Normisettiä

Suzyn kanssa oli tarkoitus mennä silmäkontrolliin tämän viikon perjantaina, mutta toisin kävi kun eilen töistä palatessani havaitsin silmän näyttävän kipeältä. Mieheni kertoi havainneensa koiran hanganneen päätään eteisen mattoon ja kuin varmemmaksi vakuudeksi Suzy esitti pienen näytteen siitä miten silmää voi hinkuttaa myös omalla käpälällään. Eipä siinä sitten muuta kuin soittoa eläinlääkäriin ja onneksi saimmekin ajan jo samalle päivälle.

Eläinlääkärissä silmä tutkittiin ja todettiin että vaikka se ei - luojan kiitos - ole mennyt pahemmaksi, ei myöskään paraneminen ollut edistynyt. Siispä silmä taas puudutettiin, haavan pintaa tuoreistettiin ja särkylääkerumban saa taas aloittaa alusta. Poistettiin myös ripsiä jotka mahdollisesti ärsyttivät silmää. Vanhojen tippojen lisäksi silmään laitetaan nyt vielä yhtä uutta voidetta ja toivotaan että se lähtisi nyt pikku hiljaa korjautumaan. Alkaa nimittäin käydä jo sääliksi tuo koira. Kaiken kurjuuden keskellä on todettava että onneksi vakuutukset on olemassa, ei nimittäin ole ihan halpaa lystiä käydä eläinlääkärissä joka viikko. Kiitos vakuutuksen kulut ovat pysyneet mukavasti sietorajan sisäpuolella.

Edit. Teen tähän pienen lisäyksen. Tuttavani koira taistelee tällä hetkellä hengestään ja vaikka tässä tuskailenkin tätä silmäasiaa, niin tämähän on oikeasti sangen pieni juttu. Paranee ajallaan eikä ole vaarallista.

Sä oot paras ja kaunein (paras ja kallein...)

Rexin kanssa ollaan otettu askeleita eteenpäin viimeisen viikon aikana. Koiran motivaatio työntekoon on nyt ollut ratkaisevalla tavalla erilainen. Omistajalla on vain välillä hienoisia vaikeuksia muistaa että maltti on valttia. Erinäisten kokeilujen jälkeen ollaan ehkä nyt kartalla montako settiä ja millaisin pituuksin kannattaa harjoituksiin tällä hetkellä sisällyttää. On myös jälleen kerran havaittu se tosiasia että tehokkaimmat harjoitukset ovat niitä jotka on suunniteltu etukäteen. Ei siis enää "mitähän tekis" tuumailuja kentän reunalla, eikä myöskään omiaan haahuilevaa koiraa.

Herra Handsome ja kevään kunto

Viime aikoina olen kovasti miettinyt oikea-aikaisen palautteen merkitystä koiralle. Omat koulutusmetodini ovat mitä suurimmassa määrin perustuneet positiiviseen vahvistamiseen. Kenties hieman liikaakin; jos päätyy odottelemaan että koira tekee jonkun asian oikein ihan itse, sitä saattaa tietynlaisen koiran kanssa joutua odottelemaan aika kauan. Mielestäni harrastamisen pitää olla ennen muuta kivaa, paitsi ohjaajalle myös koiralle. Parhaat näkemäni suoritukset eivät todellakaan ole niitä joissa koira on koulutettu pakolla, ei vaikka koira periaatteessa liikkeet orjallisen tarkasti suorittaisikin. Paljon puhutaan siitäkin että koiran kouluttamisessa ei tarvittaisi pakkoa laisinkaan. Itse en ihan tällekään linjalle lähtisi, mielestäni jokainen joka koiraansa kouluttaa käyttää kyllä pakkoa ainakin jossain määrin - puhuu vain ehkä asiasta eri nimellä. Rexin kanssa olen pyrkinyt löytämään eräänlaisen kultaisen keskitien asiaan; vaatia voi asioita jotka koira osaa. Kevyt nyppäisy pannasta joka ei ole kuristavassa asennossa riittää pojalle muistuttamaan keskittymisen tarpeesta. Palautetta voi ja pitää antaa myös sanallisessa muodossa, vähintäänkin kehut kun asia korjautuu. Sain muuten kouluttajalta hyvän neuvon oikea-aikaisuuteen; esimerkkitapauksessa koiraa koulutetaan haussa haukkumiseen. Kun koira sanoo HAU, oikea-aikainen palkkaus tapahtuu a-kirjaimen kohdalla. Hyvä nyrkkisääntö muistettavaksi ainakin itselleni, miksei muillekin.

Kerrankin kuva ilman emännän pallinaamaa. Kuolaa sentään rinnuksilla (koiran)!

Kevät itsessään etenee tuskallisen hitaasti. Välillä hieman lämpimämpää, välillä (usein) taas räntää vaakatasossa ja järkyttävän kova tuuli. En lainkaan ihmettele miksi me suomalaiset olemme melankolisuuteen taipuvaista kansaa, kyllähän tällaiset olosuhteet taittavat parhaan terän ihan jokaiselta. Ensi viikolla pitäisi kuitenkin alkaa lämpenemään, hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Sitä ja kesää todellakin innokkaana odotellen!

Tähän loppuun vielä pieni kevennys: SKL on näköjään päivittänyt jalostustietokantaan tiedon siitä että uroksellani on normaalit kivekset. Tätä uutta, joillakin koirilla näkyvää tietoa tuli jossain vaiheessa ihmeteltyä että oikeastiko ihmiset käy eläinlääkärillä maksamassa ko. tiedosta? Mutta ei sentään, kyllä SKL on sen ihan ilman eri maksuja ja tutkimuksia kirjannut. Ilmeisesti todettu että kun koira on näyttelyissä pyörähdellyt ja jopa ihan menestyksekkäästikin, niin täytyyhän sillä olla normaalit pallitkin? Noh, oikeassahan ne on, kyllähän ne tosiaan on normaalit :)