Kevyesti keskellä viikkoa

Tänään käytiin ulkokentällä treenaamassa, mukana menossa oli meidän lisäksi 4 muuta koiraa. Koska liikumme tällä erää vain yhdellä autolla, ajoitettiin treenit siten että isäntä kävi samaan aikaan uimassa kentän lähellä sijaitsevassa uimahallissa. Tulee muuten ihan erilaista harjoittelusta kun pitää samalla tarkkailla paljonko kello on!

No, treenit menivät mukavasti, Suzy oli tosi herttainen. Treenasin normaalijuttuja; seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloa, nopeaa maahanmenoa sekä lopuksi noutoa Suzylle niin rakkaan patukan kanssa. Siis heitin patukan, koira kävi sen hakemassa, revitettiin hetken aikaa ja taas sama alusta. Noutaminen ei ole Suzylle jostain syystä kovin mieluisaa, mutta tällä tavalla harjoitellen ilmeisen hauskaa. Olin kutakuinkin läpimärkä tämän session jälkeen mutta hauskaa oli molemmilla. Niin ja sivumennen mainittuna koira näyttää liikkuvan notkeammin nyt kun on saanut hierontaa - vai kuvittelenko vain?

Kotiin palattuani käytin Iitan lenkillä, huomenna osat vaihtuvat eli suunnitteilla on näyttelytreenit Iitan kanssa ja Suzy pääsee sitten puolestaan pitkälle lenkille. Sunnuntaina sitten seuraavat treenit sen kanssa.

Maneesiaika lähenee loppuaan, viimeinen kuukausi starttaa huomenna joten maneesiryhmäläiset pitäkäähän kiinni oikeuksistanne niin kauan kuin tätä kestää. Maneesin ehkä saisi pidemmäksikin aikaa, mutta toisaalta ulkona näkee ja tarkenee jo oikein hyvin huhtikuussa. Toivotaan ei-kovin-sateista kevättä!

PS. tilasin seinäkalenterin koirien omista kuvista, saapui tänään ja on aika ihana :) No, yhden kuvan resoluutiot onnistuin mokaamaan, mutta ei se ehkä haittaa. Seuraavan kerran sitten tarkkana että kaikki kuvat on varmasti suoraan kamerasta. Noin ensi vuoden maaliskuussa siis.

Taas uusi viikko

Kokeilen tässä uutta kannettavaa, jollainen on ilmestynyt keittiöön entisen, ajoittain pahasti temppuilleen, tilalle. Hyvältä vaikuttaa, ainoastaan näppis ja hiiri ovat erilaiset kuin entisessä ja meinaan kirjoitella mitä sattuu.

Suzyn kanssa käytiin fysioterapiassa, meni oikein kivasti ja näytti suorastaan nautiskelevan hoidosta. Makupaloja oli mukana edelleenkin, niitä tarvittiin varsinkin sitten kun selkään annettiin vähän mikrovirtaa, jota koira alkuun hivenen hämmästeli. Olen oikein positiivisesti yllättänyt miten kiltisti meidän raketti antaa itseään hoitaa.

Iitan kanssa käytiin käppäisemässä, keli tuntui aavistuksen viileämmälle kuin aivan viime päivinä. Iita oli mahdottoman hyvällä tuulella ja riehui välillä hihna suussaan pomppien kuin pentukoira. Koira on tosi hyvässä kunnossa, mutta näyttää imevän itseensä kaiken saamansa ravinnon tosi tehokkaasti ja painoa saa tarkkailla alvariinsa. No, paraskin sanoja tässä kun ei meinaa omakaan paino pysyä kurissa... Iitan ruokaan on nyt lisätty kanansiivet joita isäntä jauhoi viikonloppuna jauhelihaksi tuntikausia, kokonaisia kun en tuollaiselle ahmatille uskalla antaa edes jäisinä. Kahteen kertaan jauhettuna tuli hyvännäköistä jauhelihaa, jota Suzykin on maistellut mielellään.

Suzysta puheenollen, tuntuu olevan neiti sitä mieltä että nälkä on kova ja ruoka on pahasti myöhässä. Pitäneekin siis lähteä iltaruokien laittoon. Loppuviikon ohjelmistossa olisi keskiviikkona tottista, torstaina mahdollisuus mennä näyttelytreeneihin, sunnuntaina maneesitreenit. Välipäivät lenkkeillään ja nautitaan keväästä!

Sunnuntain koirailut

Tänään käytiin maneesilla vetäisemässä pikatreenit, pikaiset siksi että ensinnäkin koira toimi kivasti ja toisekseen maneesille alkoi jo tulemaan porukkaa sen verran että annettiin tilaa muillekin. Kotimatkalla mietin miksi sinne maneesille ylipäätään pitää aina allekirjoittaneen paukaista etuajassa, aikaa on 2 tuntia joka sunnuntai joten myöhemminkin ehtisi. No, nyt kun kirjoitin tämän tähän niin ehkä ensi sunnuntaina sen jo muistan.

Treenailtiin Suzyn kanssa ihan perusjuttuja; seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloa. Lelupalkka oli seuraamisissa ja makupaloja muissa liikkeissä kannustimina - toimii, vauhtia juuri sopivasti. Kiinnitin tänään erityisesti huomiota maahanmenoon, sillä Suzyllä on viime aikoina lipsahtanut helposti asento hieman vinoksi, tai ainakin mielellään heilauttaa kankkunsa rennosti sivulle hetken makoiltuaan. Harjoiteltiin ihan perusasennon kautta maahan menemistä ja siitä käskystä ylös nousemista, alkoi hieman huvittaa kun huomasin että elukkahan kyllä osaa mennä ihan suorasti ja oikein, muttei välttämättä sitä tee jos en asiaan kiinnitä huomiota. Välillä Suzyn huomio kiinnittyi lähellämme ruutuun menoa harjoittelevaan bordercollieen, ei voi omaansa moittia sillä kyseinen koirahan oli sangen komea ilmestys hienoine suorituksineen (toivottavasti Suzy oppi jotain katsomalla, hehheh). Pienellä nyppäisyllä sain neitosen huomion palautettua. Kontakti pysyy melko hyvänä nyt, kun vain muistaa palkitakin sitä koiraa välillä.

Koirat ovat parasta aikaa pihalla, nyt alkaa ulkoilu taas maittaa kun kevätaurinko hemmottelee meitä paisteellaan. Lenkkeilykin on superihanaa tähän aikaan vuodesta.Tänään ei enää tehdä muuta kuin huilataan, huomenna sitten Suzyn hieronnan vuoro ja sille lepopäivä. Iitan kanssa sitten keksitään jotakin, ettei mene ihan makoiluksi koko homma.

Fysioterapiaa ja muuta menoa

Jostain syystä blogiin kirjoittaminen sujuu jouhevammin torstaisin, tänäänkin on hetki aikaa tänne kirjoitella.

Eiliset treenit menivät mukavasti, isolla ulkokentällä oli vain 4 koirakkoa. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja harjoittelin kaikki mahdolliset liikkeet joissa koira saa pinkoa minkä kintuistaan pääsee ja ohjaajana puolestani sain harjoitella koiran ohjaamista edempää. Otin myös seuraamista ja jääviä liikkeitä. Irti seuraamisissa (viime aikoina tullut enempi seuruutettua kytkettynä) näin nyt eniten korjattavaa, huomasin että Suzylle tässä yhteydessä "sivu" komento oli helpompi ymmärtää kuin "seuraa", seuraamisesta tuli heti tiiviimpää. Sarjassamme jänniä juttuja. Samahan se kyllä minulle on kumpaa sanaa käytetään...

Tänään sitten käytiin fysioterapiassa, eli Suzy kävi hieronnassa - ensimmäinen kerta kun meiltä koira tuollaiseen hoitoon vietiin. Että miksikö - no, harrastuskoirat tuppaavat olemaan omistajilleen arvokkaita ja tokihan haluan pitää omistani hyvää huolta. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota koirani liikkeisiin, sille on ajoittain tullut hieman taipumusta peitsata (mitä se ei aiemmin ole tehnyt) ja lisäksi on toisinaan näyttänyt minun silmiini liikkuvan jäykästi. Ilmeni että olen ollut oikeassa, jumikohtia löytyi sekä edestä että varsinkin takaa. Itse hoitaminen sujui yllättävän helposti, Suzy pysyi nätisti matolla vaikka välillä hieman vääntelehtikin hierojan sormien tavoittaessa kipeimpiä kohtia. Makupaloilla autoin vähän välillä, niidenkin syöminen ehkä vähän rauhoitti koiraa. Sovittiin että laitetaan koira nyt b-vitamiinikuurille sekä varasin heti ajan uuteen käsittelyyn. Tilasin myös Back on track loimen, josta varmasti ei ainakaan haittaa jatkossa ole. Iitakin saa hieronta-lahjakortin jahka nyt ensin huolletaan Suzya vähän.

