Käytiin tänään oikein idyllisellä lenkillä Suzyn kanssa. Aurinko paistoi ja sääolosuhteet lämpenivät edellispäivistä suorastaan yllättävästi - kyllä oli tuulipuvun housut ja takki yllä aivan liikaa. Ota tästä nyt selvää sitten, onko tämä syksyn alkua vai jatkuuko se kesä sitten kuitenkin.
Suzy lomailee. Lupasin sille muutaman päivän huilin mikäli kisoissa sujuu sinnepäinkään ja tänään oli siis lomapäivä nro 2 neidillä. Ei taida oikein nauttia lomailusta, kantaa minulle leluja, makailee eteisen lattialla raskaasti huokaillen ja siirtyessäni itse paikasta toiseen kulkee toiveikkaana perässäni. Ilmeisesti tämä on ymmärrettävä niin että ei tuo mitään lomia kaipaa, vaan haluaa puuhastelemaan? No, eiköhän me jotakin keksitä.
Isäntä teki huomiseksi uuniruokaa johon tuli kesäkurpitsaa, sipulia, jauhelihaa, juustoja, mausteita... Piti vähän maistaa ja oli aivan mielettömän hyvää! Ei tuosta taida kamalasti huomiselle edes jäädä :/ Herra tekee paljon parempaa ruokaa kuin minä, tämä on tunnustettava. Nyt vielä joitakin iltapuuhia ja sitten massu täynnä unille.
13.8.2012
11.8.2012
Kilpailutunnelmia
Aamulla huomattavan varhain ja erittäin huonosti nukkuneena pakkasin koirani autoon, ajelin hakemaan Eijaa ja Vippiä ja sitten yksissä tuumin suuntasimme auton keulan kohti Pieksämäkeä. Niille joilla ei vielä tiedossa ole jutun juoni, kerrottakoon että siellä järjestettiin tänään tokokisat jotka minulle ja Suzylle olivat ihan ihka ensimmäiset lajiaan.
Oma jännitykseni paini sarjassa megalomaninen, eikä tainnut Eijallakaan paljon vahvemmin mennä vaikka kisaajana onkin minua kokeneempi. Perille kuitenkin päästiin turvallisesti, ensin käytiin ilmoittautumassa ja sitten hakemaan koiria ulos. Suzy tuli häkistä sellaisella vauhdilla että hyvä kun ei karmit kaulaan jäänyt, ilmeisen reippaalla tuulella siis. Luoja auttakoon, mitähän tästä tulee olivat ajatukseni siinä vaiheessa.
Alokasluokka järjestettiin ennakkotiedoista poiketen ulkokentällä, mikä oli omiaan lisäämään omaa loputonta jännitystäni. Luokkamme alkoi luoksepäästävyydellä sekä paikallaan makuulla; koska koiria oli kilpailussa paljon järjestettiin tämä kolmessa erässä. Olimme Suzyn kanssa erässä 2. Kehään mennessämme meinasin kertakaikkiaan pyörtyä, se on uskomatonta miten aikuinen ihminen voi yhtä koiratapahtumaa jännittää. Kaikki meni kuitenkin hyvin, Suzy tosin sai luoksepäästävyydestä 9 pussattuaan tuomaria melko innokkaasti, onneksi huumorintajuinen tuomari kuittasi sen toteamalla että aikamoinen raketti tämä koirasi ja nauramalla päälle. Paikallaanolosta tuli täydet 10 - ei mitään ongelmaa mitä nyt emännällä happi meinasi loppua. Tuomari sanoi koiralleni numeroa näyttäessään että "emäntäsi ei muuten uskonut että pysyt paikallasi". No, omani tiedän mutta kun siellä kehässä voi joku muukin lähteä...
Lopputuloksen voin kertoa jo tässä; 156.5 pistettä eli 3.5 pistettä vaille ykköstulos. Suzy oli jo tekemässä ykkösen, kunnes viimeisessä liikkeessä eli hypyssä hokasi jo esteen päällä ollessaan vieressä olevan repun ja lähti sitä tutkimaan suurella mielenkiinnolla. Jouduin uusimaan pysäytyskäskyn ja siinä se meidän ykköstulos meni. Siis viimeistään siinä.
Pisteet jakautuivat liikkeissä seuraavasti:
Seuraaminen kytkettynä 8 - teki aika hyvin
Seuraaminen taluttimetta 7 - vähän valui
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - koira teki täydellisesti, ohjaaja mokasi kääntymällä katsomaan menikö se maahan
Luoksetulo 7.5 - Suzyn bravuuri, lähti kuitenkin hieman liian lujaa mistä laskeutuminen ohjaajan eteen hivenen kärsi, muuten ok. Kehut saatiin kuitenkin luoksetulosta itsestään.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 - ei valittamista
Estehyppy 5 - tunnetut syyt ja seuraukset :) Pystyn ottamaan tämän huumorilla, eläväisen ja vilkkaan koirani tempauksina. 7 olisi riittänyt tästä ja sekin olisi ollut alle Suzyn osaamistason.
2-tulos nyt ei ihan sitä ole mitä halusin, mutta en voi sanoa että olisin tyytymätön, enkä varsinkaan koiraani joka teki kiltisti ja hienosti. Se ei mokannut kertaakaan esimerkiksi perusasennoissa, vaan teki ne aivan oikein joko pyynnöstä tai ilman tehtävästä riippuen. Toko on herkkä laji jossa ei virheitä juuri saa tapahtua, lisäksi oma jännitykseni vaikeutti asioita tänään paljon. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin.
Eijan kanssa todettiin kotimatkalla että kumpikin onnistui tänään tekemään 2 tuloksen hyvin pienellä marginaalilla, treeniporukkamme kunniaa piti onneksi yllä Tanja joka Kikka-dobermanninsa kanssa sai avoimen luokan ykkösen. Onnea! Ja onnittelut vielä Eijallekin, voittajaluokassa kun kisaa niin eipä ollut huono!
Oma jännitykseni paini sarjassa megalomaninen, eikä tainnut Eijallakaan paljon vahvemmin mennä vaikka kisaajana onkin minua kokeneempi. Perille kuitenkin päästiin turvallisesti, ensin käytiin ilmoittautumassa ja sitten hakemaan koiria ulos. Suzy tuli häkistä sellaisella vauhdilla että hyvä kun ei karmit kaulaan jäänyt, ilmeisen reippaalla tuulella siis. Luoja auttakoon, mitähän tästä tulee olivat ajatukseni siinä vaiheessa.
Alokasluokka järjestettiin ennakkotiedoista poiketen ulkokentällä, mikä oli omiaan lisäämään omaa loputonta jännitystäni. Luokkamme alkoi luoksepäästävyydellä sekä paikallaan makuulla; koska koiria oli kilpailussa paljon järjestettiin tämä kolmessa erässä. Olimme Suzyn kanssa erässä 2. Kehään mennessämme meinasin kertakaikkiaan pyörtyä, se on uskomatonta miten aikuinen ihminen voi yhtä koiratapahtumaa jännittää. Kaikki meni kuitenkin hyvin, Suzy tosin sai luoksepäästävyydestä 9 pussattuaan tuomaria melko innokkaasti, onneksi huumorintajuinen tuomari kuittasi sen toteamalla että aikamoinen raketti tämä koirasi ja nauramalla päälle. Paikallaanolosta tuli täydet 10 - ei mitään ongelmaa mitä nyt emännällä happi meinasi loppua. Tuomari sanoi koiralleni numeroa näyttäessään että "emäntäsi ei muuten uskonut että pysyt paikallasi". No, omani tiedän mutta kun siellä kehässä voi joku muukin lähteä...
Lopputuloksen voin kertoa jo tässä; 156.5 pistettä eli 3.5 pistettä vaille ykköstulos. Suzy oli jo tekemässä ykkösen, kunnes viimeisessä liikkeessä eli hypyssä hokasi jo esteen päällä ollessaan vieressä olevan repun ja lähti sitä tutkimaan suurella mielenkiinnolla. Jouduin uusimaan pysäytyskäskyn ja siinä se meidän ykköstulos meni. Siis viimeistään siinä.
Pisteet jakautuivat liikkeissä seuraavasti:
Seuraaminen kytkettynä 8 - teki aika hyvin
Seuraaminen taluttimetta 7 - vähän valui
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - koira teki täydellisesti, ohjaaja mokasi kääntymällä katsomaan menikö se maahan
Luoksetulo 7.5 - Suzyn bravuuri, lähti kuitenkin hieman liian lujaa mistä laskeutuminen ohjaajan eteen hivenen kärsi, muuten ok. Kehut saatiin kuitenkin luoksetulosta itsestään.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 - ei valittamista
Estehyppy 5 - tunnetut syyt ja seuraukset :) Pystyn ottamaan tämän huumorilla, eläväisen ja vilkkaan koirani tempauksina. 7 olisi riittänyt tästä ja sekin olisi ollut alle Suzyn osaamistason.
2-tulos nyt ei ihan sitä ole mitä halusin, mutta en voi sanoa että olisin tyytymätön, enkä varsinkaan koiraani joka teki kiltisti ja hienosti. Se ei mokannut kertaakaan esimerkiksi perusasennoissa, vaan teki ne aivan oikein joko pyynnöstä tai ilman tehtävästä riippuen. Toko on herkkä laji jossa ei virheitä juuri saa tapahtua, lisäksi oma jännitykseni vaikeutti asioita tänään paljon. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin.
Eijan kanssa todettiin kotimatkalla että kumpikin onnistui tänään tekemään 2 tuloksen hyvin pienellä marginaalilla, treeniporukkamme kunniaa piti onneksi yllä Tanja joka Kikka-dobermanninsa kanssa sai avoimen luokan ykkösen. Onnea! Ja onnittelut vielä Eijallekin, voittajaluokassa kun kisaa niin eipä ollut huono!
8.8.2012
Keskiviikko juttuja
Tänään oltiin maneesissa 4 koirakon + yhden avustajan voimin kisatreenailemassa. Ensin otettiin yhteisesti paikallaanmakuu (Suzy suoritti sen ok) ja sitten kukin koirakko veti täyden kisasuorituksen liikkuroituna omalla tasollaan. Suorituksia videoitiin halukkaille.
Suzyn kisasuoritus meni, no ei nyt todellakaan täydellisesti mutta siten ettei ainakaan mikään liike mennyt rikki (lue nollille) ja koiran vire säilyi suorituksen loppuun asti. Vireestä olen aina eniten huolissani, sillä suoritus ilman palkkaa on koiralle kuitenkin aika pitkä. Tänään huoli oli aika turha, ennen suoritusta kevyesti nostatetulla Suzylla riitti tarmoa niin paljon että viimeisissä liikkeissä alkoi suorastaan näpsimään kättäni vetolelun toivossa. Viimeisen liikkeen jälkeen neiti saikin lelunsa ja sitten lähdettiin lujaa ympäri maneesia. Itse sain kritiikkiä vasemman käteni asennosta, se jumiutui jotenkin ihan vammaisesti koukkuun mitä tietenkään ei saa tapahtua. Pitää ilmeisesti vetää suoritus ilman koiraa käsiään iloisesti heilutellen? Hyvä että on treenikavereita jotka uskaltavat sanoa kaikki asiat suoraan!
No, sitten tultiin kotiin, kävin hölkkäämässä ja sen jälkeen koko perheen voimin saunaan. Siis ette kyllä usko... Saimme tuliaisiksi sellaisen japanilaisen vastan (tai vihdan, kuten haluatte) jossa oksat ovat ohuita bambusuikaleita eikä siinä siis ole irtoilevia ja joka paikkaan lentäviä koivunlehtiä (ei kyllä sitten tuoksuakaan). Niin siis Vesku kokeili sitä varovasti Suzylle ja nyt se haluaa että sitä vihdotaan saunassa :/ Siis oikeasti, elukka nautti häpeämättömästi käsittelystä ja suorastaan vaati sitä lisää. Mihin tässä vielä joudutaan, seuraavaksi se haluaa oluen ja pari makkaraa sinapilla...?
Sää on ollut kamala koko päivän, kovaa tuulta ja sadetta - välillä sataa ihan vaakatasossa. Voi olla että huomisen jälkitreeni peruuntuu jos keliolosuhteet ovat samanlaiset; jos ne ovat vaikeat virkakoirillekin niin ehkä harrastuskoiralta ei kehtaa edes vaatia?
Suzyn kisasuoritus meni, no ei nyt todellakaan täydellisesti mutta siten ettei ainakaan mikään liike mennyt rikki (lue nollille) ja koiran vire säilyi suorituksen loppuun asti. Vireestä olen aina eniten huolissani, sillä suoritus ilman palkkaa on koiralle kuitenkin aika pitkä. Tänään huoli oli aika turha, ennen suoritusta kevyesti nostatetulla Suzylla riitti tarmoa niin paljon että viimeisissä liikkeissä alkoi suorastaan näpsimään kättäni vetolelun toivossa. Viimeisen liikkeen jälkeen neiti saikin lelunsa ja sitten lähdettiin lujaa ympäri maneesia. Itse sain kritiikkiä vasemman käteni asennosta, se jumiutui jotenkin ihan vammaisesti koukkuun mitä tietenkään ei saa tapahtua. Pitää ilmeisesti vetää suoritus ilman koiraa käsiään iloisesti heilutellen? Hyvä että on treenikavereita jotka uskaltavat sanoa kaikki asiat suoraan!
No, sitten tultiin kotiin, kävin hölkkäämässä ja sen jälkeen koko perheen voimin saunaan. Siis ette kyllä usko... Saimme tuliaisiksi sellaisen japanilaisen vastan (tai vihdan, kuten haluatte) jossa oksat ovat ohuita bambusuikaleita eikä siinä siis ole irtoilevia ja joka paikkaan lentäviä koivunlehtiä (ei kyllä sitten tuoksuakaan). Niin siis Vesku kokeili sitä varovasti Suzylle ja nyt se haluaa että sitä vihdotaan saunassa :/ Siis oikeasti, elukka nautti häpeämättömästi käsittelystä ja suorastaan vaati sitä lisää. Mihin tässä vielä joudutaan, seuraavaksi se haluaa oluen ja pari makkaraa sinapilla...?
Sää on ollut kamala koko päivän, kovaa tuulta ja sadetta - välillä sataa ihan vaakatasossa. Voi olla että huomisen jälkitreeni peruuntuu jos keliolosuhteet ovat samanlaiset; jos ne ovat vaikeat virkakoirillekin niin ehkä harrastuskoiralta ei kehtaa edes vaatia?
7.8.2012
Kuulumisia
Meillä on ollut pieni nettihiljaisuus yhteyksien kadottua, mutta lopulta samalla kun saatiin isäntä kotiin Baltimoren reissulta alkoi nettikin toimia. Olisikohan näillä joku yhteys toisiinsa....
Kotona ei olla laakereilla juuri lepäilty vaan koiramaista tekemistä on ollut sangen kattavasti. Treeneissä sekä tottista että näyttelyharjoitusta, minkä ohella maastossakin ollaan käyty.
Jos aloitetaan maastosta niin torstain jälkitreeni meni kohtalaisen mukavasti - koko jälkiporukalla. Hanna ilmoitti Suzyn jo nostettua jäljen että kulmia ei sitten ole merkitty ja niinhän sitä lähdettiin menemään odotellen mitä tuleman pitää. Ensimmäiset kepit nousivat, sitten se kulma jo tulikin ja koira sen suoritti hetken tilannetta tarkasteltuaan, käännös vasemmalle. Matka jatkui mukavasti paitsi että jossain välissä koira meni kepistä ohi. Ajattelin että no menköön sitten kun näyttää kuitenkin jäljellä hyvin pysyvän kunnes huomasin että koira nosti nenänsä ylös. Suzy on sillä tapaa hyvin rehellinen koira että jäljellä se ei huijaa, jos sen nenä nousee ilmaan vähänkään pidemmäksi aikaa niin se ei ole jäljellä minkä sille ääneen totesinkin. Koira pyöri siinä hetken ja lähti sitten päättäväisesti jatkamaan, minun mielestäni aivan väärään suuntaan. Ajattelin että ei pirussa se jälki voi tuonne päin mennä - tuntui että suunnilleen takaisin tulosuuntaan - ja taisin siinä taas ääneen todeta että nytpä lähdettiin ehkä jonkun marjastajan perään. Koira eteni hyvin päättäväisesti, mielestäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes suureksi ihmeekseni huomasin keppimerkin suoraan edessä. Tiesi se sittenkin minne ollaan menossa - mutta miten vaikeaa siihen onkaan joskus luottaa! Hanna kommentoi jälkeämme todeten että emäntä pitää jatkossa turpansa kiinni - puhua saa ainoastaan keppien kohdalla, koira kyllä suorittaa. Viisastelin siinä että teipataako suuni kenties kokonaan umpeen, mihin Hanna rauhalliseen tapaansa ilmoitti että ei yhtään hassumpi ajatus. Suzy sai ohjaajaltamme vielä lopuksi silitykset ja kehut. Selvä - luotetaan koiraan samalla kun mietitään miten keppien nostosta saisi sille vielä hieman motivoivampaa - taskussani nimittäin oli reissun jälkeen vain 4 keppiä. Tällaista sattuu joskus...Tilannehan pitäisi oikeasti tietenkin olla niin että niitä keppejä on 6, mutta onneksi ne puuttuvat olivat edes Hannan taskussa. Montahan se kadottaa sitten kun yhtään ei merkitä? Se onkin kuulemma ohjelmassa seuraavaksi, että nyt kaikki tekemään runsaasti uusia kepukoita :)
Näyttelyissäkin käytiin, Savo Show tuli nähtyä kolmena eri päivänä. ERI:ä ja EH:ta, eli ei mitään suuria menestyksiä. Pettymyksistä toivuttuani ajattelen että varmasti edelleen käytän koiraani näyttelyissä, mutta kenties en ihan suurimmissa ja hivenen tarkemmin katsoen kenelle vien. Suzyn ranskalainen charmi on meistä itsestämme hyvin viehättävä, mutta ei pure kaikkien maiden tuomareihin eikä ainakaan silloin kun Suomen huiput ovat paikalla. SERTeistä edelleen haaveilemme, mutta toisaalta jos niitä emme saa niin ei elämä siihen lopu. On noita kaapissa jo jokunen kappale kuitenkin :)
Eilen Suzylla oli vapaapäivä ja kovin väsynyt koira olikin. Tänään otettiin vähän pihalla pieniä harjoituksia ja huomenna sitten ihan kunnon kisatreenit. Torstaina maastoon ja sitten katsellaan mitä tuleman pitää.
Kotona ei olla laakereilla juuri lepäilty vaan koiramaista tekemistä on ollut sangen kattavasti. Treeneissä sekä tottista että näyttelyharjoitusta, minkä ohella maastossakin ollaan käyty.
Jos aloitetaan maastosta niin torstain jälkitreeni meni kohtalaisen mukavasti - koko jälkiporukalla. Hanna ilmoitti Suzyn jo nostettua jäljen että kulmia ei sitten ole merkitty ja niinhän sitä lähdettiin menemään odotellen mitä tuleman pitää. Ensimmäiset kepit nousivat, sitten se kulma jo tulikin ja koira sen suoritti hetken tilannetta tarkasteltuaan, käännös vasemmalle. Matka jatkui mukavasti paitsi että jossain välissä koira meni kepistä ohi. Ajattelin että no menköön sitten kun näyttää kuitenkin jäljellä hyvin pysyvän kunnes huomasin että koira nosti nenänsä ylös. Suzy on sillä tapaa hyvin rehellinen koira että jäljellä se ei huijaa, jos sen nenä nousee ilmaan vähänkään pidemmäksi aikaa niin se ei ole jäljellä minkä sille ääneen totesinkin. Koira pyöri siinä hetken ja lähti sitten päättäväisesti jatkamaan, minun mielestäni aivan väärään suuntaan. Ajattelin että ei pirussa se jälki voi tuonne päin mennä - tuntui että suunnilleen takaisin tulosuuntaan - ja taisin siinä taas ääneen todeta että nytpä lähdettiin ehkä jonkun marjastajan perään. Koira eteni hyvin päättäväisesti, mielestäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes suureksi ihmeekseni huomasin keppimerkin suoraan edessä. Tiesi se sittenkin minne ollaan menossa - mutta miten vaikeaa siihen onkaan joskus luottaa! Hanna kommentoi jälkeämme todeten että emäntä pitää jatkossa turpansa kiinni - puhua saa ainoastaan keppien kohdalla, koira kyllä suorittaa. Viisastelin siinä että teipataako suuni kenties kokonaan umpeen, mihin Hanna rauhalliseen tapaansa ilmoitti että ei yhtään hassumpi ajatus. Suzy sai ohjaajaltamme vielä lopuksi silitykset ja kehut. Selvä - luotetaan koiraan samalla kun mietitään miten keppien nostosta saisi sille vielä hieman motivoivampaa - taskussani nimittäin oli reissun jälkeen vain 4 keppiä. Tällaista sattuu joskus...Tilannehan pitäisi oikeasti tietenkin olla niin että niitä keppejä on 6, mutta onneksi ne puuttuvat olivat edes Hannan taskussa. Montahan se kadottaa sitten kun yhtään ei merkitä? Se onkin kuulemma ohjelmassa seuraavaksi, että nyt kaikki tekemään runsaasti uusia kepukoita :)
Näyttelyissäkin käytiin, Savo Show tuli nähtyä kolmena eri päivänä. ERI:ä ja EH:ta, eli ei mitään suuria menestyksiä. Pettymyksistä toivuttuani ajattelen että varmasti edelleen käytän koiraani näyttelyissä, mutta kenties en ihan suurimmissa ja hivenen tarkemmin katsoen kenelle vien. Suzyn ranskalainen charmi on meistä itsestämme hyvin viehättävä, mutta ei pure kaikkien maiden tuomareihin eikä ainakaan silloin kun Suomen huiput ovat paikalla. SERTeistä edelleen haaveilemme, mutta toisaalta jos niitä emme saa niin ei elämä siihen lopu. On noita kaapissa jo jokunen kappale kuitenkin :)
Eilen Suzylla oli vapaapäivä ja kovin väsynyt koira olikin. Tänään otettiin vähän pihalla pieniä harjoituksia ja huomenna sitten ihan kunnon kisatreenit. Torstaina maastoon ja sitten katsellaan mitä tuleman pitää.
28.7.2012
Vapaalla
Hartaasti odotettu viikonloppu on startannut. Allekirjoittanut on aloittanut aamun ruokkimalla & ulkoiluttamalla koiransa sekä starttaamalla juoksulenkille (ilman koiraa) heti sen jälkeen. Tässä tasoitellessa hetki aikaa kirjoitella, sitten viettämään laatuaikaa erinäisten kivojen juttujen parissa.
Eilinen aamu alkoi todella vauhdikkaasti. Suzy tuli riemurallia pihalta sisälle, jatkoi läpi keittiön täysillä kohti eteistä, kompastui mutkassa ja kaatua rumahti kyljelleen eteisen lattialle. Sillä tavalla, ajattelin, näinhän sitä viimeistellään kauden kunto. Onneksi tuo kuitenkin nousi heti ylös, ravisteli itseään ja jatkoi touhuamistaan - kenties aavistuksen nolon näköisenä. Ei todellakaan käy elämä tylsäksi meillä!
Suzyn juoksut ovat loppuneet, vielä toki vahditaan tovi neitosen menoa mutta muuten vähän helpottaa. Eilen lätkäisin elokuun annoksen Bayvanticia nahkaan ja sitä ennen jo juoksun aikana neiti madotettiin Profenderilla. Ennen vanhaan sitä tuli madotettua koirat lumien tullessa ja niiden lähtiessä, nyt kokeilin eläinlääkärin neuvoa ja madotin juoksun aikana. Silloinhan ne madot kai aktivoituu, joten ideassa voi hyvinkin olla katetta.
Tänään olisi jossain vaiheessa esissä orapihlaja-aidan verkotuksen korottamista. Se on kahdelta sivulta verkotettu noin 70 cm asti (muualla korkeampi), ollaan ajateltu että se riittää koska verkotuksen yläpuolelta aita on todella tiivis eikä siitä näin kesäaikaan näe läpi ollenkaan. Viime aikoina mielessäni on kuitenkin pyörinyt muuan iloisesti aidasta läpi rysäyttelevä juoksunarttu ja päätin etten halua ottaa riskejä enkä edes miettiä koko asiaa - mielummin korotan aitaa. Tässä mietin riittäisikö 120 cm vai laitetaanko 150 asti kerralla :D
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Eilinen aamu alkoi todella vauhdikkaasti. Suzy tuli riemurallia pihalta sisälle, jatkoi läpi keittiön täysillä kohti eteistä, kompastui mutkassa ja kaatua rumahti kyljelleen eteisen lattialle. Sillä tavalla, ajattelin, näinhän sitä viimeistellään kauden kunto. Onneksi tuo kuitenkin nousi heti ylös, ravisteli itseään ja jatkoi touhuamistaan - kenties aavistuksen nolon näköisenä. Ei todellakaan käy elämä tylsäksi meillä!
 |
| Minäkö vilkkaan puoleinen? |
Suzyn juoksut ovat loppuneet, vielä toki vahditaan tovi neitosen menoa mutta muuten vähän helpottaa. Eilen lätkäisin elokuun annoksen Bayvanticia nahkaan ja sitä ennen jo juoksun aikana neiti madotettiin Profenderilla. Ennen vanhaan sitä tuli madotettua koirat lumien tullessa ja niiden lähtiessä, nyt kokeilin eläinlääkärin neuvoa ja madotin juoksun aikana. Silloinhan ne madot kai aktivoituu, joten ideassa voi hyvinkin olla katetta.
