koko annoksen myöhemmin annettavaksi. Esim. peltojälkiharjoituksen jälkeen koira voi syödä treenin tehtyään - se on sen verran hidastempoinen laji. Ennen ja jälkeen juoksulenkin taas ei voi syödä 2 tuntiin. Nero on meillä ikänsä vuoksi ainoa joka syö 3 kertaa päivässä, muut saavat ruoan aamulla ja illalla, mikä helpottaa aikataulujen suunnittelua. Pikku hiljaa kevään edetessä nuori Nerokin tulee siirtymään tähän rytmiin. Tässä vaiheessa päivää iltaruoat laitetaan turpoamaan ja muistetaan myös ottaa aamuruoat sulamaan ajallaan.

Välillä ehtii leikkimäänkin

Työpäivän jälkeen on koiraharrastusten vuoro. Harrastuksiin luetaan vähintään lenkkeily tai jonkinlainen koulutukseen osallistuminen, tai molemmat. Koirilla on harvemmin ns. vapaapäiviä, mutta toisinaan esim. emännän sairastuttua niillä on niitäkin ja kestävät ne kyllä oikein hyvin. Pyrkimyksenä on kuitenkin järjestää jonkinlaista ohjelmaa joka päivälle - kysymyksessä kun on rotu joka herkästi keksii tekemistä ihan itse jos sitä ei sille järjestetä - ja porukassa jos missä se tyhmyys tiivistyy :) Lenkit hoidan nykyisellään 2 tai 3 sarjassa; joko urokset yhtäaikaa ja nartun (tulisielu) erikseen tai sitten kaikki erikseen. Yleensä jos lähden treeneihin, otan kaikki koirat mukaan, tai sitten kotiin jäävälle järjestetään jotain muuta. Esim. mieheni lenkkeilee mielellään ikänsä puolesta jo hieman rauhallisemman Suzyn kanssa ja se kaksikolle suotakoon. Jos olen koirahallilla treenaamassa, jään usein samaan ympäristöön lenkkeilemään koirien kanssa treenin lopuksi. Kesäaikaan myös uittaminen on mahdollista.

Minä lenkkeilen

Harrastusten jälkeen koirat vetäytyvät usein lepäämään, mutta saavat myös ulkoilla halutessaan. Usein tässä vaiheessa iltaa huollan niitä, eli harjaan, pesen, leikkaan kynnet tms. Tosin yhtä usein nämä hommat jäävät viikonlopuille, jolloin kyseisin puuhiin on enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä käytettävissä. Seuraan koirieni vointia ja yleiskuntoa ja puutun asiaan jos huomaan jotain mihin tarvitsee puuttua. Iltaa meidän perheessä vietetään usein lepäillen ja tv:tä katsellen. Jos koirilla on tekemisen puutetta, saatan antaa niille esim. naudan potkaluut joiden parissa aika menee mukavasti. Koska koirat syövät kuivamuonaa, ne eivät saa sellaisia luita mistä voisivat niellä luun palasia. Eli en anna esimerkiksi rustoluita ollenkaan.

Noin 19-20 aikaan meillä on iltaruokien jako, mistä osa koirista (Suzy) alkaa usein muistuttamaan jo viimeistään 18 jälkeen. Luulenpa että ummikkona meille koiria hoitamaan tuleva henkilö saisi sangen kattavan (ja äänekkään) opastuksen päiväohjelmaan - meidän koirat kyllä sujuvasti tietää mitä palveluita heille kuuluu ja mihinkin aikaan :) Illalla meillä syödään kuivamuinaa turvotettuna, tällä hetkellä jokaiselle eri säkistä mutta toivottavasti jatkossa niin että ainakin pojat söisivät samaa. Iltaruoan jälkeen meillä meno yleensä rauhoittuu yötä kohti - Nero saattaa vielä leikkiä leluillaan mutta yleensä sekin käy jo levolle yötä kohti. Nukkumassa meillä ollaan arkisin viimeistään 22 aikaan, usein aikaisemminkin kiitos vähemmän iltavirkun emännän.

Vuodenajalla on jonkinverran vaikutusta koirien rutiineihin. Kesäaikaan koirat luonnollisesti ulkoilevat enemmän. Kesäkaudella ollaan muutenkin aktiivisempia kun pk-harrastukset, näyttelyt jne. ovat täydessä toimintavauhdissaan ja koirien kuntoa pidetään yllä niitä silmälläpitäen. Talvi on enemmän peruskuntokautta ja silloin on aikaa perehtyä enemmän esimerkiksi tottelevaisuuden saloihin. Nyt eletään kevättä ja näyttelykalenteria selataan jo kiivaasti, samalla kun katseet ovat jo muutenkin kuluvan kauden suunnittelussa. Vapaa-ajan ongelmia ei juurikaan ole, mutta tekeminen on kivaa!