Söpö pääkuva Suzyn nuoruuden ajoilta. Kuva Helena Vuorinen

Tänään siis ollaan levossa, huomenna saa liikkua normaalisti ja mietin että voisin periaatteessa viedä koirat metsään juoksemaan. Jos pitää kiirettä niin ehtii valoisan aikaan, kevät on jo sen verran edennyt. Mukavaa että on taas viikonloppu edessä, tämä aika menee uskomatonta vauhtia!

Jump!

Otsikon nimi tulee kappaleesta joka kuului radiosta ajellessani kohti maneesia ja päivän treenejä. Ei nimittäin ollut ihan helppoa ajella kovan tuulen, lumisateen ja etenkään tielle kasaantuneiden lumikasojen vuoksi. Perille kuitenkin päästiin.

Olipa ihanaa päästä treenaamaan! Suzylle paikka oli jo vanha tuttu, eli sävelet olivat sangen selvät jo paikalle päästessämme. Maneesissa ulkona vallitsevat olosuhteet eivät juuri haitanneet, paitsi äänitehosteina; tuuli viuhui ja välillä katolta putoavat lumet aiheuttivat omat äänensä. Oli hauska seurata koirani reaktioita ääniin, ei säikähtänyt mutta kuunteli välillä hämmästyneen näköisenä :D Välillä treenattiin keskemmällä maneesia ja siinä ei meteliä niin kuulunutkaan.

Tehtiin vähän kaikkea; seuraamista, jääviä liikkeitä, hyppyä, luoksetuloa, sekä paikallaanmakuu yhteisliikkeenä. Jälkimmäinen muuten ok, mitä nyt jonkun pieni bokseri vähän piipitti. Ensimmäinen koira jolla tätä taipumusta on ja että se osaa olla raivostuttavaa! Osan liikkeistä varmistelin tänään liinalla pitkän tauon vuoksi, maneesissa nimittäin on menoa ja meininkiä kun lelut lentää ja koirat lentää perässä. Huomasin kyllä että vähän turhaan, Suzy kun keskittyy niin ei se lähde minnekään - jos nyt ei lelu ihan nenän eteen lennähdä... Otettiin myös hieman muunneltua henkilöryhmäharjoitusta, muunneltua siksi että henkilöryhmässä oli yksi paikalleen istumaan käsketty koirakin :D

Treenien pakollisiin - ja mukaviin - osioihin kuuluu kuulumisten vaihtaminen ja yleinen höpöttely. Tänään tapetilla olivat uudistuneet BH-säännöt joita yhdessä hieman ällistelimme. En ole vielä tarkastanut muuttuuko PK-kokeen kulkukin vastaavalla tavalla (en usko että muuttuu) mikä pistää ihmettelemään että ketä se koe loppujen lopuksi palvelee. Ei kai nyt sentään opetella jääviä liikkeitä yhdellä tavalla BH-kokeeseen, ja toisella varsinaiseen kokeeseen? Toisaalta, BH-koe helpottui nyt niin paljon että ihan naurattaa. Tai naurattaisi jos niitä liikkeitä ei joka tapauksessa harjoittelisi TOKOa silmälläpitäen.

Kohta alkaa Idols top15 show, eli edessä on mukava ilta. Vielä salaatin väsäystä ja sitten vain nautiskellaan.
Niin ja seuraavat treenit keskiviikkona!

Talvipäivän riemuja

Ystävät hyvät miten sää onkaan meitä tänään hemmotellut! Ihana kevätauringon paiste, ei liian kylmä - aivan ihanaa.

Aloitimme lauantai-päivän vieton isännän kanssa shoppailukierroksella. Ihan ensimmäisenä käytiin muutamassa autokaupassa, sillä autonvaihto alkaa olla perheessämme ajankohtaista. Tarvitsemme yhden varman ja turvallisen matka-ajoon sopivan auton johon koko perhe mukavasti mahdumme, sellaista lähdettiin katselemaan. Löytyihän sieltä pari hyvää ehdokasta, joista yksi tietty malli ehkä ylitse muiden. Mutta katsellaan nyt vielä hetken aikaa. Autokauppojen lisäksi käytiin vähän ruokaostoksilla sekä Erä-Tukussa josta isännälle tarttui uusi hiihtopuku mukaan. Tarjouksessa olleen puvun mukana tuli aluspuku, fleece ja pipo että ei hassumpi ostos. Kotona totesin että itse en saanut kuin paketin Buranaa tällä kierroksella, vaan tarpeeseenhan tuo tuli sekin :)

Kotona sitten syötiin hyviä lampaankyljyksiä, ja ihanat päiväunet siihen päälle. Tunnustan häpeäkseni nukkuneeni miltein 3 tuntia. Jos sitä johonkin omaa lahjoja, niin ainakin nukkumiseen!

Unien jälkeen sitten koirien vuoro, jotka tosin siihen mennessä olivat jo nauttineet kevätauringosta pihallamme moneen kertaan. Nämähän on tottuneet olemaan aika paljon ulkona, sillä isäntä tekee ison osan töistään kotoa käsin. Käytiin kuitenkin ihan kunnon lenkit, jonka lisäksi otin Suzyn kanssa tottista ettei mennä huomisiin treeneihin tauon jälkeen ihan ummikkoina. Tulin siinä samalla vähän miettineeksi eroja tämän ja muiden koirieni välillä. Siinä missä Esim. Ofelia oli hyvin kyvykäs ja oppi uusia asioita helposti, on tämän kanssa tehty paljon enemmän töitä. Mutta nyt kun asiaa tuumailen niin tästä saattaa loppupeleissä tulla vielä hieman parempi. Sitä en toki voi vielä tietää miten tulee toimimaan kisoissa/kokeissa, sen näkee sitten, mutta ainakin on huolella valmisteltu. Ja täytyy sanoa että kaiken sen työnteon ja pähkäilyn jälkeen suhde tämän koiran kanssa on aivan erityinen.

Iitan ilmoitan Polvijärven näyttelyyn (piti ilmoittaa jo viime viikonloppuna, vaan unohtui), lähdetään sinne viettämään mukavaa päivää treenikaverini Eijan kanssa - kun nyt sattuu kerrankin olemaan koirat samana päivänä ja vielä tässä lähellä. Tuomarina on Irina Poletaeva, jolla Iita ei vielä ole käynytkään. Veteraaniluokkaan siis mennään, katsotaan miten menee. Enon näyttelyyn en ilmoittanut, syy on selkeä mutta ehkä ei ole korrektia mainita sitä tässä. 

Tätä kirjoittaessani olet taas tehnyt sen - lätkäissyt pizzan uuniin ja avannut I-olut tölkin. Elämä on kovin kiireistä ja stressaavaa välillä, mutta silti niin ihanaa. Ei tässä nyt ehkä laihdu tänä(kään) iltana, vaan haitanneeko tuo. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Saako koiranomistajalla olla vapaapäiviä

Otsikon ajatus juolahti mieleeni tänään. Koko viikko on taas ollut melkoista menoa, huipentuen eiliseen jolloin olin kotiin päästyäni niin poikki etten jaksanut ajatellakaan mitään aktiviteetteja. Aina silloin tällöin koiramme saavat ns. tylsän päivän, jolloin ne pääsevät kyllä ulkoilemaan ja juoksemaan pihallamme niin paljon kuin sielu sietää, mutta niiden kanssa ei käydä lenkillä eikä harrasteta mitään. Tällaisia voivat olla esim. illat jolloin lähden töiden jälkeen ratsastamaan eikä sää suosi koirien ottamista mukaan. Näitä päiviä ei viikkoon monta mahdu, jos ollenkaan. Ja koirathan osaavat tietysti arvostaa tilaisuutta päästä ns. vetämään lonkkaa…?

No, vaikutuksia oli nähtävissä jo heti aamulla. Nuorempi jermuili vanhemmalle sellaisin elkein ”se on minun mammani ja se ottaa vain minut mukaan” että muutamalla virheliikkeellä oltaisiin luultavasti saatu aikaan sarja maata järisyttäviä aktiviteetteja. Katsoin parhaaksi häipyä töihin vähin äänin, jättäen tahtipuikon isännälle. Talon herralla on koiriin sangen hyvä vaikutus, mikä onkin jännä juttu kun miettii että ei se alun perin ollut mitenkään varsinaisesti koiraihminen. Koirat suhtautuvat isäntään palvoen ja yleensä tottelevat viipymättä siltä suunnalta tulevia käskyjä. Kun miettii kuka noiden kanssa rämpii kelissä kuin kelissä kaikkensa antaen, niin tuntuu toisinaan hieman epäreilulta. Mutta ei parane valittaa, oikein passeli kennelpoika!

Töistä palatessani kotona vallitsi suloinen rauha ja vastassa oli kaksi unenlämpöistä koiraa. Sitä kestikin siihen asti että ehdin haukata vähän ruokaa, sitten molemmat alkoivat esittämään vaatimuksiaan. Eipä sitten muuta kuin ulkoiluvaatetta niskaan ja menoksi.

Neiti pyörremyrsky ensin. Olipahan koirassa vauhtia ja virtaa kuin pienessä kylässä. Päättäväisesti se suuntasi kohti reittiä, jota kutsun ”firman lenkiksi” koska se kiertää noin parin kilometrin päässä sijaitsevan yrityksemme ohi. Lenkkiin menee yleensä reilut puolisen tuntia tai vajaa tunti riippuen siitä oikaiseeko vähän, mutta tänään näytti jossain vaiheessa siltä että koko reissusta selvitään alle vartissa. Armeijakuria tavoittelevalla suorituksella sain lopulta koiran uskomaan että kävellä voi rauhallisestikin. Vaatimukseni saivat koiran pyörittelemään silmiään ja huokailemaan raskaasti.

Iitan kanssa baanalle seuraavaksi. Noin äkkikseltään voisi kuvitella että 8-vuotiaan koiran kanssa meneminen olisi verkkaisen rauhallista, mutta katin kontit. Iita tuntuu päässeen vasta vauhtiin ja varsinkin alkumatkasta voisi kuvitella että hihnan päässä on huomattavasti nuorempi tapaus. Ihanteellisinta Iitan kanssa on mennä paikkaan missä sen voi turvallisesti päästää irti, jolloin se todella purkaa itseään ja nauttii siitä kun saa mennä täysillä. Näissä tilanteissa se pysyy aina kuulolla mutta kykenee irtautumaan, toisin kuin Suzy jolle hihnan irrottaminen saa yleensä aikaan eräänlaisen mamman perskärpänen –efektin. Ihan joo itse koulutettu...

Tänne Reijolaan on muuten nyt saatu ihan uusi koirapuisto; tänään huvittelin hetken ajatuksella sinne menemisestä. Näkyi kuitenkin olevan sen verran paljon porukkaa että jätin väliin. Bokseri on kiltti koira, mutta sangen nopeahkosti syttyvänä ei mielestäni mikään varsinainen koirapuistorotu.

Lenkillä mietin viime aikoina lukemiani juttuja erilaisista koulutusmetodeista. Tuntuu välillä olevan eräänlaista kahtiajakoa ilmassa koulutusmetodeiden ääripäiden välillä. Lukemani mielipiteet ovat paikoitellen olleet sangen viihdyttäviä ja laittavat miettimään elämisen vaikeutta. Itse en koiran kouluttamisen suhteen osaa olla kovin mustavalkoinen. Käytän ns. pehmeämpiä keinoja ja mielelläni kokeilen uusia konsteja, esim. naksutinta (joka tosin keinona ei ole mitenkään uusi, eikös se Pavlov jo suunnilleen vuonna kuokka ja kirves keksinyt klassisen ehdollistumisen) käyttämällä olen saanut ihan hyviä tuloksia aikaan silloin kun uuden opettaminen on tuntunut vaikealta. Vierastan kuitenkin ajatusta että koiran kouluttamiseksi ja sen kanssa pärjätäkseen pitäisi aina olla kaikenlaista hilavitkutinta saatavilla. Maalaisjärjellä pärjää normaalin koiran kanssa ihan hyvin, ja joskus sitä koiraa vain yksinkertaisesti on käskettävä kaiken maanittelun ja lahjomisen sijaan. Jos pitäisi valita kaikkein tärkein sana koulutusta ajatellen, se olisi mielestäni luottamus. Ilman sitä ei ole mitään. Toinen tärkeä sana on motivaatio.

Koiran kouluttamisen ohella koulutan mielellään myös itseäni ja vuosien varrella onkin kursseilla ja koulutuksessa tullut nähtyä monenmoista. Joskus 90-luvulla oli valloillaan muoti jossa koiralle opetettiin uusi käsky aiemmin sössityn tilalle. Nohevimmat opettivat koiralleen käskyjä eri kielillä, eikä ollut tavatonta että esim. kisoissa koira pysähtyi HALT käskyn kuultuaan. Jälkikäteen olen huvittuneena miettinyt että olisikohan pitänyt täräyttää kerralla suomalainen r-pitoinen laatusana kaiken kansan kuuluville? Sitähän ne kuitenkin loppupeleissä tottelee...

Sunnuntaina sitten KUNNON treenit.