Tänään olisi jossain vaiheessa esissä orapihlaja-aidan verkotuksen korottamista. Se on kahdelta sivulta verkotettu noin 70 cm asti (muualla korkeampi), ollaan ajateltu että se riittää koska verkotuksen yläpuolelta aita on todella tiivis eikä siitä näin kesäaikaan näe läpi ollenkaan. Viime aikoina mielessäni on kuitenkin pyörinyt muuan iloisesti aidasta läpi rysäyttelevä juoksunarttu ja päätin etten halua ottaa riskejä enkä edes miettiä koko asiaa - mielummin korotan aitaa. Tässä mietin riittäisikö 120 cm vai laitetaanko 150 asti kerralla :D
Mukavaa viikonloppua kaikille!
26.7.2012
Vauhtiviikko
Tällä viikolla sitä on kuulkaa menty eikä meinattu ja oikein huvittaa sillä olen itselleni kalenteriin merkinnyt koko viikonlopuksi isolla VAPAA. Tarkoittaa siis että älyä levätä joskus, ääliö, ja suo lepoa koirallesikin :D (ja tee pihahommia).
Noh, tällä viikolla siis on joka ilta ollut kouluratsastus-kurssi josta ihanan ja taitavan Osku-ruunan kanssa tuli ihan huippukokemus. Hyvin usein kun tuntuu että aika moni asia menee ns. vituralleen, niin onpa nautinnollista kun joskus joku tuntuu ihan onnistuvankin ilman isompia taisteluita. Aina tällaisilla hetkillä sitä havahtuu huomaaman elämän ihanuuden.
Treenit on tämän kurssini vuoksi ajoitettu alkamaan jo klo 17, eli töistä on saanut aika haipakalla painella kotiin ja sieltä eteenpäin. Suzy on toiminut koko viikon ihmeen hyvin, oikein tässä miettii että mikä katastrofi vaanii nurkan takana kun tuntuu asiat sujuvan ihan mukavasti :D Kop, kop.... Nyt ei opeteta koiralle mitään uutta, keskitytään vain oikeaan tunteeseen sekä pitämään ne kuuluisat hienosäädöt kasassa. Tuntuu hyvältä nähdä miten koira nauttii tekemisestä, muutenhan tässä ei kai mitään järkeä olisikaan... Neiti on trreenin jälkeen köllötellyt tyytyväisenä autossa odotellen kurssilla käyvää mammaansa; luukkuja avaamalla ei autossakaan ole liian kuuma. Iloinen saa olla siitäkin miten hyvä matkustaja tuosta koirasta tuli!
No, yleisistä olosuhteista sen verran että Liljat kukkii, kuten ne kerran kesässä sangen upeasti tekevät. Kannattaa olla kotosalla tähän aikaan, koska hyvin montaa päivää ne ei tällaisilta näytä:
Noh, tällä viikolla siis on joka ilta ollut kouluratsastus-kurssi josta ihanan ja taitavan Osku-ruunan kanssa tuli ihan huippukokemus. Hyvin usein kun tuntuu että aika moni asia menee ns. vituralleen, niin onpa nautinnollista kun joskus joku tuntuu ihan onnistuvankin ilman isompia taisteluita. Aina tällaisilla hetkillä sitä havahtuu huomaaman elämän ihanuuden.
Treenit on tämän kurssini vuoksi ajoitettu alkamaan jo klo 17, eli töistä on saanut aika haipakalla painella kotiin ja sieltä eteenpäin. Suzy on toiminut koko viikon ihmeen hyvin, oikein tässä miettii että mikä katastrofi vaanii nurkan takana kun tuntuu asiat sujuvan ihan mukavasti :D Kop, kop.... Nyt ei opeteta koiralle mitään uutta, keskitytään vain oikeaan tunteeseen sekä pitämään ne kuuluisat hienosäädöt kasassa. Tuntuu hyvältä nähdä miten koira nauttii tekemisestä, muutenhan tässä ei kai mitään järkeä olisikaan... Neiti on trreenin jälkeen köllötellyt tyytyväisenä autossa odotellen kurssilla käyvää mammaansa; luukkuja avaamalla ei autossakaan ole liian kuuma. Iloinen saa olla siitäkin miten hyvä matkustaja tuosta koirasta tuli!
