Lomailumme Vuokatin Katinkullassa (sivumennen mainittuna oli oikein mukavaa niin kauan kuin sitä kesti) loppui hieman suunniteltua nopeammin kun lauantai-aamuna havaitsimme Suzyn oikean silmän näyttävän todellakin aika pahalta. Ennen tätä Suzyn molempien silmien vilkkuluomet olivat olleet hieman ärtyneet; en osannut olla asiasta kovin huolissani sillä vastaavaa on ilmennyt kevätpölyjen aikaan ennenkin ja asiasta on selvitty huuhtomalla silmiä tarkoitukseen sopivalla tuotteella. No, lauantaina tuli melko nopeasti selväksi että eipä muuten selvitty tällä kertaa ja pakatessani toisella kädellä tavaroitani matkalaukkuun pitelin toisella puhelintani selvittäen mahdollisuuksiamme saada koiraa lääkäriin vielä saman päivän aikana. Mahdollisuus onneksi järjestyi, sillä omalla eläinlääkäriasemallamme on lauantai-päivystys.
Sarveiskalvon haavaumat joka paikkaan ehtivillä boksereilla eivät ole kovin harvinaisia ja toki meilläkin on niistä aiempaa kokemusta. Asiasta löytyy googlettamalla runsaasti lisätietoa jos antaa hakusanaksi vaikkapa 'bokseriulcus'. Meidän koirista Emma aikoinaan kunnostautui tällä saralla useampaankin kertaan; pisimmillään muistan sen silmää hoidetun 3 kk eli kokonaisen hermoja koetelleen kesän verran. Naarmun silmään saa suht helposti jos silmään osuu jotakin tai koira esimerkiksi itse hankaa silmäänsä. Useinkin käy niin ettei omistajalla ole aavistustakaan miten, missä ja milloin koira on silmänsä onnistunut telomaan. Loistavana esimerkkinä silmävamman saamisen helppoudesta voisin kertoa vierailustamme eläinlääkäriasemalla minne veimme terveen koiran röntgentutkimukseen. Työvuorossa ollut eläintenhoitaja siirsi rauhoitetun koirani lattialle odottamaan, lähti siirtämään toista koiraa unohtaen samalla mihin laittoi edellisen, ja ohi kulkiessaan potkaisi nukkuvaa koiraani silmään. Eläinlääkärikin meni sillä kertaa aika hiljaiseksi, onneksi silmän pintaan syntynyt vamma parani nopeasti silmätippojen avulla. Onni onnettomuudessa myöskin että kyseinen vahinko sattui nimenomaan silmä-spesialistin vastaanotolla :) Aina paraneminen ei käy helposti ja joskus vilkkuluomi voidaan joutua ompelemaan joksikin aikaa kiinni että silmä saa parantua rauhassa. Silmätippojen on syytä olla oikeanlaisia; vääränlaisten eli tässä tapauksessa kortisonia sisältävien tiputtaminen silmään voi maksaa kokonaisen silmän verran.
Takaisin Suzyyn; sen silmässä todettiin haavauma jota alettiin välittömästi hoitamaan silmätipoilla. Voi perkele oli ensimmäinen sensuroimaton ajatukseni eläinlääkärin kertoessa havainnostaan, jota kyllä periaatteessa olin osannut jo odottaakin. Silmävamman hoitaminen on melko työlästä; ensimmäisten päivien ajan tippoja laitettiin 3 tunnin välein. Sittemmin tippojen laittoa saatiin harventaa ja tänään kontrollissa tilanne näytti jo aika hyvältä. Silmä on lähtenyt paranemaan erinomaisesti ja vaikka haavauma sinällään ei ollutkaan ihan pieni, se näyttää onneksi olevan melko pinnallista laatua. Näyttää melko todennäköiseltä että silmää on ehkä kutittanut ja Suzy on itse hangannut sen rikki. Katsellaan viikko eteenpäin, jolloin asiaa tarkastellaan taas uudemman kerran ja toivotaan että tämäkin episodi on pian muisto vain. Eläinlääkärissä laskua odotellessani muuten tapasin mieshenkilön jolla oli hurmaava ranskanbulldoggi - sellaisen haluan kyllä vielä joskus itselleni. Mutta nautitaan nyt ensin näistä olemassaolevista, mahdollisimman pitkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti