Meillä on ollut pieni nettihiljaisuus yhteyksien kadottua, mutta lopulta samalla kun saatiin isäntä kotiin Baltimoren reissulta alkoi nettikin toimia. Olisikohan näillä joku yhteys toisiinsa....
Kotona ei olla laakereilla juuri lepäilty vaan koiramaista tekemistä on ollut sangen kattavasti. Treeneissä sekä tottista että näyttelyharjoitusta, minkä ohella maastossakin ollaan käyty.
Jos aloitetaan maastosta niin torstain jälkitreeni meni kohtalaisen mukavasti - koko jälkiporukalla. Hanna ilmoitti Suzyn jo nostettua jäljen että kulmia ei sitten ole merkitty ja niinhän sitä lähdettiin menemään odotellen mitä tuleman pitää. Ensimmäiset kepit nousivat, sitten se kulma jo tulikin ja koira sen suoritti hetken tilannetta tarkasteltuaan, käännös vasemmalle. Matka jatkui mukavasti paitsi että jossain välissä koira meni kepistä ohi. Ajattelin että no menköön sitten kun näyttää kuitenkin jäljellä hyvin pysyvän kunnes huomasin että koira nosti nenänsä ylös. Suzy on sillä tapaa hyvin rehellinen koira että jäljellä se ei huijaa, jos sen nenä nousee ilmaan vähänkään pidemmäksi aikaa niin se ei ole jäljellä minkä sille ääneen totesinkin. Koira pyöri siinä hetken ja lähti sitten päättäväisesti jatkamaan, minun mielestäni aivan väärään suuntaan. Ajattelin että ei pirussa se jälki voi tuonne päin mennä - tuntui että suunnilleen takaisin tulosuuntaan - ja taisin siinä taas ääneen todeta että nytpä lähdettiin ehkä jonkun marjastajan perään. Koira eteni hyvin päättäväisesti, mielestäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes suureksi ihmeekseni huomasin keppimerkin suoraan edessä. Tiesi se sittenkin minne ollaan menossa - mutta miten vaikeaa siihen onkaan joskus luottaa! Hanna kommentoi jälkeämme todeten että emäntä pitää jatkossa turpansa kiinni - puhua saa ainoastaan keppien kohdalla, koira kyllä suorittaa. Viisastelin siinä että teipataako suuni kenties kokonaan umpeen, mihin Hanna rauhalliseen tapaansa ilmoitti että ei yhtään hassumpi ajatus. Suzy sai ohjaajaltamme vielä lopuksi silitykset ja kehut. Selvä - luotetaan koiraan samalla kun mietitään miten keppien nostosta saisi sille vielä hieman motivoivampaa - taskussani nimittäin oli reissun jälkeen vain 4 keppiä. Tällaista sattuu joskus...Tilannehan pitäisi oikeasti tietenkin olla niin että niitä keppejä on 6, mutta onneksi ne puuttuvat olivat edes Hannan taskussa. Montahan se kadottaa sitten kun yhtään ei merkitä? Se onkin kuulemma ohjelmassa seuraavaksi, että nyt kaikki tekemään runsaasti uusia kepukoita :)
Näyttelyissäkin käytiin, Savo Show tuli nähtyä kolmena eri päivänä. ERI:ä ja EH:ta, eli ei mitään suuria menestyksiä. Pettymyksistä toivuttuani ajattelen että varmasti edelleen käytän koiraani näyttelyissä, mutta kenties en ihan suurimmissa ja hivenen tarkemmin katsoen kenelle vien. Suzyn ranskalainen charmi on meistä itsestämme hyvin viehättävä, mutta ei pure kaikkien maiden tuomareihin eikä ainakaan silloin kun Suomen huiput ovat paikalla. SERTeistä edelleen haaveilemme, mutta toisaalta jos niitä emme saa niin ei elämä siihen lopu. On noita kaapissa jo jokunen kappale kuitenkin :)
Eilen Suzylla oli vapaapäivä ja kovin väsynyt koira olikin. Tänään otettiin vähän pihalla pieniä harjoituksia ja huomenna sitten ihan kunnon kisatreenit. Torstaina maastoon ja sitten katsellaan mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti