Näyttely ajoittui helatorstaiksi, joka ainakin vielä toistaiseksi ajoittuu kirjaimellisesti torstai-päiväksi ja suo töissä käyvälle rahvaalle yhden ylimääräisen vapaapäivän. Pitkän välimatkan vuoksi päätimme lähteä matkaan jo keskiviikkona ja työpäivän päätyttyä pakkasimmekin koirat, itsemme ja kunnioitettavan määrän tavaraa Hondaan ja suuntasimme auton keulan kohti ensimmäistä etappia, Asikkalaa.
Ajomatkan aikana sää oli hirvittävä; vettä tuli vaakatasossa ja kovan tuulen vuoksi autokin tuntui suorastaan heittelehtivän välillä. Tauoilla huomasi nopeasti myös miten jäätävän kylmää ulkona oli. Tänä keväänä tätä lajiketta on ollut runsaasti tarjolla ja sangen kauhuissani ajattelinkin seuraavaa päivää samanlaisessa kelissä. Kotiin jäänyt talvitakki, kumisaappaat ja villasukat (kalsareista puhumattakaan) kangastelivat mielessä, mutta sääennuste varovaisesti ennusteli paranevaa keliä ja siihen keskitin kaiken toivoni.
Perillä Asikkalassa oltiin 20 aikaan illalla, eli millekään kummemmille ilta-aktiviteeteille ei jäänyt paljon aikaa. Koirien ruokinta ja ulkoilutus, Rexin harjaus, vähän tv:n katsomista ja sitten nukkumaan. Hyvin nukuttikin, vaikka viereen änkeytyi noin 70 kg koiraa ja tilanpuute meinasi ottaa vallan. Suzy nukkuu sängyn jalkopäässä, siinä missä Rexillä on erityisen charmantti tapa tulla ihan iholle ja lätkäistä koko komea kuononsa muhkeine huulineen poskeani vasten. Nuku siinä sitten, mutta olipahan ainakin onnelliset koirat!
Aamulla sitten lähdettiin jatkamaan kohti Tuomarinkylän vinttikoirakeskusta. Sää oli pahaenteisen kostea ja ehdin taas jälleen kerran manailla mielessäni näitä Suomen olosuhteita. Mutta kuinkas ollakaan, mitä lähemmäksi määränpäätä päästiin, sitä paremmaksi keli muuttui ja perille päästiin ihanan auringonpaisteen vallitessa. Päivän aikana tuli joitakin sadekuuroja, mutta enimmäkseen sää oli oikein mukava.
Päivän ensimmäinen kommellus sattui jo portilla. Olisin näyttänyt koirien paperit jo häkkejä ja muita tavaroita viedessäni, mutta se ei tällä kertaa käynytkään vaan koirien piti olla paikalla yhdessä papereidensa kanssa. Autosta suoraan tilanteeseen tuotu Rex pääsi siinä hieman innostumaan "hei täällähän on hirmuisesti tyttöjä ja muutakin kivaa!" ja jouduttuaan odottelemaan vuoroaan otti ja kusi suoraan housilleni. Ei mitenkään pienesti, vaan polvesta alaspäin koko housunlahje oli sen itsensä peitossa. Sillä tavalla, ajattelin, mahtava aloitus päivälle. Ikinä ennen ei tuollaista ole tehnyt, vaan osaanpa olla jatkossa varuillani.
Näyttelyyn oli ilmoittautunut 69 bokseria ja paikalla olikin runsaasti tuttuja joiden kanssa oli mukavaa jutella ja viettää päivää. Koiratarvikkeiden myyjiäkin oli eksynyt paikalle ja ostinkin Suzylle uuden nahkahihnan, ihanan laadukasta pehmeää nahkaa. Löysin myös Rexille 55 cm näyttelypannan värissä messinki, niitä on ollut lemmikkiliikkeissä kovin huonosti tarjolla ja varsinkin sopivan paksuisena. Nyt on panta- ja hihna-asiat kunnossa pitkäksi aikaa!
Näyttely itsessään meni oikein mainiosti. Avoimeen luokkaan osallistui yhteensä 8 bokseria. Kun laatuarvostelut oli tehty (Rex sai ERIn) ja luokan 4. ja 3. oli sijoitettu, oli jäljellä meidän Rex ja toinen vanhempi uros, joista tuomari jäi miettimään voittajaa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen vanhempi koira vei tällä kertaa voiton, mutta tuomari kehui vuolaasti Rexiäkin. Vuosi lisää ja sitten sillä on kaikki - tähän olemme uskoneet ja uskomme edelleen. Meidän osalta kisa olikin sitten tässä, koska Klubshow'ssa ei jaeta SA:ta ollenkaan ja jatkoon menevät vain luokkavoittajat. Ei silti harmita ollenkaan, kotiin tuomisiksi saatiin sininen rusetti ja alla oleva arvostelu:
2 years. Very good type, very good head and very good proportions. Very good underjaw, very good stop, dark eyes, elegant strong neck. A little closed front, good topline, deep chest. I'd like a little more power in back, very good movement.
 |
| Kuva Janne Enroos |
Rexin esiintyminen edusti tällä kertaa hieman raikulipoika-osastoa, mitä osasin kyllä vuoden ensimmäiseltä näyttelyltä odottaakin. Asiaa ei välttämättä auttanut kilpailukehässä uros joka yritti hyökätä tai oikeammin hyökkäsi urokseni päälle. Rex olisi antanut täysillä takaisin jollei koiraa siinä vaiheessa esittänyt kasvattajamme olisi ollut tilanteen tasalla, kuten aina on. Joiltakin koirilta kun valitettavasti tällaista käytöstä voi näyttelyissä ihan odottaa... Rex kyllä unohti tilanteen saman tien, mutta vauhtia herralla riitti edelleen. Kasvattajaryhmässä se oli hetkittäin suorastaan tuhma, mutta asettui kyllä siksi aikaa kun tuomari kävi ryhmää katsomassa mikä mielestäni onkin tärkeintä. Pidin koiralleni pienen puhuttelun ja sitten menimme vielä jälkeläisryhmään, jossa malttoi jo olla hieman rauhallisemmin. Ilmeisesti pitkän päivän väsymys jo vaikutti ja koko touhu alkoi hieman kiukuttamaan? Kummassakin ryhmässä palkittiin vain yksi ryhmä ja jälkeläisryhmässä kasvattajamme nappasi voiton. Onnea!
 |
| Kuva Janne Enroos |
Seuraavan kerran näyttelyyn lähdetään jo tulevana sunnuntaina, ensimmäinen yritys saada sertikiintiö täyteen. Sitten tuleekin pieni tauko ennen erikoisnäyttelyä jonka jälkeen kesä onkin jo lähes kukkeimmillaan. Edessä on siis vuoden parhaat hetket!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti