Eilen sää suosi sen verran että aamupäivällä pääsin tekemään koirien kanssa kunnon lenkit. Täällä Pyhäselässä on paljon koiria, on hyvin harvinaista että pääsisi tekemään lenkkinsä niin ettei yhtään koirakkoa tulisi vastaan. Eilen tuntui koko Reijola olevan samoissa puuhissa ja saimmekin Rexin kanssa ihan mukavasti harjoitusta ohituksiin. Olen opettanut pojalle ohituksia makupaloilla palkiten ja onkin hauskaa seurata miten se koirakon nähdessään jo hakeutuu lähelleni valmistautuen huippusuoritukseen jolla sen pienen makupalansa saa. Rex osaa homman ihan mukavasti, mutta samaa ei voi kyllä sanoa kaikista lähiseudun koirista. Osa räyhää jo kaukaa, osa jää paikoilleen tuijottamaan ja aloittaa räyhäämisen vasta sitten kun ollaan kohdalla. Osalla koirat ovat irti, osalla taas pääsevät irti "vahingossa" ja mitä ilmeisimmin myöskin ihan vahingossa jättävät tottelematta omistajaansa. Ja sokerina pohjalla ne jotka tekevät u-käännöksen heti muita nähdessään - sinällään toki kilttiä muitä ajatellen mutta veikkaisin että pidemmän päälle melko rasittavaa itselle? Joskus tuntuu hieman vaikealta selittää omalle koiralleen miksi pitäisi käyttäytyä kunnolla siinä missä muut tekevät mitä huvittaa - meno on oikeasti kuin villissä lännessä välillä (vaikka idässä asutaankin). Mielestäni se on kuitenkin koiran elämän mittainen kunniatehtävä omistajalle, yrittää pitää se niin ettei siitä olisi kohtuutonta haittaa muille. Eihän se aina helppoa ole, se tiedetään.
Tällä välin perheemme tehokaksikko on siirtynyt ulos jatkamaan reippailuaan, 2 bokseria painattaa minkä kintuistaan pääsee ja lumi pöllyää. Lumityöt odottavat omistajiakin, kun ensin lumisade hellittäisi sen verran että siinä olisi jotakin järkeä. Huomiseksi lupaa rivakkaa pakkasta, että ehkä se on uskottava talven todellakin tulleen?
Tähän loppuun vielä videonpätkää lokakuiselta reissultamme Kolille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti