Puolitoista viikkoa eteenpäin oli tarkoitus katsella miten Suzyn silmän tilanne kehittyy, vaan toisin kävi. Ei päästy kuin sunnuntaihin asti kun silmä alkoi taas oireilemaan. Maanantai-aamuun asti kun edettiin, niin hyviä huomenia oli toivottamassa koira joka ei saanyt silmäänsä kunnolla edes auki, minkä lisäksi sielun peili näytti pari numeroa vieressä olevaa kappaletta pienemmältä. Säikähdin, säikähdin aivan todella.
Jotta eipä sitten muuta kuin soittoa eläinlääkäriin, taas vaihteeksi. Tämä siis heti sen jälkeen kun olin lataissut koiraani sallitun annoksen kipulääkettä ja ajellut töihin odottelemaan että ell-asema aukeaa ja että sinne pystyy soittamaan. Meillä on viime aikoina käynyt sangen hyvä tuuri, sillä tänäänkin onnistuimme saamaan ajan omalle lääkärillemme samalle päivälle. Se tiesi pientä katkoa työpäivään, mutta onneksi sellainen oli järjestettävissä.
Eläinlääkärissä silmä jälleen kerran tutkittiin. Suzy näytti jo alkajaisiksi että silmä on sitten todellakin kipeä ja eläinlääkäri puuduttikin silmän tipoilla jonka jälkeen tutkimus onnistui ns. ilman kyyneleitä. Mitä sieltä sitten löytyi; no se samainen haava joka lopultakin on nyt lähtenyt reunoilta paranemaan. Silmä itsessään oli mioosissa, eli tilassa jossa mustuainen ei laajene normaalisti. Jäi hieman epäselväksi johtuuko kipu em. tilasta vai oliko se itsessään seurausta silmän kivusta joka kenties tästä tilanteesta kaikkineensa on aiheutunut... Ei pysy enää kärryillä. Noh, anyway silmään annettiin vielä yhdet silmätipat, Atropinit, joita tänään ja huomenna jo meneillään olevien lisäksi silmään läträtään. Tästähän seuraa että koira ei saisi olla kovin kirkkaassa valossa, toisin sanoen pientä vaikutusta ulkoiluun. Suzy on varmasti todella tyytyväinen :/
Summa summarum, melkoinen savotta on seurannut tästä silmän ottamasta pikku osumasta. Tässä on nyt nähty pääsiäinen ja pian vappukin tätä hoidellessa - toivottavasti juhannuksena ollaan jo voiton puolella ja koko episodi olisi vain kaukainen muisto. Pelkään pahoin että suloiselle ja kiltille koiralleni on jäänyt pysyvä trauma silmätippa-pakkauksista - se ottaa sujuvasti jalat alleen havaitessaan sellaisen kädessäni. Kokeillaan nyt josko tällä kertaa päästäisiin se reilu viikko - pari eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti