Jatkoin tänään yrityksiäni juoksuharrastukseni saattamiseksi uuteen nousuun. Kovin on takkuista, eikä ehkä vähiten siksi että tuli käytyä ottamassa perjantaina tämän vuoden influenssarokotus. Herää vain kysymys että millainen mahtaa itse tauti olla kun rokotuksestakin saa jo messevän sarjan oireita. Perjantaisten pikkujoulujen jälkeen olen kohtalaisen varma että osa työtovereistani on viettänyt lauantai-aamua niin sanotusti arabialaisen äärellä, pistää vain miettimään että tuliko kuitenkin vetäistyä pohjat kipeänä olemisen saralla, vaikka ihan vesilinjalla varsinaisessa juhlassa olinkin. No, tasan ei käy onnen lahjat, tämähän on nähty jo moneen kertaan.
Juokseminen jantui jotenkinpäin ja sen jälkeen kävin hakemassa koirani ja lähdettiin yhdessä tekemään sama lenkki toiseen suuntaan. Vastauksena kysymykseen: ei, en hölkkää koirani kanssa. En siedä pysähdyksiä silloin kun pistän töppöstä toisen eteen ja Suzyn kanssa ei niitä voi välttää, se kun haluaa tutkia ihan kaiken. Siispä koira lenkitetään meillä aina erikseen.
Suzy alkaa olla oma riiviömäinen itsensä. Lenkillä tämä näkyy "viirupää kohtauksina" jolloin koira tarraa hurjistuneen näköisenä hihnaan yrittäen saada aikaan kunnon vetoleikkiä. Päätin päästää koiran irti kun näytti virtaa olevan, vaan siitäkös se vasta innostuikin. Koska olin lenkkivaatteissa, minulla ei ollut yhtään lelua takkini taskussa, toisin kuin treenitakissa joka em. syystä johtuen painaakin melkoisesti. Päädyinkin siis antamaan riiviölleni oman hansikkaani joka suussa se laukkasi innoissaan haudaten lopulta hansikkaani lumihankeen. Kävin sen sieltä manaillen kaivelemassa esille. Loppumatkassa käytiin kentällä ottamassa muutama luoksetulo, upeat vaikka nyt itse sanonkin.
Nyt olisi leppoisaa vapaapäivää esissä, edes siivota ei tarvitse sillä kerrankin fiksuna siivosin jo viikolla. Uuni on lämpenemässä ja myöhemmin päivällä tehdään jotain hyvää syötävää. Huomenna sitten töihin jossa edessä onkin hirmuviikko, mutta ei mietitä sitä vielä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti