Liian hyvinhän se olisi mennytkin jos Suzyn silmä olisi parantunut näin nopeasti. Kävimme omalla eläinlääkärillämme kontrollissa keskiviikkona ja kyllähän se haava siellä silmässä on edelleen - hieman pienentyneenä muttei todellakaan parantuneena. Haavan pintaa jouduttiin tuoreistamaan paranemisen edistymiseksi ja lisäksi silmään aloitettiin EDTA tippa jo menossa olleen antibiootti-tipan lisäksi. Meitä varoitettiin että silmä tulee olemaan kipeä ja tältä osin ei voi kuin todeta että oikeassa oli eläinlääkärimme.
Parin päivän kärvistelyn jälkeen tilanne alkoi näyttää paremmalta. Hetken hurjalta näyttänyt silmä näyttää taas normaalilta ja ylimääräisistä kipulääkkeistä ollaan pystytty luopumaan. Silmätippojakaan ei enää tarvita kuin yhden lajikkeen verran. Seuraava kontrolli on ensi viikon lopulla ja eipä tässä voi kuin toivoa että tällä kertaa iloisin uutisin varustettuna. Silmävammat ovat todella työläitä hoitaa, minkä lisäksi ne ovat tietysti koiralle itselleen ikäviä. Suzy ei pidä silmän hoitamisesta, mutta on antanut sen kuitenkin tehdä. En osaa edes kuvitella millaista tämä olisi jos tuon kokoluokan koira alkaisi oikeasti pistämään hanttiin. Kaikki pisteet ihanan kiltille koiralleni siis!
Rexin kanssa käytiin alkuviikosta haalimassa uutta oppia kokeneelta pitkän linjan palveluskoira-ihmiseltä. Tunnin verran kaatosateessa tahkottuamme sain kotiin viemisiksi kertakaikkiaan kasapäin tietoa sekä täsmäaseita koiran eteenpäin viemiseksi. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin koirassahan ei ole mitään vikaa ja säätöä tarvitsi enemmänkin emäntä. Kun valitettavasti nämä koirat ovat kovin erilaisia eikä se mikä on aiemman kanssa toiminut välttämättä toimi enää uuden kanssa, eikä asiassa suuremmin auta jos huomaa itse olevansa hieman omiin kaavoihinsa kangistunut. Liian helppoahan se olisikin jos saisi peräkkäin kaksi samanlaista koiraa :) Koen että tässä tapauksessa koulutusavun pyytäminen todellakin kannatti. Rex on nyt ollut treeneissä todella hyvä ja itselläni on, paitsi luottavainen visio tulevasta, entistäkin suurempi motivaatio treenaamiseen. Ilahduttaa suuresti huomata että vielä on olemassa ihmisiä jotka pyyteettömästi jakavat omaa tietämystään ja osaamistaan kun sitä vain pyytää. Se vain on niin että usein ulkopuolinen näkee asiat selkeämmin.
Kevään etenemistä ollaan seurattu vaihtelevin tuntein, tällä hetkellä vähemmän iloisena ulkona satavan lumen vuoksi. Jo lähes kokonaan sulanut maa on taas kokonaan lumen peitossa. Vaikka tietääkin että tämä ei ole pysyvää, niin silti tämä talven loputtomuus uhkaa toisinaan hieman masentaa. Kovasti jo kesää odotellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti