Suzylla on edelleen juoksut menossa, ja koira on kertakaikkiaan aivan raketti. Sen lisäksi että virtaa piisaa, hän on palavasti rakastunut naapurin corgiherraan ja mitä ilmeisimmin tunne on molemmanpuolinen. Vahtimisen tarve on katkeamaton, kaikkensa tässä on antanut ettei kotona keväällä olisi 1-n kappaletta nuoren rakkauden hedelmiä. Jos ikkunat vain kestävät ehjinä, niin ehkä tästä vielä selvitään.
En siis lähtenyt kovin suurin toivein treeneihin, minkä lisäksi muistin matkalla unohtaneeni patukan ja muut tarvikkeet uunin päälle. Se päivä on varmasti lähellä jolloin unohdan kuka olen ja missä asun....
Treenipaikalla pikainen kysely urosten omistajilta haittaako juoksunarttu - ei haitannut joten eikun tositoimiin autosta löytämäni vetolelun kanssa. Joku nyt tietysti sanoo että ei kai juoksunartun kanssa treenata, no meillä vähän treenataan mutta ei opeteta uusia asioita. Opitut pitää pystyä tekemään juoksun aikanakin, ainakin noin periaatteessa.
Ja ette usko mutta koira yllätti aivan täydellisesti. Seuraamiset tiiviitä, käännökset teki aivan loistavasti, kaikki jättöliikkeet hyvät, luoksetulo aivan super. Piilotin vetolelun vasempaan kainalooni niin ettei koira sitä nähnyt ja aina sopivalla hetkellä pudotin sen koiran suuhun, ihan käsittämätön intensiivisyys kaikessa tekemisessä. Olisin jaksanut treenata vaikka kuinka mutta joku ääni päässäni kertoi ettei kannata turruttaa toimivaa koiraa, joten viimeiseen hyvään suoritukseen mahtavat palkat ja koira autoon. Huomattavissa määrin virkistyneenä menin vielä seuraamaan muiden treenejä sekä jakamaan hyviä neuvoja :) Jäi kaikin puolin hyvä mieli tästä illasta!
 |
| Kuva Niina Javanainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti