Haaste

Tänään surffailin ruokatauollani netissä ja havaitsin saaneeni haasteen. Mainiota, kerrankin mahdollisuus kirjoittaa blogiin niin että ei tarvitse kuin vastata valmiisiin kysymyksiin. Kiitos Hannalle kivasta haasteesta!

1. Mitä "ei niin fiksuja" tapoja koirillasi on?

Aidan vierustalla notkuminen ja ohikulkijoille haukkuminen on joskus aika raivostuttavaa. Suzylla on myös toisinaan tapana jahdata pölynimuria siivotessani – tämä ei ole kauhean fiksua sillä siivotessani en välttämättä ole kaikkein vastaanottavaisimmalla tuulellani. Lisäksi se saattaa tonkia isännän työhuoneen roskista yksin ollessaan.

2. Onko sinulla jokin koiriin liittyvä tarvike, jota ilman et pärjäisi?
Jos tätä kysyttäisiin näyttelypäivän aamuna niin melko varmasti löytyisi montakin hyödykettä joita ilman ei (mukamas) pärjää… Mutta oikeasti, ei varsinaisesti ole. Millersin kynsisakset ovat mielestäni koiralle parhaat, mutta jos niitä ei olisi niin varmasti jotenkin silti pärjättäisiin.

3. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia ja tavoitteita teillä on?
Tämän vuoden tavoitteet täyttyivät kun saatiin BH-koe suoritettua ja toko-urakin aloitetuksi. Jatkossa tavoitteena on jatkaa tokoilun saralla sekä haaveilemme myös PK-koulutustunnuksesta jäljen puitteissa. Tärkeintä itselleni on että koiralla on sille riittävästi aktiviteettia tuottava elämä, että se voi hyvin ollen tyytyväinen ja että meillä on mukavaa yhdessä. Kisat/kokeet tulevat sitten kuorrutuksena kakun päälle, jos ovat tullakseen.

4. Suosikkikuvasi koiristasi?

Niitä on kyllä useampia. Mutta jos aloitetaan milteinpä kaikkien aikojen suosikeistani, niin se on alla oleva, Niina Javanaisen ottama, kuva Iitasta. Kuva on tavoittanut edesmenneen koirani kauneuden sekä hänen sielukkaat silmänsä. Tämä otos on meille niin rakas, että Iitan kuoltua teetimme siitä canvas-suurennoksen eteisemme seinälle. Meille kylään tulijat näkevät sen ensimmäisenä:

Suzyn kuvista tykkään aika paljon tästä, niinikään Niinan ottamasta kuvasta. Mielestäni on ihme miten hyviä kuvia Niina sai kuvatessaan ensimmäistä kertaa elämässään bokseria. Suzy ei ole luonnostaan mitenkään erityisen hyvän ryhdin omaava, joten tässä kuvassa se on mielestäni hyvin onnistunut. Suzy oli kuvanottohetkellä 2-vuotias:

Lisäksi pidän hyvin paljon kuvasarjasta jonka Satu Sorsa otti Suzysta kevättalvella 2012. En osaa valita parasta mutta tässä yksi kuvista:

Lopuksi vielä yksi ikiaikojen suosikeistani, Alma ja Ofelia 10+5 eli 15-vuotis-kuvassaan. Kuva on otettu KK-Kuva studiossa ja vaikkei se kuvaajan suosikki ollutkaan, ovat koirieni sisimmät olemukset tallentuneet siihen ihanaksi muistoksi:

5. Mikä on paras tapa viettää aikaa koiriesi kanssa?
Suzy on onnellisimmillaan kun se pääsee tekemään. Vaikka se usein mennä porhaltaa kuin tuulispää ja tekee hommat vähän sieltä tänne, niin ei epäilystäkään etteikö se nauttisi yhteisistä harrastuksistamme ja näin ollen se tuottaa iloa itsellenikin. Lenkkeily Suzyn kanssa on myös erittäin mukavaa, pääsääntöisesti hyvin rentouttavaa ja virkistävää. Täytyy sanoa että pidän myös siitä kun mennään vaikkapa pikku päikkäreille ja se kampeaa viereen nukkua tuhisemaan.  

6. Miksi omistat juuri koiria etkä muita eläimiä?
Hehheh, rahat eivät riitä hevoseen... Mutta vakavasti, olen vain yksinkertaisesti koiraihminen. Muitakin eläimiä minulla on ollut, mutta koirissa vain on sitä jotakin. Iso palanen puuttuisi elämästä ilman niitä. Sitä paitsi ne ovat mainioita myös painon hallinnan suhteen = pakko käydä lenkillä joka päivä.

7. Millä sanoilla kuvailisit koiriasi?
Vilkas, vilkkaampi, vilkkain… Suzy on kuin raketti mutta hyvin kiltti sellainen. Luonne on hieman tasoittunut sitten hullujen nuoruusvuosien, jolloin koulutuskentän yli lentävä lintukin riitti aikaansaamaan kuppi nurin ja neulat kaakkoon ilmiön. Nykyisin varsinkin kotona vaivaton ja rauhallinen, mutta tarvittaessa sitä vauhtiakin sitten löytyy. Kaikista meidän koirista ehdottomasti ihmisrakkain.

8. Pelkääkö koirasi jotain, jos niin mitä?
Suzy pelkää Lassila-Tikanojan roska-autoa ja muutenkin vähän katselee isompia autoja ja koneita. Äkilliset kahahdukset, kovat äänet jne. saavat sen reagoimaan, mutta yleensä uskaltautuu katsomaan säikähdyksen kohdetta ennemmin tai myöhemmin. Asioissa joissa se saisikin vähän pelätä se saattaa osoittaa varsinaista tyhmän rohkeutta.

9. Mistä keksit koiriesi nimet?
Kasvattaja keksi nimen. Suzy, virallisesti Zusie, oli tulossa meille susirajalle ja sai siksi kutsumanimekseen Susi. Me sitten vain hieman vaihdoimme kirjoitusasua, kunnioittaaksemme koiramme hienoa sukupuuta.

10. Kuinka monta koiraa on sopiva määrä?
Yhdelläkin pärjää mutta sanoisin että kaksi on ehkä optimaalisin. Niistä on seuraa toisilleen, mutta itse jaksaa vielä paneutua riittävästi hoitoon, ulkoilutukseen jne. Kolme alkaa olemaan jo enemmän lauma.

11. Koiriesi parhaat koirakaverit?
Suzy taitaa tykätä eniten Vipistä ja Pyrystä, jotka molemmat ovat lapinkoira uroksia. Aiemmin myös corgiherra Max oli neidille kovastikin mieleen – vähän liikaakin – mutta Maxin muutettua kauemmaksi eivät enää juurikaan tapaa toisiaan. Toisinaan tapaamme lenkillä bokseriherra Hugon ja siitäkin Suzy tykkää, ei ehkä vähiten siksi kun sillä on samanlainen tapa leikkiä kuin Suzylla itselläänkin.

Haasteeseen kuuluu että saa haastaa jonkun muun vastailemaan kysymyksiin joten haaste lähtee minulta Sadulle.