Normisettiä

Suzyn kanssa oli tarkoitus mennä silmäkontrolliin tämän viikon perjantaina, mutta toisin kävi kun eilen töistä palatessani havaitsin silmän näyttävän kipeältä. Mieheni kertoi havainneensa koiran hanganneen päätään eteisen mattoon ja kuin varmemmaksi vakuudeksi Suzy esitti pienen näytteen siitä miten silmää voi hinkuttaa myös omalla käpälällään. Eipä siinä sitten muuta kuin soittoa eläinlääkäriin ja onneksi saimmekin ajan jo samalle päivälle.

Eläinlääkärissä silmä tutkittiin ja todettiin että vaikka se ei - luojan kiitos - ole mennyt pahemmaksi, ei myöskään paraneminen ollut edistynyt. Siispä silmä taas puudutettiin, haavan pintaa tuoreistettiin ja särkylääkerumban saa taas aloittaa alusta. Poistettiin myös ripsiä jotka mahdollisesti ärsyttivät silmää. Vanhojen tippojen lisäksi silmään laitetaan nyt vielä yhtä uutta voidetta ja toivotaan että se lähtisi nyt pikku hiljaa korjautumaan. Alkaa nimittäin käydä jo sääliksi tuo koira. Kaiken kurjuuden keskellä on todettava että onneksi vakuutukset on olemassa, ei nimittäin ole ihan halpaa lystiä käydä eläinlääkärissä joka viikko. Kiitos vakuutuksen kulut ovat pysyneet mukavasti sietorajan sisäpuolella.

Edit. Teen tähän pienen lisäyksen. Tuttavani koira taistelee tällä hetkellä hengestään ja vaikka tässä tuskailenkin tätä silmäasiaa, niin tämähän on oikeasti sangen pieni juttu. Paranee ajallaan eikä ole vaarallista.

Sä oot paras ja kaunein (paras ja kallein...)

Rexin kanssa ollaan otettu askeleita eteenpäin viimeisen viikon aikana. Koiran motivaatio työntekoon on nyt ollut ratkaisevalla tavalla erilainen. Omistajalla on vain välillä hienoisia vaikeuksia muistaa että maltti on valttia. Erinäisten kokeilujen jälkeen ollaan ehkä nyt kartalla montako settiä ja millaisin pituuksin kannattaa harjoituksiin tällä hetkellä sisällyttää. On myös jälleen kerran havaittu se tosiasia että tehokkaimmat harjoitukset ovat niitä jotka on suunniteltu etukäteen. Ei siis enää "mitähän tekis" tuumailuja kentän reunalla, eikä myöskään omiaan haahuilevaa koiraa.

Herra Handsome ja kevään kunto

Viime aikoina olen kovasti miettinyt oikea-aikaisen palautteen merkitystä koiralle. Omat koulutusmetodini ovat mitä suurimmassa määrin perustuneet positiiviseen vahvistamiseen. Kenties hieman liikaakin; jos päätyy odottelemaan että koira tekee jonkun asian oikein ihan itse, sitä saattaa tietynlaisen koiran kanssa joutua odottelemaan aika kauan. Mielestäni harrastamisen pitää olla ennen muuta kivaa, paitsi ohjaajalle myös koiralle. Parhaat näkemäni suoritukset eivät todellakaan ole niitä joissa koira on koulutettu pakolla, ei vaikka koira periaatteessa liikkeet orjallisen tarkasti suorittaisikin. Paljon puhutaan siitäkin että koiran kouluttamisessa ei tarvittaisi pakkoa laisinkaan. Itse en ihan tällekään linjalle lähtisi, mielestäni jokainen joka koiraansa kouluttaa käyttää kyllä pakkoa ainakin jossain määrin - puhuu vain ehkä asiasta eri nimellä. Rexin kanssa olen pyrkinyt löytämään eräänlaisen kultaisen keskitien asiaan; vaatia voi asioita jotka koira osaa. Kevyt nyppäisy pannasta joka ei ole kuristavassa asennossa riittää pojalle muistuttamaan keskittymisen tarpeesta. Palautetta voi ja pitää antaa myös sanallisessa muodossa, vähintäänkin kehut kun asia korjautuu. Sain muuten kouluttajalta hyvän neuvon oikea-aikaisuuteen; esimerkkitapauksessa koiraa koulutetaan haussa haukkumiseen. Kun koira sanoo HAU, oikea-aikainen palkkaus tapahtuu a-kirjaimen kohdalla. Hyvä nyrkkisääntö muistettavaksi ainakin itselleni, miksei muillekin.

Kerrankin kuva ilman emännän pallinaamaa. Kuolaa sentään rinnuksilla (koiran)!

Kevät itsessään etenee tuskallisen hitaasti. Välillä hieman lämpimämpää, välillä (usein) taas räntää vaakatasossa ja järkyttävän kova tuuli. En lainkaan ihmettele miksi me suomalaiset olemme melankolisuuteen taipuvaista kansaa, kyllähän tällaiset olosuhteet taittavat parhaan terän ihan jokaiselta. Ensi viikolla pitäisi kuitenkin alkaa lämpenemään, hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Sitä ja kesää todellakin innokkaana odotellen!

Tähän loppuun vielä pieni kevennys: SKL on näköjään päivittänyt jalostustietokantaan tiedon siitä että uroksellani on normaalit kivekset. Tätä uutta, joillakin koirilla näkyvää tietoa tuli jossain vaiheessa ihmeteltyä että oikeastiko ihmiset käy eläinlääkärillä maksamassa ko. tiedosta? Mutta ei sentään, kyllä SKL on sen ihan ilman eri maksuja ja tutkimuksia kirjannut. Ilmeisesti todettu että kun koira on näyttelyissä pyörähdellyt ja jopa ihan menestyksekkäästikin, niin täytyyhän sillä olla normaalit pallitkin? Noh, oikeassahan ne on, kyllähän ne tosiaan on normaalit :)

Pientä säätöä

Liian hyvinhän se olisi mennytkin jos Suzyn silmä olisi parantunut näin nopeasti. Kävimme omalla eläinlääkärillämme kontrollissa keskiviikkona ja kyllähän se haava siellä silmässä on edelleen - hieman pienentyneenä muttei todellakaan parantuneena. Haavan pintaa jouduttiin tuoreistamaan paranemisen edistymiseksi ja lisäksi silmään aloitettiin EDTA tippa jo menossa olleen antibiootti-tipan lisäksi. Meitä varoitettiin että silmä tulee olemaan kipeä ja tältä osin ei voi kuin todeta että oikeassa oli eläinlääkärimme.

Parin päivän kärvistelyn jälkeen tilanne alkoi näyttää paremmalta. Hetken hurjalta näyttänyt silmä näyttää taas normaalilta ja ylimääräisistä kipulääkkeistä ollaan pystytty luopumaan. Silmätippojakaan ei enää tarvita kuin yhden lajikkeen verran. Seuraava kontrolli on ensi viikon lopulla ja eipä tässä voi kuin toivoa että tällä kertaa iloisin uutisin varustettuna. Silmävammat ovat todella työläitä hoitaa, minkä lisäksi ne ovat tietysti koiralle itselleen ikäviä. Suzy ei pidä silmän hoitamisesta, mutta on antanut sen kuitenkin tehdä. En osaa edes kuvitella millaista tämä olisi jos tuon kokoluokan koira alkaisi oikeasti pistämään hanttiin. Kaikki pisteet ihanan kiltille koiralleni siis!

Rexin kanssa käytiin alkuviikosta haalimassa uutta oppia kokeneelta pitkän linjan palveluskoira-ihmiseltä. Tunnin verran kaatosateessa tahkottuamme sain kotiin viemisiksi kertakaikkiaan kasapäin tietoa sekä täsmäaseita koiran eteenpäin viemiseksi. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin koirassahan ei ole mitään vikaa ja säätöä tarvitsi enemmänkin emäntä. Kun valitettavasti nämä koirat ovat kovin erilaisia eikä se mikä on aiemman kanssa toiminut välttämättä toimi enää uuden kanssa, eikä asiassa suuremmin auta jos huomaa itse olevansa hieman omiin kaavoihinsa kangistunut. Liian helppoahan se olisikin jos saisi peräkkäin kaksi samanlaista koiraa :) Koen että tässä tapauksessa koulutusavun pyytäminen todellakin kannatti. Rex on nyt ollut treeneissä todella hyvä ja itselläni on, paitsi luottavainen visio tulevasta, entistäkin suurempi motivaatio treenaamiseen. Ilahduttaa suuresti huomata että vielä on olemassa ihmisiä jotka pyyteettömästi jakavat omaa tietämystään ja osaamistaan kun sitä vain pyytää. Se vain on niin että usein ulkopuolinen näkee asiat selkeämmin.

Kevään etenemistä ollaan seurattu vaihtelevin tuntein, tällä hetkellä vähemmän iloisena ulkona satavan lumen vuoksi. Jo lähes kokonaan sulanut maa on taas kokonaan lumen peitossa. Vaikka tietääkin että tämä ei ole pysyvää, niin silti tämä talven loputtomuus uhkaa toisinaan hieman masentaa. Kovasti jo kesää odotellen...

Silmäpuoli

Jokainen koiranomistaja varmasti tietää sen vähemmän mukavan tunteen kun meneillään on sarja pyhäpäiviä ja koira sairastuu. Omat lisähaasteensa asiassa on jos ko. tilanteessa sattuu olemaan lomailemassa vieraalla paikkakunnalla, usean sadan kilometrin päässä kotoa.

Lomailumme Vuokatin Katinkullassa (sivumennen mainittuna oli oikein mukavaa niin kauan kuin sitä kesti) loppui hieman suunniteltua nopeammin kun lauantai-aamuna havaitsimme Suzyn oikean silmän näyttävän todellakin aika pahalta. Ennen tätä Suzyn molempien silmien vilkkuluomet olivat olleet hieman ärtyneet; en osannut olla asiasta kovin huolissani sillä vastaavaa on ilmennyt kevätpölyjen aikaan ennenkin ja asiasta on selvitty huuhtomalla silmiä tarkoitukseen sopivalla tuotteella. No, lauantaina tuli melko nopeasti selväksi että eipä muuten selvitty tällä kertaa ja pakatessani toisella kädellä tavaroitani matkalaukkuun pitelin toisella puhelintani selvittäen mahdollisuuksiamme saada koiraa lääkäriin vielä saman päivän aikana. Mahdollisuus onneksi järjestyi, sillä omalla eläinlääkäriasemallamme on lauantai-päivystys.

Sarveiskalvon haavaumat joka paikkaan ehtivillä boksereilla eivät ole kovin harvinaisia ja toki meilläkin on niistä aiempaa kokemusta. Asiasta löytyy googlettamalla runsaasti lisätietoa jos antaa hakusanaksi vaikkapa 'bokseriulcus'. Meidän koirista Emma aikoinaan kunnostautui tällä saralla useampaankin kertaan; pisimmillään muistan sen silmää hoidetun 3 kk eli kokonaisen hermoja koetelleen kesän verran. Naarmun silmään saa suht helposti jos silmään osuu jotakin tai koira esimerkiksi itse hankaa silmäänsä. Useinkin käy niin ettei omistajalla ole aavistustakaan miten, missä ja milloin koira on silmänsä onnistunut telomaan. Loistavana esimerkkinä silmävamman saamisen helppoudesta voisin kertoa vierailustamme eläinlääkäriasemalla minne veimme terveen koiran röntgentutkimukseen. Työvuorossa ollut eläintenhoitaja siirsi rauhoitetun koirani lattialle odottamaan, lähti siirtämään toista koiraa unohtaen samalla mihin laittoi edellisen, ja ohi kulkiessaan potkaisi nukkuvaa koiraani silmään. Eläinlääkärikin meni sillä kertaa aika hiljaiseksi, onneksi silmän pintaan syntynyt vamma parani nopeasti silmätippojen avulla. Onni onnettomuudessa myöskin että kyseinen vahinko sattui nimenomaan silmä-spesialistin vastaanotolla :) Aina paraneminen ei käy helposti ja joskus vilkkuluomi voidaan joutua ompelemaan joksikin aikaa kiinni että silmä saa parantua rauhassa. Silmätippojen on syytä olla oikeanlaisia; vääränlaisten eli tässä tapauksessa kortisonia sisältävien tiputtaminen silmään voi maksaa kokonaisen silmän verran.

