Keskiviikko-ilta, ulkona taas pakastuu ja tuulee kovasti. Tämä on se aika vuodesta kun sitä huomaa olevansa melko väsynyt talveen; lumeen, jäähän ja ainaiseen kylmyyteen. Kevät tuntuu sitäkin ihanammalta kun se lopulta tulee. On se aina ennenkin tullut, että kaipa se tänäkin vuonna..?
Suzylle varasin tänään hierojan sillä selkä on ollut hieman jäykän oloinen ja viimekertaisesta hieronta-käynnistä on jo liikaa aikaa. Selkäsairauden kanssa kanssa pätee sama mikä monessa muussakin vaivassa: vikaa itseään ei voida parantaa mutta sitä voidaan helpottaa ja erityisesti vaivojen ennaltaehkäiseminen on se josta usein on eniten apua. Suzyn selkää varjellaan ja vaalitaan, mutta silti se menee joskus hieman jumiin ja silloin lihakset tarvitsevat extra-huoltoa. Hierojalle pääsyä odotellessa hoidin selkää lämpöpakkauksella sekä kevyesti itse hieromalla, en tiedä auttaako se oikeasti mutta ainakin potilas näytti nauttivan käsittelystä. Yleensä hieronta viimeistään on se joka tuo avun, nyt uutena mahdollisuutena olisi vielä akupunktio, jollaista eläinlääkäriasemme uutena hoitomuotona tarjoaa. Mitähän Suzy mahtaisi tuumailla tällaisesta vaihtoehdosta? Katsotaan, jospa niin pitkälle ei tarvitsisi mennä...
Näihin hierontoihin yms. hoitomuotoihin on muuten useanlaista suhtautumista, osan mielestä täysin turhaketta ja osan mielestä hyvinkin tarpeellista toimintaa. Minä itse ajattelen niin että olen koiran ottanut - enkä tosiaankaan mitä tahansa koiraa vaan sangen sporttisen yksilön - ja teen parhaani että se saa mahdollisimman hyvän ja toiminnallisen elämän. Harrastuksissa tällaiset asiat tulevat nopeammin esiin ja minä sitten yritän reagoida niihin nopeasti, samalla kun yritän miettiä sopivaa harrastuksen laatua ja määrää. No, ainakin Suzy nauttii siitä kun pääsee hierojalle - kuten se nauttii siitäkin kun pääsee treenaamaan.
Tänään käytiin treenikentällä lähinnä kävelemässä sekä sivusilmällä seurailemassa muiden suorituksia. Tuli samalla ihailtua paria koiranuorukaista joita viimeksi on tullut katsottua kunnolla syksyllä - nopeasti ne kasvaa ja kehittyy! Paikalla järjestettiin myöhemmin myös näyttelytreenit, joihin emme tänään osallistuneet - paitsi minä hetken verran Satua ja Ricoa juoksuttaen. Sitä kun on tarpeeksi innokas niin voi treenata vähän sitä treeniäkin varten :D Näyttelytreeneihin alamme itsekin taas osallistumaan keväämmällä - sula maa on plussaa niissä puuhissa, ainakin kun narun päässä on alati ilahtuvainen bokseri.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti