Se olisi sitten ensimmäinen työpäivä takanapäin ja 4 samanlaista jäljellä kuluvaa työviikkoa. Aamu alkoi sangen vauhdikkaasti, noin äkkikseltäänhän sitä kuvittelisi että ensimmäinen herätys loman jälkeen on vaikea ja unenpöpperässä toikkaroidaan puolille päivin. Niin minäkin luulin... Kello soi 6 aikaan aamulla ja ensi töikseni tietysti lähdin päästämään koiraa ulos. Minulta jäi huomaamatta että kuistin puolen takimmainen ovi oli jäänyt yöksi auki ja siinä samalla kun tämän asian havaitsin, huomasin että siellähän se naapurin uroskin taas päivystää pihalla. Sehän tulee vaikka avaimenreiästä jos sitä sattuu huvittamaan eikä mikään aita sitä tunnu pidättelevän. Maxin eduksi on luettava että se lähtee pienestä kehoituksesta pois pihaltamme, yleensä samaa reittiä kuin on sinne tullutkin. Niin se teki tänäkin aamuna, samalla kun tämä oma sankarittaremme kunnostautui tekemällä jotakin mitä ei koskaan ennen ole tapahtunut. Lähti kuin ammus oven raosta perään, päräyttäen koko halvatun aidasta läpi. Ei jumaliste sentään!
Tässä vaiheessa huomasin olevani yllättäen täysin virkeä ja samalla kun jäsentelin mielessäni toimintamallia, jalkani juoksivat jo täysillä kohti talomme etuovea. Oma notkeuteni ei riitä verkotetun orapihjala-aidan yli eikä läpi hyppelemiseen, joten ainoa konsti saada koirat kiinni oli juosta oman talon takaa toisen naapurin talon ympäri, päätyen näin Maxin kotipihaan jonne arvelin koirien suunnistaneen. Samalla kun juoksin uuden 300 metrin maailmanennätyksen, verhoutuneena Nanson yöasuun, mielessäni pyöri kaikenlaisia kauhukuvia alkaen bokseria astuvista corgeista, päätyen autojen alle jääneisiin koiriin.
Puuskuttaen saavuin paikalle ja siellähän ne kyyhkyläiset olivat, onneksi etupäät vastakkain. Karjuin erinäisiä komentosanoja kuin torimuija, mihin Maxi reagoi jatkamalla matkaansa vauhdilla kohti kotinsa takapihaa, ihanan tottelevainen ja kuuliainen koirani perässään. Ehdin siinä miettiä että tässähän sitä kohta karjahdellaan naapurin olohuoneessa, 6 aikaan aamulla, kun ihmeen kaupalla neiti Suzy sai päähänsä totella ja tulla luokseni. Ilmeisesti tilapäinen mielenhäiriö neitosella? Panta kaulaan ja kotia kohti, vapisten kuin haavanlehti.
Olin aika äkäinen ja vielä äkäisempi olin töiden jälkeen paikatessani aitaa pitävämpään muotoon keskellä polttavia nokkosia, raapivaa vattupusikkoa ja sitä perhanan orapihjala-aitaa. Nyt siitä ei hetkeen tule hirvikään läpi ja jos sen tekee niin seuraavaksi rakennetaan panssariaita paimenpojalla varustettuna. Vai pitäisikö täräyttää tiilimuuri yksin tein? Nämä nartut...
No, treeneissäkin käytiin tänään ja ne sentään meni aika kivasti. Esittää nyt kohtalaisen kelvollista seuraamista kautta linjan ja ainakin tänään vire pysyi mukavasti yllä. Ilmeisesti tuli hyvät verryttelyt aamulla :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kohti uusia koitoksia.
Voi hyvänen aika sentään! :D
VastaaPoista