Takaisin Suzyyn; sen silmässä todettiin haavauma jota alettiin välittömästi hoitamaan silmätipoilla. Voi perkele oli ensimmäinen sensuroimaton ajatukseni eläinlääkärin kertoessa havainnostaan, jota kyllä periaatteessa olin osannut jo odottaakin. Silmävamman hoitaminen on melko työlästä; ensimmäisten päivien ajan tippoja laitettiin 3 tunnin välein. Sittemmin tippojen laittoa saatiin harventaa ja tänään kontrollissa tilanne näytti jo aika hyvältä. Silmä on lähtenyt paranemaan erinomaisesti ja vaikka haavauma sinällään ei ollutkaan ihan pieni, se näyttää onneksi olevan melko pinnallista laatua. Näyttää melko todennäköiseltä että silmää on ehkä kutittanut ja Suzy on itse hangannut sen rikki. Katsellaan viikko eteenpäin, jolloin asiaa tarkastellaan taas uudemman kerran ja toivotaan että tämäkin episodi on pian muisto vain. Eläinlääkärissä laskua odotellessani muuten tapasin mieshenkilön jolla oli hurmaava ranskanbulldoggi - sellaisen haluan kyllä vielä joskus itselleni. Mutta nautitaan nyt ensin näistä olemassaolevista, mahdollisimman pitkään!

Yhtenä mylläkkänä

Olenkohan joskus maininnut että meidän koirista on hieman haasteellista ottaa valokuvia? Mistähän se johtuu että esimerkiksi pentukuvista suurin osa on sellaisia missä ihastuttava koiranalku nukkua tuhisee suloisesti? Ehkäpä siksi että a) digitaalikamera on hidas ja b) nämä meidän koirat on helkkarin nopeita käänteissään. Tänään pitkän ja hikisen lenkin jälkeen päätin kuitenkin yrittää. Kylläpä kannattikin...

Jaa että pitäisi poseerata? Kappas kun löysin juuri uutta virtaa itsestäni! Aloitan ärsyttämällä kaveria hieman sohvalta. (Missään muuallahan ei voi painia kuin sohvalla).

 Ja kaveriahan ei tarvitse kahta kertaa kysellä. "Minä tulen sinne, pois alta risut ja männynkävyt!"

Ja sitten peli onkin jo täydessä vauhdissa. Haaveet kauniisti poseeraavista koirista on tässä kohtaa jo unohdettu. Huomaa salamankuva toisen koiran niskassa. Sehän osoittaakin juuri oikeaan paikkaan :)

Tähän kun saisi äänitehosteet niin kuuluisi ähinää, urinaa, pärinää ja asiaan kuuluu myös runsaasti lentävää räkää.

Digitaalikameralla ei ehdi mukaan hyviin kuvahetkiin, tuloksena on aina jotain tällaista

Ja välillähän ne näyttää siltä kuin tappaisivat toisiaan. Ne siis edelleen vain leikkii :)

Keskipäivän painit täydessä vauhdissa

Juuh, sekin on todettu jo aiemmin että rotu on sangen ilmeikäs...

Mekö? Eihän me mitään tehty

Kuulehan ystäväiseni jos kuiskaan korvaasi yhden jutun...

... oikeastaan mieleni teki vähän pussailla

Että sellainen kuvasessio sillä kertaa.

