 |
| Riekkujien aatelia, a la Satu S. |
Päätettiin sitten vielä ottaa pieni pätkä hallia vuokralle - vanha tuttu koirakoulu Napakan halli. Ihan tarpeeseenhan tuo tulikin, sää on nimittäin yllättänyt jäätävien yöpakkasten muodossa. Eihän se hallikaan nyt kovin lämmin ole, mutta ulkona vallitseviin olosuhteisiin verraten huomattava parannus kuitenkin.
Meillä oli tänään Eijaa & Vippiä tuuraamassa pieni kelpiepoika Arvo kera omistajansa. Kaveri on hädintuskin palosammuttimen kokoinen, mutta minkä vaikutuksen se tekeekään. Joka kerta kun näen pennun, tykkään siitä aina vain enemmän. Mietteissä oli yksinkertaisia harjoituksia joiden parissa pentujen kanssa saa yleensä kulumaan tunnin jos toisenkin. Mutta tämä lahjakas pikkumies vain hoitaa homman kysellen mitäs seuraavaksi tehtäisiin. Annetaanpa ajan näyttää mihin kaveri vielä yltää, tie on kyllä auki vaikka minne asti noilla vaihteilla.
Suzy huomasi jo autosta otettaessa missä sitä ollaan ja kieltäytyi käymästä tarpeillaan, vaikka olin siihen varannut ihan reilusti aikaa. Se tietää paikan ja sillä on aina kiire halliin treenailemaan. Tänään suunnittelin harjoitukset ajatuksella koira saa juosta - tietäen mikä possu se on aina ensimmäisellä hallikerralla. Jotain hypyn, luoksetulon, eteenmenon ja a-esteen tapaista siis. Hauskaa kyllä oli, kuten Suzyn kanssa aina. Pikkuhiljaa on tarkoitus edetä ohjattuihin suorituksiin ja palailla sinne toko-areenoille.
Paluumatkalla autolle tapahtui jotain yllättävää. Mentiin omaa vuoroaan odottelevan koiraporukan ohi, ja Suzy alkoi pärisemään porukassa viimeisenä olleelle koiralle. Ällistyin niin että purskahdin nauruun - näin toimii kokenut koiranomistaja! Täytyy sanoa että on kyllä erittäin erittäin harvinaista että meidän Suzy pärisee kenellekään, ainakaan jos vastapuoli ei siihen provosoi. Ehkä koira tuli yksinkertaisesti liian lähelle Suzyn patukkaa, joka oli sen puolen kädessäni? Suzyhan kyllä tietää missä patukkaa on tarjolla, eikä sitä todellakaan tarjoilla muille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti