Pakkaspäivien kunniaksi on ollut aikaa lukea lehtiä. Koiramme lehden artikkelissa kysytään tarvitaanko ihmisen ja koiran laumassa johtajuutta. Mielenkiintoinen kysymys. Ajatuksena tasa-arvoisuus ihmisen ja koiran välillä herättää minussa hilpeitä mielikuvia. Eikö olisikin aika hienoa jos aamulla kellon soidessa voisi ilmoittaa koiralleen seuraavaa: ”Kuulehan kumppani, nyt taitaa olla sinun vuorosi. Menehän reippaasti töihin niin mamma jää kotiin nukkumaan. Käy kaupassa tullessasi!”
Jos mietitään koirien asemaa meillä, niin kyllä ne ovat perheenjäseniä. Rakastettuja, arvostettuja ja tärkeitä – hemmoteltuja porsaita kaikki tyynni jos totta puhutaan. Koiramme ottavat vapauksia minkä ehtivät; nukkuvat sängyssä ja nojatuoleissa, saunovat kanssamme, saavat herkkuja jne., ja usein sen tottelemisenkin kanssa on vähän niin ja näin… Mutta silti, koirillamme aivan ehdottomasti on myös kuri ja selkeät rajat elämässään. Uskon vahvasti että eläin joka tietää paikkansa on onnellisempi. Se tietää mitä siltä odotetaan eikä sen tarvitse ottaa ohjia omiin käpäliinsä.
Jo lapsena olin hyvin eläinrakas. Siinä missä elämäni aikana olen eläimiä yrittänyt kouluttaa, ovat myös ne opettaneet minua. Ensimmäisen kerran sain kylmää faktatietoutta aiheesta kun alle kouluikäisenä sain hevosen potkun yläselkääni. Hevosen kengättömyys koitui pelastuksekseni sillä kertaa. Muutama vuosi tästä eteenpäin jouduin koiran hyökkäyksen kohteeksi ystäväni kotipihalla. Isokokoinen uros kaatoi minut maahan ja puri silmittömästi niin että mm. toinen korvani irtosi osittain päästäni. Nämä tapaukset eivät eläinrakkauttani horjuttaneet, mutta uskon niiden muovanneen asenteitani ja tapojani toimia eläinten kanssa. Myös sitä millainen haluan itse eläimen omistajana olla. Mielestäni eläintä voi rakastaa mutta elääkseen sen kanssa saman katon alla tai toimiakseen sen kanssa täytyy ihmisen aivan ehdottomasti voida olla sen johtaja. Ken eläimen ottaa, olkoon siitä vastuussa koko yhteiselon ajan ja pyrkiköön sen pitämään ilman että siitä on haittaa muille.
Huih mitä kokemuksia sulla onkaan! Oon kyllä ehdottomasti samaa mieltä, että paikkansa kullakin.
VastaaPoistaOlen huomannut että jollakulla on koirat sangen hyvässä kurissa ja herran nuhteessa :) Ja hyvä niin!
VastaaPoistaNytpä osaatkin kuvitella miksi olin aivan käpynä mm. silloin kun se yksi koira puri sinua koulutuskentällä. Joissakin asioissa sitä huomaa olevansa sangen jyrkkä.