Loman aloitus

Kevät on edennyt siihen vaiheeseen että allekirjoittanut on päässyt talvilomalleen. Lomaa on vain säälittävät 4 päivää, mutta yhdistettynä pääsiäispyhiin siitä tulee kuitenkin yli viikon mittainen lepotauko - ja voin sanoa että todellakin tarpeeseen! Loma aloitettiin koirien iltatreeneillä sekä rentoutumalla The Voice of Finland ohjelman äärellä, luonnollisesti asianmukaisin eväin & juomin varustautuneena. Ja edessä on vielä kaikenlaista mukavaa!

Anna auringolle tilaisuus paistaa

Lauantai-aamun aluksi laitoin kaalilaatikon uuniin - se on nykyisellään lempiruokaani jota meillä syödään suorastaan häpeällisen usein. Helppoa, edullista, hyvää eikä edes millään muotoa lihottavaa ruokaa - mitä muuta voi toivoa? Siispä laatikko uuniin ja sitten ulkoilemaan.

Sää yllätti positiivisesti, ennakkoon arvaillun koleahkon ja mahdollisesti sateisen sään sijaan päästiin ulkoilemaan ihanassa auringonpaisteessa. Lupasin viime viikon hivenen paitsiossa olleille koirilleni kunnon lenkit ja sen ne totisesti saivat - tätä kirjoittaessani kaksikko nukkua tuhisee tyytyväisinä vierekkäin sohvalla nukkuen. Suzy on todellakin sulanut Rexille täysin, hakeutuu itse sen lähelle nukkumaan mihin ei monen koiran kanssa alentuisi.

Olipahan liikuntaa kerrakseen

On hauskaa seurailla koirakaksikon puuhia ja sitä miten erilaisia ne ovat huolimatta siitä että ovat samaa rotua. Uroksen kanssa lenkit ovat sangen rauhallisia, lukuunottamatta niitä hetkiä jolloin se pääsee irti esim. pellolle - sitten meno on hetken aikaa kaikkea muuta kuin rauhallista. Sivumennen mainittuna en usko että yksikään koira voi hyvin jos se ei pääse usein juoksemaan vapaana, ei fyysisesti eikä myöskään psyykkisesti, ja toisinaan ihmettelenkin miksi nykymaailmassa koiran pidosta haluttaisiin tehdä niin vaikeaa. Ei hyväluonteinen, koulutettu ja onnellinen koira ole vaaraksi kenellekään, ainakaan jos omistajana ei satu olemaan kaikista muista piittaamaton yksilö. Hihnassa ollessaan uros lompsottelee vierelläni alustasta piittaamatta; sitä ei lainkaan haittaa eteen osuvat lätäköt ja savikot ja usein se näyttääkin keväisen lenkin jälkeen kuin mutalikossa uineelta. Suihku on kovassa käytössä lenkkien jälkeen!

Digikameran ehtii laukaista noin kerran Rexin edetessä pellon laidalta toiselle

Narttu on täysin eri maata kuin uros. Se on luonteeltaan tulta ja tappuraa ja lenkille lähteminen onkin sen kanssa toisinaan melko railakasta touhua. Usein säällisen käytöksen aikaansaaminen edellyttää armeijakuria vastaavaa komentosarjaa, mutta meno kyllä rauhoittuu lenkin edistyessä. Nartun kanssa ei todellakaan kävellä missään mutapohjilla; hän sipsuttaa aristokraattisilla tassuillaan eteenpäin väistellen mahdollisuuksien mukaan kaikki tilaisuudet kastella käpälänsä. Tänään seurasin huvittuneena koiran reaktiota edessä olevaan lätäkköön jonka kiertäminen ei ollut mahdollista. Suzy selkeästi tuumaili asiaa mielessään ja lätäkön ollessa kohdalla kokosi voimansa mahtavaan loikkaan sen yli. Jos Suzyn päästää lenkillä irti siitä tulee "pikkuveljestään" poiketen varsinainen perskärpänen, joka näyttää miettivän voiko mammaa jättää yksin. Lelun kanssa (tai Rexin) Suzykin hieman lämpenee.

No anna se rukkanen niin minä juoksen

Tänään törmäsin lenkillä taas ilmiöön jota en lakkaa ihmettelemästä: omistajansa kanssa tien poskeen jähmettyvä pikkukoira. Kaikki ison koiran omistajat varmaan tunnistavat ilmiön - kun olet pääsemässä paikalleen jumittuneen, tiukkaa tuijotusta harjoittavan koiran ohi alkaa hillitön räksytys. Kuvioon kuuluu ettei omistaja näytä kykenevän tekemään asialle mitään, joten ison koiran omistajan on pidettävä huoli siitä että ohitus onnistuu ilman suurempaa hulabaloota... Jos iso koira käyttäytyisi samalla tavalla, niin montakohan lenkkiä ehtisi kävellä ennen asiaa kauhistelevia lehtikirjoituksia? Tänään kohtaaminen tapahtui kohdassa missä on kapea polku. Havaitsin koirakon ennen siirtymistäni polulle ja ajattelin kohteliaasti odotella sen aikaa että he pääsevät polulta pois. Noh, kuinkas ollakaan, siihenhän se koirakko jähmettyi keskelle menoreittiä. Hetken asiaa ihmeteltyäni lähdin koirani kanssa polulle, ajatellen että useamman kilometrin mittainen kiertotie olisi sentään hieman liikaa vaadittu selkävaivaiselta koiralta joka oli siihen mennessä jo kunnioitettavan matkan kävellyt. Ilmeisesti kohti käveleminen on ratkaisu näihin tilanteisiin - mummo koirineen nimittäin poistui paikalta erittäin vauhdikkaasti vieressä olevaan ojaan. Tunsin hetken aikaa oloni pahaksi tappajakoiran omistajaksi :)
Mitenköhän on, jos kukaan ei liikkuisi niin pääsisikö kukaan eteenpäin?

Terveyskuulumisia

Maaliskuukin alkaa kääntyä loppupuolelleen ja kovasti on jo kevään odotusta ilmassa. Juuri tätä kirjoittaessani ei tosin siltä tunnu, sillä työpäivän aikana ulkona on satanut reippaasti lunta ja lisää tulee koko ajan. Nämä takatalvet ilmiönä ovat aina yhtä masentavia ja todettakoon että nykyisessä elämäntilanteessa allekirjoittanut on helppo masentaa. Yritetään jaksaa kuitenkin, on se kesä ennenkin tullut.

Tälle keväälle ohjelmoitu "urakka" eli Rexin terveystutkimukset on nyt saatu vietyä kunnialla läpi. Pojalla on siis sydänäänet ok, polvet 0/0 ja kyynärät 0/0 - näiden osalta tulokset haalittiin kasaan jo aiemmin. Tämä keväänä kuvattiin aiempien vinojen kuvien vuoksi lonkat uudelleen, tulos on nyt C/B mihin tyydymme. Ihan ei tulos vieläkään ole odotusten mukainen, mutta kun tiedossa on miten vaikeaa tulosta on saada muuttumaan silloin kun kuvissa lukee "uusinta", niin pitää olla tyytyväinen että edes tämän verran tultiin vastaan. Johan SKL:lta menisi maine jos ilmenisi että heillä ei osata lausua vinoja kuvia :)