Alkuvuoden kuulumisia

Siinä vaiheessa kun huomaa lähestulkoon unohtaneensa oman bloggerinsa salasanan, lienee aika päivittää hieman kuulumisia.

Aloitetaan Suzysta. Hevostermein Suzy kääntyy tänä vuonna 9-vuotiaaksi, eli veteraanivuosia mennään. Koira itsehän ei koe olevansa millään muotoa ikääntynyt, omasta mielestään hän on elämänsä kunnossa ja meno sen mukaista. Charmantisti harmaantunut naamataulu lähinnä kertoo että ihan juniorin kanssa tässä ei tekemissä olla. No, ehkä vauhti on hieman hidastunut, valkotornadosta hieman kevyemmäksi puhuriksi. Suzyn paino on hieman aiheuttanut päänvaivaa omistajalleen - se kun tuppaa olemaan noususuuntainen kaikista varotoimista huolimatta. Otin vielä testiin yhden hyväksi muistamani ruokasarjan light senior tuotteen - odotamme tuloksia henkeämme pidätellen.  Onneksi koira nyt ei sentään vielä ihan tankki -sarjassa painiskele, eli toistaiseksi pärjätään ruoan määrää seuraamalla ja asiaa tuskailemalla. Olen vain aina kuulunut niihin ihmisiin jotka tuomitsevat lemmikin syöttämisen ylipainoiseksi - ja tässä sitä ollaan. Team Punkerot :/

Vielä jaksaa vanhakin tanssia

... ja leikkiä leluilla

Rex voi mainiosti. Hän on viettänyt talvea paljon ulkoillen sekä sopivasti sisähallissa treenaillen. Sivumennen mainittuna, voisi varmaan helposti kuvitella että kun käytettävissä on oma treenihalli, niin mitään muuta ei tekisikään kuin treenaisi hallissa. No, ei se ihan niinkään mene. Hallilla tulee kyllä käytyä useinkin, mutta läheskään yhtä usein siellä ei tule omien koirien kanssa treenattua. Tekemistä riittää ja täytyy sanoa että en tällä hetkellä tunne lainkaan huonoa omaatuntoa sen suhteen että yhdistystoiminnan osalta talkootyöt jäävät tällä hetkellä minimiin. Omassa hallissa todellakin riittää talkoita kerrakseen! Mutta, palatakseni Rexiin, sen kanssa valmistaudutaan jo tulevaan kauteen näyttelykalenteria katsellen sekä sopivia treenipaikkoja (lue peltoja) miettien. Rex on oikeastaan nyt parhaimmillaan; aikuinen mutta ei vielä ukkoutunut yksilö. Odotan paljon tulevalta kaudelta sen kanssa.

Rex 4 v ja synttärilahjalelu

Ja sitten hieman leikkiä - oikeasti tämä on leikkiä :D

Ei oo vaivoja, eikä juuri aivojakaan!

Nero sitten. Pikkukaveri on kuin huomaamatta kasvaa hujahtanut melkoisiin mittoihin - piti joo jäädä vähän pienemmäksi kuin "isoveikkansa" mutta ehkä ei sitten kuitenkaan. Tällä hetkellä poika näyttää lähinnä pieneltä (no jaa)  kirahvilta pitkine raajoineen ja jättikokoisine tassuineen. Mielellään olisin junnukehissä käyttänyt, vaan taidetaan toistaiseksi tyytyä harjoittelemaan kotona ja mätsäreissä tätä puolta, sitä odotellen että kaverista tulee hieman valmiimpi isojen poikien koitoksia ajatellen. Se vain on niin että osa kehittyy nopeasti siinä missä osa ei ja kiirettähän meillä ei ole. Luonteensa puolesta Nero on aika hauska pakkaus, hieman dieslmäistä isoveikkaansa kipakampi tapaus (lue puoliksi italialainen ja sen kyllä huomaa) mutta pohjimmiltaan kuitenkin aika herttainen poika. Tulee mainiosti juttuun muiden koirien kanssa vielä ainakin tässä kasvuvaiheessa ja kevään kohokohtia onkin ollut ihanassa auringonpaisteessa lenkkeily kahden bokseripojan kanssa. Toistaiseksi ollaan harjoiteltu vain perusasioita ja yleisiä käytöstapoja, vaihtelevalla menestyksellä, mutta pikku hiljaa pitäisi Neronkin kanssa alkaa aktivoitumaan ja kenties ihan suunnittelemaan tekemisiään... Ja katsotaan josko loppukesästä vaikka jo joku näyttelykin?

Nero 9 kk

Nero ulkoilee

Vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja ilokseni voi todeta että kevät on jo aika lähellä. Joka vuosi huomaan arvostavani yhä enemmän tätä vuodenaikaa - valon lisääntymistä, lämpöä ja kaiken heräämistä eloon. Nautitaanhan tästä kun vielä voidaan!