No, yleisistä olosuhteista sen verran että Liljat kukkii, kuten ne kerran kesässä sangen upeasti tekevät. Kannattaa olla kotosalla tähän aikaan, koska hyvin montaa päivää ne ei tällaisilta näytä:
22.7.2012
Paltamon reissu
Kotona ollaan taas, tällä erää Paltamosta palanneina. Näyttelyssä olimme Erittäin Hyviä; kuten etukäteen jo hieman uumoilinkin tämä tuomari tykkäsi enemmän hieman rotevammista yksilöistä. Tai sanotaanko hienosti kuten hiljattain eräs koira-tuttava ihanasti sanoi: "koira on liian elegantti hänelle". Hehheh, positiviivisuus se on elämässä kantava voima!
No, Suzy sai kuitenkin ihan mukavan arvostelun sekä suoriutui muutenkin kiltisti ympäristöstä joka ei sille ole helpoin: sisähalli asfalttipohjalla. Arvostelussa oli meitä hymyilyttävä maininta "ylitsepursuavan energinen", itseäni se hymyilyttää siksikin kun koirani olisi ulkonäyttelyssä saattanut esiintyä vielä muutaman asteen energisempänä :) Hienoinen pyöreys/ylälinja oli se mistä tänään taas rokotettiin, katsotaan tuleeko asiaan muutosta jahka juoksut menevät ohi. On meinaan se samainen ylälinja joskus ihan kehujakin saanut... Pääasia on että meillä oli kiva päivä ja lisäksi Decas kennelin Miran kasvatti oli ansaitusti ROP ja sai SERTin. Onnea vielä tätäkin kautta!
Käytiin sitten Vuorisilla kahvilla ennen kotiin ajoa, kiitos taas Helena ja Kyösti kaikesta! Vierailu oli sangen pentukuumetta nostattava sillä nähtävillä oli 2 viimeisimmän pentueen narttupentua; todella kauniita ja vaikuttivat tyttösten luonteetkin potentiaalisilta. Näistä kuullaan vielä ihan varmasti!
Suzyn kanssa otetaan mainoksesta mallia ja "hölläillään" tämä ilta. Typykkä nukkuu tyytyväisenä eikä paljon mammallakaan puutu. Jos nyt muutaman tunnin vielä hereillä yrittäisi kuitenkin.
No, Suzy sai kuitenkin ihan mukavan arvostelun sekä suoriutui muutenkin kiltisti ympäristöstä joka ei sille ole helpoin: sisähalli asfalttipohjalla. Arvostelussa oli meitä hymyilyttävä maininta "ylitsepursuavan energinen", itseäni se hymyilyttää siksikin kun koirani olisi ulkonäyttelyssä saattanut esiintyä vielä muutaman asteen energisempänä :) Hienoinen pyöreys/ylälinja oli se mistä tänään taas rokotettiin, katsotaan tuleeko asiaan muutosta jahka juoksut menevät ohi. On meinaan se samainen ylälinja joskus ihan kehujakin saanut... Pääasia on että meillä oli kiva päivä ja lisäksi Decas kennelin Miran kasvatti oli ansaitusti ROP ja sai SERTin. Onnea vielä tätäkin kautta!
Käytiin sitten Vuorisilla kahvilla ennen kotiin ajoa, kiitos taas Helena ja Kyösti kaikesta! Vierailu oli sangen pentukuumetta nostattava sillä nähtävillä oli 2 viimeisimmän pentueen narttupentua; todella kauniita ja vaikuttivat tyttösten luonteetkin potentiaalisilta. Näistä kuullaan vielä ihan varmasti!
Suzyn kanssa otetaan mainoksesta mallia ja "hölläillään" tämä ilta. Typykkä nukkuu tyytyväisenä eikä paljon mammallakaan puutu. Jos nyt muutaman tunnin vielä hereillä yrittäisi kuitenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)