Pojan selkä kuvattiin virallisesti ja tulos on siltä osin SP2. Rexin selkä on edelleen täysin puhdas, lukuunottamatta yhtä muutosta rintarangassa. Koska SKL tulkitsi kyseisen muutoksen sillaksi, on tulos aina SP2 vaikka muutoksia ei ole kuin tuo yksi - tältä osin tulos oli siis odotettavissa. Spondyloosilausunnon lisäksi lausuntoon sisältyy nikamien epämuotoisuus, joka Rexin kohdalla on VA0 eli normaali, sekä välimuotoinen lanne-ristinikama, joka Rexillä on LTV1 - jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne. Koska Rexin kohdalla oli tiedossa että sillä ei ole ainakaan jakaantunutta ristiluun harjannetta, kysyin asiaa mm lausunnon antajalta. Vastaukseksi sain että Rexillä on viimeinen lannenikama (L7) hieman lyhyt; muutos jota rodulla tavataan melko paljon ja josta ei koiralle ole haittaa. Kävi mielessä että millimetrimitallako näitä nykyään mittaillaan, mutta koska näkisin tuloksen vain numerona paperilla, niin antaa olla. Selkää on vuosien varrella tarkoitus kuvata lisääkin, että nähdään miten se pysyy kuosissaan.

Alla olevissa kuvissa ensin Rexin lanneranka ja sitten Suzyn lanneranka. Poikkeaako L7 paljon toisistaan - mielestäni eivät.

Rexin lanneranka

Suzyn lanneranka

Tyytyväinen? No, miten sen nyt ottaa. Olen tyytyväinen koiraani joka pystyy luustonsa suhteen elämään normaalia elämää ja jolla on eläinlääkärimme sanojen mukaan erinomainen bokserin selkä. Tottakai olisin halunnut sen 0-selän ja A:n lonkat, mutta kun aina ei saa mitä haluaa. Jospa hän näiden turvin sitten välttäisi sarjan muita vitsauksia - koirassa kun voi mennä rikki niin monta asiaa.

Ja ettei totuus unohtuisi, tälläkin selällä on menty täysillä:

Tämä ei ole Rexin selkä

Suzykin on osallistunut terveystalkoisiin käymällä kontrolliverikokeissa ja on suureksi riemuksemme julistettu parantuneeksi. Suzylla oli siis mahavaivaa - mitä ilmeisemmin ärhäkkä tulehdus mahan limakalvoilla - ja sen veren valkosolut painuivat hetkeksi alle viiterajojen. Säikäytti, mutta onneksi vastasi nopeasti lääkitykseen ja korjautui. Suzy on kuin kissa joka putoaa aina jaloilleen vähintään 9 henkensä turvin :) Nyt Suzyn mahaa hellitään uudella (sivumennen mainittuna aika hinnakkaalla) vatsaystävällisellä ruoalla, joka vaikuttaa sopivan koiralle hyvin. Puolet syötetään edelleen lihaa, puuroja ja niin edelleen. Seuraillaan että oireet eivät uusi ja jatketaan elämää.

Neitosista kaikkein kaunein - ja herttaisin :)

Ja nyt me jatketaan elämää lähtemällä lenkille lumisateeseen :)

Maneesilla

Blogini on taas elänyt hiljaiseloa, mutta kevään edetessä ja valon lisääntyessä taas toiveita saada hieman elämää tännekin. Elämä nimittäin jatkuu, vaikkei siltä aina tuntuisikaan.

Tänään käytiin maneesilla, kuten talvisten sunnuntaiden tavaksi on muodostunut. Molemmat koirat pääsivät mukaan, Rex treenaamaan ja Suzy siksi ettei suostunut jäämään kotiin :)

Rexin kanssa treenattiin tänään lähinnä jääviä liikkeitä, sekä lisäksi ilmaisuharjoituksia joita tehdään aina kun muistetaan. Jäävät sujuivat mainiosti; istumisen kautta luoksetuloon opetetulle pojalle ei näytä olevan temppu eikä mikään vaihtaa liikkeet niin että istumisesta tuleekin odottava ja luoksetulo maahanmenon kautta. Huomaan että palasina opetettujen liikkeiden yhdistäminen kokonaisuuksiksi ei myöskään tuota ongelmia. Eniten teettää töitä seuraaminen. Ei niin että seuraaminen olisi huonoa; ollakseen minun kouluttamani poika esittää jopa sangen säällisiä pätkiä. Mutta pätkät ovat vielä melko lyhyitä ja se mikä tulee teettämään töitä on vireen pysyminen pitkäkestoisesti sellaisena kuin haluaisin. Luulen että tässä kohtaa ei kannatakaan ahnehtia liikaa, vaan hiljaa hyvä tulee. Sopivassa suhteessa oikeaa tunnetilaa ja hallintaa. Huvittuneena olen kyllä verrannut näitä kahta viimeisintä koiraani; jos on rotukohtaisia eroja havaittu ennenkin niin nämä ovat todellakin kuin yö ja päivä. Siinä missä aikoinaan havaitsin olevani kertakaikkisen kusessa narttuni turboahdetun moottorin kanssa, huomaan tietyllä tavalla siihen tottuneeni ja olevani taas hieman uuden edessä erilaisen koirani kanssa. En missään nimessä huonomman koiran, mutta eri tyyppisen.

Ulkonakin on treenattu - kuva tammikuulta

Esine-ilmaisua otettiin myös; se on viime aikoina sujunut aika hyvin - jopa lumella. Talveksi aiottu ilmaisutavan muutos on päätetty unohtaa ja toivon todella että tämä on ratkaisu jota jatkossa ei tarvitse katua. Rexille monen rotunsa edustajan tapaan on toisinaan vastenmielistä mennä makuulleen paikkaan missä alusta ei syystä tai toisesta ole kaikkein mukavin. Kuitenkin, kun ilmaisutavan vaihtoa sille tarjottiin se päätti itse esittää maahanmenoa. Pidetään siis se - mielummin vaikka ajoittain hieman takkuavana kuin sellaisena että koira itse esittää kaikkia mahdollisia tapoja vuorotellen. Maahanmenon etuna on se että ilmaistava esine on poikkeuksetta koiran etujalkojen välissä ja lisäksi se on koiralle hetkellisen rauhoittumisen paikka. Oikenlaisesta ilmaisusta saa mahtavat palkat ja tässä kohtaa on todettava että ahne koira on hyvä koira.

Treenin lopuksi otettiin hieman paikallaanoloa ja lisäksi poika sai revitellä maneesissa oikein kunnolla. Melkoisen nopsajalkainen ja vahva otus tämä meitin nuoriherra...

Maneesilla käväissyt vierailija ja seisomista harj. linssinlude taustalla

Suzyn maha ei ole kunnossa. Nuorempana sillä oli vastaavia vaivoja, joiden pääteltiin olevan hormonaalisia - päätelmää vahvisti oireiden loppuminen sterilisaatioon. Nyt joitakin viikkoja sitten havaitsin taas oireita ja tätä kirjoittaessani koira on toki jo käytetty eläinlääkärissä ja saatu asiaan kuuluva lääkitys. Koska koiran kaikki veriarvot eivät ole ihan sillä tasolla kuin pitäisi, pääsee Suzy vielä kontrolloitavaksi ja samalla päätetään onko lisätutkimusten tarvetta vai tokeneeko näillä. Odotellessa koira viettää Suzymaista lomaa; siihen kuuluu mm. kevyttä lenkkeilyä, mahdollisimman stressitöntä elämää sekä vatsaystävällistä ruokaa useita kertoja päivässä. Stressin välttämiseksi Suzykin pääsi maneesiin hieman leikkimään ja kylläpä olikin onnellinen koira.

Äipän muru

Huomenna autohäkkini lähtee kohti Lieksaa, tällä kertaa muokattavaksi korkeutensa osalta. Muistutattehan minua että kun seuraavan kerran ostan häkin, niin ei kannata pihistellen ostaa käytettyä häkkiä vaan kerralla kaikkia mahdollisia tarpeita vastaava. Muokkauksen jälkeen pitäisi uroksenkin mahtua istumaan suorassa ja sitten vain toivotaan että häkin ohella autokin kestää vielä vuosia ja vuosia. Uutta häkkiä ei todellakaan ole varaa pieneen hetkeen ostaa - sen verran paljon on mennyt tuon kokonaisedullisen muutoksiin :)

Mukavaa viikkoa kaikille toivotellen. Halikaa rakkaitanne!