Kurvasinpa taas tänään töistä eläinlääkäriaseman kautta kotiin. Ihan ei selvitty suunniteltua 1.5 viikon kontrolliväliä. Alkaa sivumennen mainittuna sujua reitti eläintohtorille kuin itsestään. Tiedättekö sen tunteen kun pienestä luminokareesta alkaa pyörimään pallo ja kun se pääsee vauhtiin...
No, ihan lumivyörystä tässä ei nyt ole kyse, eikä kyllä maailmanlopustakaan. Kesken työpäivän vain mieheni ilmoitti että Suzy ei voi hyvin, sitä närästää. Sain heti sieluni silmin vision tilanteesta: koira nieleskelee, nyökkii, kakoo, yrittää raivopäisenä syödä kaikkea löytämäänsä; pölyä, roskia, multaa... Kun koiralle antaa Antepsinia se oksentaa sen hetken kuluttua ja sama rumba taas alusta. Toinen lääke tai mahdollisesti kolmas pysyy jo mahassa ja tilanne rauhoittuu - tosin tässä kohtaa on todettava että fiksu mieheni ilmoitti asiasta jo sen toisen lääkkeen annettuaan. Ja mistäkö tämä johtuu - no se on se lumivyöry kun mahaherkälle koiralle joutuu antamaan ylimääräistä kipulääkettä. Kaikista varotoimista huolimatta, näin voi käydä. Siispä kipulääkkeet vaihtoon ja mahansuojalääkettä kuurina.
Olen taas alkanut heräilemään öisin sydän jyskyttäen tunteesta, olenko muistanut antaa koiralle lääkkeet. Muistamista riittää päiväaikaankin, kun tämänhetkinen kattaus on melkoisen monimuotoinen; tippaa, voidetta, jauhetta, kapselia ja tablettia; yhdessä tai erikseen 1-4 kertaan päivässä aterioiden lomassa tasapainoillen. Miten voi sinällään pikku jutusta tullakin tällainen rumba? Sitä ihmetellessä toivottelin eläinääkäriaseman tytöille varovaisesti hauskaa Vappua ja sitä samaa kaikille meidän lukijoillekin. Jos me nyt selvittäisiin vaikka pari päivää ihan itse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti